Lapsen ja kavereiden vierailujen vastavuoroisuus

Sama meillä, kavereita käy meillä, mutta meiltä käydään harvoin. Toisaalta ainakin yhden kaverin kohdalla tiedän, että kaveri joutuu olemaan paljon yksin ja kotielämä on muutenkin vähän rempallaan, joten näkee meillä tylsää perhearkea, jossa aikuiset ovat läsnä ja kiinnostuneita lasten asioista. Mutta kyllä olen joskus joidenkin kohdalla ajatellut, että voisi se kyläily tapahtua toistenkin kodeissa.

Mä en lapsena halunnut kavereita meille kun muilla oli paljon kivempia leluja kuin mulla. Muilla oli myös paljon enemmän niitä kuin mulla.

Voi olla, että ne lapset vaan viihtyy paremmin tietyssä paikassa.

Voi olla, että lastasi pyydetäänkin vastavierailulle, mutta sanoo, että mieluummin meille. Jos lapset on jo isompia,niin viihtyvätmissä viihtyvät ja vanhempien voi olla vaikeaa rikkoa totuttua asianlaitaa.

Vierailija kirjoitti:

Sama meillä, kavereita käy meillä, mutta meiltä käydään harvoin. Toisaalta ainakin yhden kaverin kohdalla tiedän, että kaveri joutuu olemaan paljon yksin ja kotielämä on muutenkin vähän rempallaan, joten näkee meillä tylsää perhearkea, jossa aikuiset ovat läsnä ja kiinnostuneita lasten asioista. Mutta kyllä olen joskus joidenkin kohdalla ajatellut, että voisi se kyläily tapahtua toistenkin kodeissa.

Olen yh ja koti ainakin sisustuksen osalta vähän noin ja näin, mutta kyllä mä olen kiinnostunut lapsen asioista aidosti. Turhaan olet ylemmyydentuntoinen siinä ainoan oikean hyvän kotielämän kanssa.

Itse ajan kaverit aina kotiin jos meillä alkaa ruoka-aika. Pienet välipalat saa ottaa koulun jälkeen, viisastuneena siitä että melkein puolen viikon leivät syöty ja kalliit leikkelepaketit tyjillään.

Kerran myös kaveri oli tyhjentänyt meidän "herkkukaapin" siellä oli tyhjä sipsipussi ja tyhjät paperikääreet. Omaa lastakin neuvoin sitten mitä kavereille saa tarjota koulun jälkeen ja mitä ei.

Mä en anna oman lapseni syödä kylässä ruoka-aikaan, ja ihmettelisin jos joku kysymättä tarjoaisi. Ruoka-aikaan kannattaa lähettää lapsi kotiinsa. Välipalaa syö aina ennen kuin lähtee.

Itse kysymykseen, en yhtään pidä siitä että meillä on kavereita. Tai sanotaanko näin, että jostain syystä lapseni hengailevat sellaisten kaverien kanssa, joita en jaksa. Yritän välillä ehdottaa voisko joku muu kaveri tulla välillä, mutta ei. Toki välillä ovat meillä, mutta enemmän kavereilla tai ulkona.

Teen myös töitä kotoa usein, joten en kaipaa ylimääräistä härdelliä tänne.

Olen radikaalisti vähentänyt niiden kavereiden vierailuja, jotka eivät osaa keskittyä mihinkään, vaan ovat koko ajan minun huomiota hakemassa. Se on väsyttävää. Ja niiden myös, joilla ei ole mitään käytöstapoja.

Omani ovat ala-asteella, pienin päiväkodissa. Toivottavasti löytävät kivempia kavereita tulevaisuudessa, näin suoraan sanottuna.

Up

Mä olisin lapsena halunnut kavereita, meille, mutta jotenkin me aina ajauduttiin muille.

Meillä kyllä lasta on kutsuttu kavereiden luokse mutta kahdessa kyläilypaikassa on se ongelma ettei vieraille tarjota mitään. Kaveri siis saattaa mennä ruokapöytään mutta kyläilijät odottavat sen aikaa esim. lastenhuoneessa. Matkaa kuitenkin 4-5 km joten ei voi kotona käydä syömässä. Kuitenkin samat lapset syövät aina meillä ollessaan, vastavuoroisuutta ei siis kuitenkaan ole. No lapsi jo oppinut että näihin paikkoihin ei kannata koulun jälkeen mennä, nälässä on kurja olla.

Sitä ei ole kuin ehkä joidenkin kanssa eli melko ikävää aikaa.

Kannattaa ottaa vieraita rajoitetusti eli vaan joskus.

Älä tarjoile liikaa.

Omasta kokemuksestani sanon että siinä kaitsemisessa väsyy ja palaa loppuun helposti ja vastavuoroisuutta ei kannata vaatia, ei toimi sekään.

Meillä noi ajat on ohi kun nuorin on 15v.

Olen opettanut lapsille, että kaveruus ei koskaan saa olla sellaista, että siinä jatkuvasti mitataan, meneekö kaikki nyt varmasti tasan. Siksi lapseni ei saa mennä osalle kavereista lainkaan, koska en halua sitä vanhempien "teidän Torsti oli meillä viime perjantaina 2 tuntia 47 minuuttia ja söi 3 dominokeksiä ja joi lasillisen maitoa, joten nyt meidän Reetu tulee teille perjantaina eikä tarvitse tarjota ruokaa". Jotkut vanhemmat oikein ylistävät itseään siitä, että he ovat vastavuoroisia ja silloin hälytyskellot soivat.

Kaverin kanssa ollaan kaveri ilman mittareita!

Meille saa aina tulla. Meillä on ruokaa, ihan riittämiin vaikka kuinka monelle. Ja jos lapsia täällä on ruoka-aikaan, niin kaikki ruokitaan.

Olen iloinen kun meillä viihtyvät, täällä on iso talo ja turvallinen ympäristö. Kaikilla lastemme kavereilla ei niin ole, ja mieluummin pidän jälkikasvun täällä kuin jossakin muualla. 

Tärkeintä minulle on, että lapsillamme on hyvä olla, kavereita, mielekästä tekemistä ja ruokaa tarjolla. 

En minä ruoka-annoksia laske, en todellakaan. Hyvä jos kelpaa. 

Toki ymmärrän jos on pienituloisia ihmisiä, joille muiden lasten ruokkiminen on mahdotonta. Mutta ei meilläkään mitään gourmeeta ole, perusruokia vain.

Minä en saanut lapsena äidin käskystä syödä mitään kavereilla. Äiti oli yh ja päättänyt, että muiden armopaloja ei meille tarvita. Käytännössä en kavereilla sitten kovin usein käynyt, eikä ne halunneet tulla meille, koska meillä oli pieni koti ja minulla heihin verrattuna vähän leluja.

Lapseni ovat jo isoja, mutta meillä meni tosiaan niin että käytännössä aina lasten kaverit oli meillä. Myös yökylässä olivat todella usein, että vanhemmat sai omaa aikaa. Meidän lapsia ei juuri koskaan pyydetty esim yökylään, meillä ei ollut edes mummolaa missä olisivat välillä olleet. Tiedän, että moni käytti meidän vieraanvaraisuutta ihan härskisti hyväksi. Mutta asia oli ok, koska ystävät oli lapsillemme tärkeitä ja oli kiva että saivat viettää aikaa yhdessä.