Opiskeleva nuoresi joka ei asu kotona?!?

Maksan 25 v opiskelevan poikani puhelinlaskun, bensat ja annan rahat lounaaseen opiskelijaravintolassa. Pyydettäessä annan rahaa muihinkin tarpeisiin. Näin aion menetellä kunnes saa valmistuneena töitä. Itse en kotoa saanut muuta kuin petivaatteet ja maton.

Minö en edes niitä. Tämä on siis eräänlainen kunnia-asia itselleni, itsestäänselvyyden lisäksi.

Ap

Kyllä autetaan vuokra- ja ruokakuluissa. 

Joo, sama meilläkin. Autetaan opiskelijapoikaamme: osa vuokrasta maksetaan, käydään yhdessä kaupassa (hän saa valita ruokansa, minä maksan), vien ruokakasseja, leivon, maksan laskut. Itse en saanut minkäänlaista tukea kotoa aikanaan ja haluan tietoisesti toimia päinvastoin. Poika ehtii tehdä töitä sitten loppuelämänsä, nyt on tärkeintä että opiskelee itselleen kunnon ammatin ilman että täytyy elää lainarahalla. Ja vastineeksi avustamme hän on luvannut keskittyä täysillä opintoihinsa, sen hän onkin tehnyt. On hienoa kun voin ja pystyn olemaan avuksi, tiedän että kaikille se ei ole mahdollista.

Juu, on autettu. Kotiin saa tulla käymään aina kun siltä tuntuu, me maksetaan matkat. Ruokaan, vaatteisiin ja harrastuksiin ollaan annettu rahaa. Lasten luona käydessä ollaan menty yhdessä kauppaan ja lapsi on saanut valita kärryyn ihan mitä haluaa. On kiva täyttää lasten kaapit ruualla, pesuaineilla ja vessapaperilla. Nauratti, kun lapsi sanoi kerran, että ei uskoisi, miten iso säkki vessapaperia voi ilahduttaa.

Mun periaate on, että lapsi oppii tulemaan omilla rahoilla toimeen ja siksi rahaa ei anneta säännöllisesti. Toki jos rahat olisivat lopussa, niin sitten autettaisiin (Lapsilla on käyttötilillä useampi tonni ja lisäksi säästöjä.) Ruokaa ostetaan kaapit täyteen aina käydessä. Alennusmyynneissä käydään ostamassa uusia vaatteita yhdessä lasten kanssa.

Kaksi vielä opiskelee. 

Emme auta mitenkään eikä siihen tunnu olevan tarvettakaan. Tekevät opiskelujen ohessa töitä. Matkustelevatkin muutaman kerran vuodessa ulkomaille ja näyttää olevan vaatteet kuosissa kummallakin -- kodissa kaikki kohdillaan uusinta elektroniikkaa myöten. 

Eli ei opiskeleminen tee automaattisesti köyhäksi, jos on ahkera ja omatoiminen. Helsingissä tämä ainakin näyttää onnistuvan. Vuokra-asunnoissa asuvat puolison kanssa kumpainenkin, joten asumiskulut eivät nouse pilviin puoliksi laitettuna. 

Vierailija kirjoitti:

Mun periaate on, että lapsi oppii tulemaan omilla rahoilla toimeen ja siksi rahaa ei anneta säännöllisesti. Toki jos rahat olisivat lopussa, niin sitten autettaisiin (Lapsilla on käyttötilillä useampi tonni ja lisäksi säästöjä.) Ruokaa ostetaan kaapit täyteen aina käydessä. Alennusmyynneissä käydään ostamassa uusia vaatteita yhdessä lasten kanssa.

Lisään vielä, että säännöllinen raha-avustus vähentäisi työntekohaluja. On hyvä hankkia työkokemusta jo opiskeluaikana kesälomien aikaan, jotta työllistyy valmistuttuaan. Mieluummin kesätöihin kuin kesäopskeluun

Mun 17v ei suostu ottamaan rahallista apua vastaan, toki suostuu käymään mun kanssa välillä ulkona syömässä tms. Jos oikeasti tulisi hätä, niin varmaan sitten suostuisi.

Mitenkäs asuminen, mitä kautta saivat asunnon, asuvatko yksin vai useamman hlön kanssa, vuokran suuruus/kk?

Tyttö muutti 19v omaan yksiöön ja on nyt 22v. Maksamme sairasvakuutuksen ja ostamme ruokaa. Neuvomme raha-asioissa ja lainaamme rahaa jos on tarvetta. Hän käy aina välillä myös kotona syömässä mutta sehän on vain kivaa meille vanhemmille. Mies osti myös tytön talosta autopaikan ja meidän auto on aina välillä tytöllä. Asumme kaikki keskustassa niin autoa ei tarvitse joka päivä niin yksi auto riittää jaettavaksi.