Miksi äitiys näännyttää eikä voimaannuta?

Miksi olen iltaisin kuolemanväsynyt ja turhaantunut, ja sama aamuisin?

Miksi lapsen ja kauppakassien raahaaminen pitkin mantuja ei näy habassa vaan näännyttää?

Ja hei sinä joka tulet nyt kommentoimaan että miksi lisäännyin/tee kuten minä/muuta yhtä fiksua: hyvä että elämä on sinulle helpompaa. Päteminen ei nyt kuitenkaan helpota minun elämääni.