Mieheni sanoi, että olen pettänyt häntä sillä

Kuulostaa että miehelläsi on uusi kiikarissa ja syyllistää nyt sinua riitelemään. Otatte sitten molemmat vastuun erosta.

että olen muuttunut tämän näköiseksi. En ole koskaan tajunnut, että miehelleni olisi ulkonäkö niin tärkeää. Ei ole sanallakaan maininnut asiasta. Ja nyt kuulemmä ällötän häntä :(

minusta ei kyllä miehesi käyttäydy kovin asiallisesti jos näin asian ilmoittaa.



Toisaalta eikö ulkonäölle voi aina tehdä jotain, eli tilanne kai sitten pelastettavissa?

jo monta kuukautta. Itse olen sellainen, että välttelen kaikkia riitatilanteita ja en ole halunnut sanoa mitään. Mutta nyt siis otti itse asian esille. Voitte uskoa, että tuntuu kyllä todella pahalta. ap

Siis miten pettänyt? Eikö miehesi tiedä, että kaikki vanhenee ja muuttuu ajan kuluessa? Hiukset harmaantuu, tulee ryppyjä, jotkut kaljuuntuu jne.

Eikä reilua muutenkaan mieheltä jos on käytös muuttunut inhottavaksi. Kyllähän ihminen vuosien ja lasten myötä muuttuu ulkoisesti väkisin, tulee ehkä jokunen kilo, nahka veltostuu ja sieltä täältä roikkuu ja pullottaa, ei ehdi pitää itsestään niin hyvää huolta kuin ennen. Jokin sairaus tai lääkityskin voi esim. lihottaa. Mutta siinä mielessä olen miehesi kanssa ihan pikkuisen samoilla linjoilla, että puolisoaan pitää kunnioittaa sillä tavoin, ettei laske itseään vastenmieliseksi, esim. sairaaloisen lihavaksi tai likaiseksi. Silloin voisi sanoa jopa että on 'pettänyt' puolisoaan.

ja yrittää työntää pettämisen sinun syyksesi.



Tai olet oikeasti päästänyt itsesi rupsahtamaan niin pahasti, että sen voi ottaa jo henkilökohtaisena loukkauksena. Minä ainakin yritän pitää itsestäni hyvää huolta, että mieheni voisi olla minusta ylpeä.

Nyt äsken kävin vaa'alla ihan vaan katsomassa että olenko. Yksi kilo on tullut lisää siitä, kun aikoinaan tavattiin.



Meillä on kaksi pientä lasta ja hoidan heitä vielä toistaiseksi kotona. Tarkoituksena on kyllä palata vakituiseen työpaikkaani, jossa viihdyn hyvinkin. Nyt kotona ei ole tullut meikattua tai muutenkaan hirveästi katsottua peiliin. Myönnän kyllä sen. Mies pukeutuu joka päivä töihin pukuun ja on kyllä viime aikoina kiinnittänyt paljonkin huomiota siihen miltä näyttää. Tosin en muista yhtään kertaa, että olisi esim. ostanut lapsilleen vaatteita.



En tiedä, mikä miestä vaivaa tai miksi tänään kivahti yhtäkkiä noin.



ap

sitten muuttunut? Pahempaan suuntaan???

enkä millään lailla puolustele miestäsi tai ole hänen kanssaan samaa mieltä.



mutta kyllä naisen tulisi kiinnittää huomiota omaan ulkonäköönsä.

Eikö sinustakin ole kiva kun mies on hyvännäköisissä vaatteissa ja siistin näköinen?

ei se paljon vaadi että laittaa vaikka ripsiväriä, nyppii kulmakarvat ja laittaa hiuksen vaikka nätille ponnarille, ja päälle jotkut muut joskus kun ne kotihousut,



ajattele sun mies on töissä ilmeisestin sellaisessa paikassa, jossa kaikki pukeutuvat ja näyttävät hyvältä. Sitten hän tulee kotiin ja vaimo on aina se sama laittamaton (älä pahastu)



hän näkee töissä ehkä niitä laitettuja naisia ja ne on hänen mielestä hyvännäköisiä.

Silloin kun olin vielä työelämässä, olen melkein fanaattisenkin kiinnostunut ulkonäöstäni. Nyt se tuntuu tosi kaukaiselta maailmalta. Olen jotenkin pysähtynyt ja rauhoittanut itseni siihen rytmiin, jota lapsetkin elävät. Se on jotenkin ollut jotenkin ainut selviytymismekanismi, jolla olen jaksanut tätä arkea.



Mutta mistä sitten aloittaisi? Olisiko mies minuun sitten tyytyäinen, jos kotona odottaisi se meikattu vaimo?



ap

Silloin kun olin vielä työelämässä, olen melkein fanaattisenkin kiinnostunut ulkonäöstäni. Nyt se tuntuu tosi kaukaiselta maailmalta. Olen jotenkin pysähtynyt ja rauhoittanut itseni siihen rytmiin, jota lapsetkin elävät. Se on jotenkin ollut jotenkin ainut selviytymismekanismi, jolla olen jaksanut tätä arkea.

Mutta mistä sitten aloittaisi? Olisiko mies minuun sitten tyytyäinen, jos kotona odottaisi se meikattu vaimo?

ap

Silloin kun olin vielä työelämässä, olen melkein fanaattisenkin kiinnostunut ulkonäöstäni. Nyt se tuntuu tosi kaukaiselta maailmalta. Olen jotenkin pysähtynyt ja rauhoittanut itseni siihen rytmiin, jota lapsetkin elävät. Se on jotenkin ollut jotenkin ainut selviytymismekanismi, jolla olen jaksanut tätä arkea.

Mutta mistä sitten aloittaisi? Olisiko mies minuun sitten tyytyäinen, jos kotona odottaisi se meikattu vaimo?

ap

peset ja laitat hiukset vaikka nätisti ponnarille. Joku hyvä helppo leikkaus ja väri.

Ripsiväriä ja siistit kulmakarvat.

Ja vaatteista vaikka hyvin istuva t-paita ja farkut. Tai jotkut "kotihousutkin" voi olla ihan hyvännäköiset jos ne istuu hyvin eikä ole 5v vanhat :)

ei siihen paljoa aikaa kulu, että saa itsestään huolitellun näköisen.

Mutta miehesi on kyllä sulle anteeksipyynnön velkaa

koska haet tässä kyllä selvästi sitä, että joku sanoisi että miehes pettää sua. Sillä on toinen nainen ja on sen myötä alkanut purkaa suhun tyytymättömyyttään.



No, jos et kuitenkaan ole provo, niin pienillä jutuilla pääset alkuun. Olen samaa mieltä että vähän kyllä vaivaa kannattaa itsensä eteen nähdä. En tarkoita että pitäisi olla supertälläytynyt, mutta nätiksi saa itsensä pienellä vaivalla: vähän ripsaria, huulikiiltoa ja uusi kampaus. Varaa kampaaja vaikka heti aamulla. KOrvikset korviin ja jotain nättiä päälle, vaikka vähän tiukempaa housua ja kiva paita. Ihan mikä sun päällä näyttää hyvältä. Samaa mieltä jonkun aiemman kirjoittajan kanssa: jos mieskin panostaa ulkoiseen olemukseen, kannattaa itsekin nähdä vähän vaivaa. Plus että se tekee hyvää omallekin mielelle:)

Suoraan sanoen oon ollut viime aikoina vähän alakuloinen tai masentunutkin. Osasyynä tähän juurikin miehen käytös. Ette varmaan usko, mutta minä olen aina ollut se, joka on pitänyt huolta miehen ulkonäöstä ja vaatteista - nyt osat on kääntyneet toisin päin.



Mutta nyt kun tiedän mikä ongelma on niin tämän osaan kyllä korjata.



ap

jos miehellä on uusi ihastus,se sun laitautuminen voi ollamyöhäistä-en oikeasti tajua,kuinka joku ei jaksa/viitsi laittaa itseään,koska on "vain" kotona:minulla menee aamulla hiuksiin ja meikkiin n. 5 minuuttia ja päivän aikana saatan lisätä huulikiiltoa..minua ärsyttää se,että mulla lähtee mies aina suittuna ja tuoksuvana töihin ja kotona on kuin metsänpeikko-minä kun näen häntä vain kotona. Toinen asia,mitä en voi tajuta,on nämä tällaiset "kotivaatteet"-hirveitä,ikuisenvanhoja verkkareita yms..mulla kyllä toimii arki useiden lasten kanssa vaikka ihan farkut jalassa..itse asiassa vaatteet kotona ovat sellaisia,että voin aina ottaa hyvillä mielin vieraita vastaan tai lähteä kaupungille.

joten en ymmärrä miehesi valitusta. Veikkaan että sillä on joku hoito.



Kysypä suoraan kun tulee töistä.