Loukkasin isoäitiäni
Olen isoäitini luona nyt parin viikon jakson, kun on kotiutunut sairaalasta (sydämen vajaatoiminta) ja en saanut opiskelupaikkaa täksi vuodeksi eli mulla on nyt aikaa.
Tänään kävi fysioterapeutti katsomassa kotonaselviytymistä. Mummo selitti, kuinka aikoo elää 100-vuotiaaksi, vaikka hädin tuskin jaksaa raahautua rollaattorilla makuuhuoneesta olkkariin. Minä sanoin sitten siihen, että "näkisi vaan" ja mummo suuttui. Fyssari lähti jonkin ajan päästä ja mummo on nyt sulkeutunut omaan huoneeseensa eikä vastaa vaikka huutelen oven takana. Olen jo pyytänyt anteeksi, mitä muuta voin tehdä?
Kommentit (19)
Pikkisen pitäs miettii mitä suustaan laukoo.
Voit vaikka miettiä miksi noin sanoit.
Isoäiti itsekin tietää ettei välttämättä elä edes huomiseen, niin olipa rumasti sinulta toisen mieltä pahoitettu
Vierailija kirjoitti:
Voit vaikka miettiä miksi noin sanoit.
Isoäiti itsekin tietää ettei välttämättä elä edes huomiseen, niin olipa rumasti sinulta toisen mieltä pahoitettu
No hei se ei nyt voi olla kovin sydämellinen, kun sen sydän toimii vajaalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit vaikka miettiä miksi noin sanoit.
Isoäiti itsekin tietää ettei välttämättä elä edes huomiseen, niin olipa rumasti sinulta toisen mieltä pahoitettuNo hei se ei nyt voi olla kovin sydämellinen, kun sen sydän toimii vajaalla.
Huutista!
Vierailija kirjoitti:
Pikkisen pitäs miettii mitä suustaan laukoo.
Niinpä!! Olisi pitänyt miettiä, mutta nyt kun on viikon verran nostanut, tukenut, ruokkinut ja pessyt tutisevaa vanhusta, niin jostakin selkärangasta se vain tuli. En voi ajatella, että tätä helvettiä kestäisi vielä 12 vuotta, mummo on nyt 88. Äitini on yleensä mummon apuna, mutta mnä tulin tähän nyt tuuraamaan, että äiti pääsi talvilomalle.
Eli, sanat on sanottu, niitä en saa takaisin. Mitä voin nyt tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkisen pitäs miettii mitä suustaan laukoo.
Niinpä!! Olisi pitänyt miettiä, mutta nyt kun on viikon verran nostanut, tukenut, ruokkinut ja pessyt tutisevaa vanhusta, niin jostakin selkärangasta se vain tuli. En voi ajatella, että tätä helvettiä kestäisi vielä 12 vuotta, mummo on nyt 88. Äitini on yleensä mummon apuna, mutta mnä tulin tähän nyt tuuraamaan, että äiti pääsi talvilomalle.
Eli, sanat on sanottu, niitä en saa takaisin. Mitä voin nyt tehdä?
Eipä siinä enää oikeasti ole mitään tehtävissä. Sanottu mikä sanottu ja anteeksi pyydetty. Nyt et voi, kuin odottaa, että hän pääsee asiasta yli ja saa annettua anteeksi. Anna hänelle aikaa, ei ole helppo suurimman kiukun keskellä saada tunteitaan tasaantumaan, ja tottahan se on, sanoit todella tökerösti.
Siinä vaiheessa, kun hän näyttää antavan anteeksi, on uuden anteeksipyynnön aika. Halaa häntä, ja kerro kuinka pahollasi olet, että sellaista suustasi pääsi. Siihen asti ei auta, kuin jatkaa yhteydenpitoa/auttamista ja odottaa.
Anna vanhuksen kiukutella. Tajuaa itsekin, että kyllä kuolee, kunhan nyt vain koetti esittää sille fysioterapeutille. Vanhukset ovat muutenkin tosi äkäisiä, eivät yhtään arvosta sitä, että heitä autetaan.
Vierailija kirjoitti:
Voit vaikka miettiä miksi noin sanoit.
Isoäiti itsekin tietää ettei välttämättä elä edes huomiseen, niin olipa rumasti sinulta toisen mieltä pahoitettu
Mietin tähän nyt sitä, miksi sanoin noin:
mummo oli sairaalassa vuoden 2017 aikana 8 - 10 eri kertaa, en muista ihan tarkkaan, syynä aina se, että sydän ei jaksa pumpata, niin nestettä kertyy kehoon
mummo syö 13 eri lääkettä
mummo ei jaksa kävellä yli 10 askelta pitämättä välillä taukoa
mummo käyttää vaippoja
mummo tarvii apua syömisessä, pukemisessa,pesemisessä, vessassa
MITEN VOI EDES KUVITELLA ETTÄ JAKSAISI TUOLLAISTA HELVETTIÄ VIELÄ 12 VUOTTA?
Nyt olen jo huolissani, onkohan mummo kaatunut tai jotain. Vaikerrusta kuuluu oven takaa..
ap
Ymmärrän kiukkusi. Enkä ymmärrä miksi sinun pitää mummoasi hoitaa, jos et kerran pidä siitä hommasta. Se on kiusallista mummollesi ja sinulle. Nyt olet kuitenkin tehnyt parhaasi ja pyytänyt anteeksi. Ei muuta kuin kärsivällisyyttä, niin kyllä mummo vielä rauhoittuu.
Sydämen vajaatoiminta mummosi ikäisellä johtaa yleensä aika pian kuolemaan. Isäni menehtyi muutamassa kuukaudessa, joten anna mummosi yrittää olla reipas ja puhella jaksamisestaan. Siinä on kyse myös muiden rauhoittamisesta, että kyllä hän pärjää. Vanhuus ja heikkeneminen on jokaiselle meistä helvettiä: pyytää apua ja olla riippuvainen muiden avusta. Jokainen päivä voi olla viimeinen ja siinä käy läpi paljon asioita, jotka pitäisi uskaltaa puhua muiden kanssa ja myös itsensä kanssa.
Jos olet rohkea ota mummoa kaulasta kiinni ja sano tykkääväsi hänestä. Lyön pääni vetoa, että sen jälkeen teillä menee huomattavasti paremmin. Mummosi kaipaa taatusti jonkun, jolle saisi vähän jutella tilanteestaan. Hän koettaa suojella myös sinua elämänsä loppumisesta ja oletan, että sinäkinvähän häntä tulet ikävöimään.
Koettakaa pärjätä.
Soitin 112, ootellaan ambulanssia. Mummo on tajuton.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Soitin 112, ootellaan ambulanssia. Mummo on tajuton.
Ap
Älä viitti, täällä oven takana mie vielä oon täysissä ruumiin ja sielun voimissa, älä pentu hypi silmille
T. Mummos
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soitin 112, ootellaan ambulanssia. Mummo on tajuton.
ApÄlä viitti, täällä oven takana mie vielä oon täysissä ruumiin ja sielun voimissa, älä pentu hypi silmille
T. Mummos
No kohta on ville ja tuomas nostamassa sinuu vahvoille käsivarsilleen. Kannattaa lähteä tekemään se päivystyskeikka kuitenkii.
Ap
Mie kuule oon terve ku pukki, älä pentu mummolles ala
T. Mummos
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kiukkusi. Enkä ymmärrä miksi sinun pitää mummoasi hoitaa, jos et kerran pidä siitä hommasta. Se on kiusallista mummollesi ja sinulle. Nyt olet kuitenkin tehnyt parhaasi ja pyytänyt anteeksi. Ei muuta kuin kärsivällisyyttä, niin kyllä mummo vielä rauhoittuu.
Sydämen vajaatoiminta mummosi ikäisellä johtaa yleensä aika pian kuolemaan. Isäni menehtyi muutamassa kuukaudessa, joten anna mummosi yrittää olla reipas ja puhella jaksamisestaan. Siinä on kyse myös muiden rauhoittamisesta, että kyllä hän pärjää. Vanhuus ja heikkeneminen on jokaiselle meistä helvettiä: pyytää apua ja olla riippuvainen muiden avusta. Jokainen päivä voi olla viimeinen ja siinä käy läpi paljon asioita, jotka pitäisi uskaltaa puhua muiden kanssa ja myös itsensä kanssa.
Jos olet rohkea ota mummoa kaulasta kiinni ja sano tykkääväsi hänestä. Lyön pääni vetoa, että sen jälkeen teillä menee huomattavasti paremmin. Mummosi kaipaa taatusti jonkun, jolle saisi vähän jutella tilanteestaan. Hän koettaa suojella myös sinua elämänsä loppumisesta ja oletan, että sinäkinvähän häntä tulet ikävöimään.
Koettakaa pärjätä.
Kiitos tämän kirjoittajalle. Vein välillä mummon käymään apuväline lainaamossa, josta saatiin kotiin pyörätuoli. Ketjuun on sillä aikaa tullut kaikenlaista moskaa, joka ei liity tähän juttuun.
Olen mummon kanssa siksi, että äitini pääsi lomalle ja mulla on aikaa. Mummo ei halua mihinkään palvelutaloon, vaan häntä pitää auttaa kotiin. Eikä kukaan maksettu tyyppi kelpaa, pitää olla omaa sukua. "Niin on meillä aina tehty."
Eikä mummo enää kiukuttele, jutteli ihan tavallisesti, kun olin saanut hänet autoon. Jos tätä pitäisi tehdä yhtään kauemmin kuin kaksi viikkoa, en jaksaisi.
Justiinsa joo.