Minustako sijaisvanhemmaksi?

ja heti ajattelin, etten ole sovelias koska en ole avoin ja puhelias:( Enkä oikein ymmärtänyt pride-koulutusta, siis joutuisko siellä leikkimään jotain roolileikkiä? Ei musta ole sellaiseen.

Ja joutuuko molemmat vanhemmat käymään sen koulutuksen vai riittääkö että toinen vaan käy?

En oikein käsitä miten joku tuollainen vaikuttaa siihen miten tulee toimeen lasten kanssa ja miten olisi hyvä sijaisvanhempi! Jos joku jännittää sosiaallisia tilanteita tai ei pidä esiintymisestä niin miten sellainen voisi olla jotenkin huonompi sijaisvanhempi?? ap

Kävimme koulutuksen mieheni kanssa viime vuonna. Oli kyllä todella hyvä. Siellä eläydyttiin lapsen eri elämäntilanteisiin roolileikkien avulla. tehtävät oli helppoja ja niistä sai paljon ajattelemisen aihetta. Meidän ryhmässä ei ketään pakotettu mihinkään leikkiin vaan kaikki osallistuivat jos halusivat.

Paljon enemmän aikaa vaati kotitehtävät. Kaikki tehtävät teimme sekä minä että mies. Mies ei paljon kirjoitellut mutta kaikkiin kohtiin vastattiin.

Kysymykset oli suurimmaksi osaksi essee- pohjaisia.

Me toimimme tällähetkellä tukiperheenä joka on hyvä aloitus vaikka sijaisperhetoiminnalle.

Meillä käy tukilapsi kerran kuukaudessa yhden viikonlopun.

Sijaisvanhemmuuteen ja tukiperhetoimintaa tarvii molempien puolisoiden lähtäe mukaan.

Pride valmennus attoi ainakin meitä oppimaan uutta myös omasta parisuhteesta sekä omien lasten kasvatukseen antoi tukea.

meillä tällähetkellä neljä omaa lasta.

tulevaisuudessa tulemme toimimaan myös sijaisperheenä. Nyt vielä oamt niin pieniä että voivat eivät vielä riittäisi sijoitettuunlapseen.

Ei se ole koko perheen sitoutumista asiaan, jos toinen ei tahdo tai ehdi koulutukseen. Kyse on kuitenkin vähän isommasta asiasta kuin vain se kurssi.