Alan olla loppu oman ajan puutteeseen..

Tiedän tunteen, minulla oli vaihe, kun olin ihan loppu. Ensin koko päivän lapsi kiljuu, juoksee perässä ja roikkuu jalassa kun yrittää kävellä, on jatkuvasti jotakin vailla.

Sitten saan lapsen nukkumaan, istun alas katsomaan jotakin sarjaa ja huokaisen helpotuksesta, niin eikös mies tallusta jostakin, että olisi hiukan vailla seuraa/huomiota/tekemistä/seksiä.

Minulla on silti hyvä tuuri siinä, että mies ymmärtää mitä hänelle puhuu. Nyt minulla on enemmän omaa aikaa, koska osasin sitä pyytää ja vaatia. Sen verran mies auttaa ja on lapsen kanssa mitä pystyy, lapsella on kauhean vahva "vain äiti kelpaa"-vaihe.