Ajatteletko koskaan, ettet ole riittävä miehellesi?

Minusta tuntui usein siltä etenkin alussa. Mies vakuutteli että haluaa olla ja perustaa perheen jne. Olimme onnellisia, mutta aina välillä tuo pieni tunne kaihersi. Koitin olla välittämättä tunteesta ja tein kaikkeni että elämä olisi hänelle mahdollisimman mukavaa ja helppoa.

15 vuoden jälkeen ilmoitti eräänä iltana, että ei voi elää elämäänsä näin. Kaikki on kuulemma ihan ok, mutta ei kuitenkaan riittävästi. Haluaa kokea tosirakkautta ja sielunkumppanuutta. Kiitti yhteisistä vuosista ja on iloinen että olen lastensa äiti.

Jotenkin aina tiesin, että näin tulee käymään. Mutta, edesautoinko tuota itse? Olinko epävarma ja jotenkin jarruttelin omaa kiintymystäni koska aina miehen etääntyessä olin olevinani vahva ja annoin tilaa, ja tavallaan etäännyin itsekin. En halunnut ruikuytaa ja ripustautua.

No mene ja tiedä. Nyt ollaan oikein sopuisat erovanhemmat, ja kyllä elämä kantaa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntui usein siltä etenkin alussa. Mies vakuutteli että haluaa olla ja perustaa perheen jne. Olimme onnellisia, mutta aina välillä tuo pieni tunne kaihersi. Koitin olla välittämättä tunteesta ja tein kaikkeni että elämä olisi hänelle mahdollisimman mukavaa ja helppoa.

15 vuoden jälkeen ilmoitti eräänä iltana, että ei voi elää elämäänsä näin. Kaikki on kuulemma ihan ok, mutta ei kuitenkaan riittävästi. Haluaa kokea tosirakkautta ja sielunkumppanuutta. Kiitti yhteisistä vuosista ja on iloinen että olen lastensa äiti.

Jotenkin aina tiesin, että näin tulee käymään. Mutta, edesautoinko tuota itse? Olinko epävarma ja jotenkin jarruttelin omaa kiintymystäni koska aina miehen etääntyessä olin olevinani vahva ja annoin tilaa, ja tavallaan etäännyin itsekin. En halunnut ruikuytaa ja ripustautua.

No mene ja tiedä. Nyt ollaan oikein sopuisat erovanhemmat, ja kyllä elämä kantaa.

Mulle kävi samalla tavalla. Epävarmuus kaihersi ja jotenkin vaistosin. Ja ihan samalla tavalla mies pudotti pommin 17 yhteisen vuoden jälkeen....oli kuulemma kärsinyt jo vuosia. just.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntui usein siltä etenkin alussa. Mies vakuutteli että haluaa olla ja perustaa perheen jne. Olimme onnellisia, mutta aina välillä tuo pieni tunne kaihersi. Koitin olla välittämättä tunteesta ja tein kaikkeni että elämä olisi hänelle mahdollisimman mukavaa ja helppoa.

15 vuoden jälkeen ilmoitti eräänä iltana, että ei voi elää elämäänsä näin. Kaikki on kuulemma ihan ok, mutta ei kuitenkaan riittävästi. Haluaa kokea tosirakkautta ja sielunkumppanuutta. Kiitti yhteisistä vuosista ja on iloinen että olen lastensa äiti.

Jotenkin aina tiesin, että näin tulee käymään. Mutta, edesautoinko tuota itse? Olinko epävarma ja jotenkin jarruttelin omaa kiintymystäni koska aina miehen etääntyessä olin olevinani vahva ja annoin tilaa, ja tavallaan etäännyin itsekin. En halunnut ruikuytaa ja ripustautua.

No mene ja tiedä. Nyt ollaan oikein sopuisat erovanhemmat, ja kyllä elämä kantaa.

Mulle kävi samalla tavalla. Epävarmuus kaihersi ja jotenkin vaistosin. Ja ihan samalla tavalla mies pudotti pommin 17 yhteisen vuoden jälkeen....oli kuulemma kärsinyt jo vuosia. just.

Jotenkin lohduttavaa että löytyy kohtalotoveri. Itselläni tuntemukset eivät liittyneet mitenkään ulkonäköön (toisin kuin monella täällä) vaan kyseessä oli ihan yleisesti tunne että ei ole toiselle riittävä.

Vierailija kirjoitti:

Voi kauhea, tuntuisi ihan hirveältä, jos saisin tietää että vaimoni ajattelee noin. Hän on kaunein, seksikkäin ja minulle täydellinen nainen, ja ainoa joka edes yrittää ymmärtää minua. Veikkaisinpa, että sinunkin miehesi ajattelee sinusta öbaut samalla tavalla, eli varmaankin huolehdit aivan turhaan. Mutta kannattaisikohan asialle kuitenkin tehdä jotain, eihän tuollaista epävarmuutta ja alemmuuskompleksia voi kukaan kestää ikuisesti?

Sä itse ihan tietoisesti lietsot tuota riittämättömyyden tunnetta muissa naisissa. Eihän sulle nimenomaan riittänyt kukaan muu, ja sitten hirveet hehkuttelut siitä miten ihana ja täydellinen se on. Eikö niillä kaikilla sun eksillä olisi ollut tai ole aivan hyvin perusteltu syy tuntea noin että mä en ollut riittävän hyvä? Jos sun naisella ei ole syytä riittämättömyyden tunteeseen, on monia naisia joilla voi ollakin.

Mä pidän aina sitä itsestäänselvänä, että kuka tahansa voi vaihtaa minut kehen tahansa. Ratkaisin asian ottamalla omaa tasoani alempaa puolison. Tiedän, ettei kukaan muu tasoiseni nainen ottaisi häntä.

Mutta täten en koe, etten olisi riittävä miehelleni. Olen kyllä. Mutta hän ei ole riittävä MINULLE. Sen asian kanssa on kuitenkin helpompaa elää, se on riskinä hallittavampi.

Mieheni olisi saanut ja saisi koska tahansa paremman, jos nyt taas mittarina käytetään ulkonäköä kuten yleensä, kun naisista puhutaan.

Vierailija kirjoitti:

Mies valitsi minut eikä ketään muuta. Eiköhän se ole riittävä merkki siitä, että halusi juuri minut.

Sille minä taas en voi mitään, jos päättäisi lähteä / vaihtaa toiseen, joten sen sureminen ei auta mitään, pilaa vaan hyvän suhteen.

Ei välttämättä saanut mieleistään.

Vierailija kirjoitti:

Eli mies voi koska vaan vaihtaa sinut toiseen ja "parempaan"? Hän on kanssasi vain siksi, että tyytyy, koska ei saanut jotain muuta haluamaansa. Et ole tarpeeksi kaunis ja seksikäs miehesi mielestä... Minulla on tällaisia ajatuksia välillä. Olen mielestäni ihan ok nätti ja fiksu, työssäkäyvä normaali nainen. Kuitenkin ajattelen, että en riitä miehelleni tällaisena. Mies on pitkä ja melko komea, ystävällinen ja fiksu eli varmasti monen naisen unelma... Itse en ole mikään monen miehen unelmanainen, vaikka moni varmaan pitäisikin... Kamala päänsisäinen myllerrys ja pelkään vaan sitä päivää, kun mieheni on pettänyt ja/tai jättää minut jonkun paremman naisen vuoksi. N30

Miksi monen naisen unelma ei saisi haluamaansa? 

Mietin tätä jatkuvasti. Mies kehuu muita naisia minulle estoitta ja usein. Tietysti vertaan silloin itseäni näihin naisiin ja tajuan olevani huonompi. Toki tiedän ettei miehelläni olisi mahdollisuuksia seurustella näiden mallien ja näyttelijöiden kanssa, mutta se arvostuksen puute kai siinä painaa... Kehuu mies myös kauniita naisia esim. kaupassa ja kaduilla, nämä kehut sattuvat ehkä eniten. Jokainen haluaisi olla se ihanin oman puolisonsa silmissä ja kun toinen on suoraan sanonut ettei näin ole, ei se hyvältäkään tunnu. Tuntuu myös että mies kehuu vartaloani ja koskettelee minua vain halutessaan seksiä. Aina kun hän halaa hän kourii pepusta tai rinnoista... Sellainen halaus ei siis tunnu siltä että mies tykkää minusta ja halusi halata, vaan siltä että mies haluaa seksiä.

Mies myös päivittelee usein miten kauniita ja naisellisia naisia on esim. Ranskassa tai Aasian maissa. Suomalaiset naiset ovat tavallisia talluroita jotka eivät pukeudu naisellisesti tai ole huoliteltuja. Sitten kun itse käytän aikaa kauneudenhoitoon, meikkaamiseen tms. miestä turhauttaa sellainen ajankäyttö. Pitäisi siis olla luonnostaan kuin pariisitar.

Mies puhuu usein myös eksästään ja siitä kuinka hyvä ihminen tämä on ja kuinka ahkera, fiksu yms. Mies muistelee kivoja asioita mitä ex teki heidän suhteen aikana. Itsen teen todella paljon miehen eteen kotona, olen hyvässä virassa, suorittanut vaativan koulutuksen, tienaan miestä enemmän ja osallistun yhteiselämään isommalla summalla kuukausittain, autan häntä hänen omalla urallaan (koulutin hänet nykyiseen ammattiinsa ja ANNOIN hänelle yritykseni) ja vaikka mitä... Jos mies arvostaa näitä tekojani ei hän siitä ainakaan minulle puhu. Hän ei sano että olen hyvä nainen tai edes että hyvä nainen juuri hänelle.

Mies on pitkä ja komea, mutta hieman luonnevikainen. Häntä ahdistaa sosiaaliset tilanteet ja hänellä on paljon traumoja lapsuudestaan ja nuoruudestaan jotka vaikuttavat hänen käytökseensä nyt aikuisena. Sanoisin että jos mies haluaisi vaihtaa minut johonkin toiseen niin hänellä olisi luultavasti isoja ongelmia sen suhteen käynnistämiseksi. Mutta... Jos näin kävisi niin eihän sille mitään voisi. Tavallaan jo odotan sitä. Mies on saanut itsetuntoni pohjamutiin käytöksellään joten ei minulla varmaan huonompikaan olo olisi ilman häntä. Sen tosin tiedän että uuteen suhteeseen en varmastikaan enää alkaisi. Kolme pitkää parisuhdetta takana ja aina sama laulu... Minua ei arvosteta enkä ole "se maailman ihanin". Pakko kai se on uskoa että minussa on joku vika ja luovuttaa suosiolla.

Haloo, miksi joku jatkaa suhteessa sellaisen kuspään kanssa, joka haluaa jonkun muun/muunlaisen?

Minulla on riittävä ulkonäkö. Muutoin en sitten riitäkään. 20v jälkeen olen jo täysin varma, että minun on elettävä yksin, koska olen laiska, saamaton loinen.

Olen pyristellyt riittääkseni, mutta saavutan nykyään ehkä 20% siitä mitä minulta odotetaan. Olen selvästi burnoutissa. Ajattelen vain, että saisinpa olla yksin.

Töistä lähtisin saikulle. Tästä en pääse mihinkään. En jaksa edes ajatella eroa. Usein haaveilen, että sairastuisin vakavasti ja joutuisin pitkäksi aikaa sairaalaan. Juuri nyt ei haittaisi, jos vaikka halvaantuisin.

Vierailija kirjoitti:

En ajattele. En mene tähän median pyörittämään ulkonäkövaatimusrumbaan. Olen tavallisennäköinen, ihana nainen. Kelpaan täydellisesti miehelleni ja mies minulle.

Kannattaako parisuhteeseen panostaa?

Ajattelen noin koko ajan.

Tämä on vanha ketju, mutta aihe varmasti ajankohtainen aina.

Onneksi sain rakastaa 28 vuotta ja tulla rakastetuksi omana itsenäni. Ei elämä mene aina niinkuin suunnittelee ja sen olen nyt oppinut, että edes hyvässä suhteessa et omista toista etkä voi yhtään tietää mitä toisen päässä liikkuu. Kun toiselta rakkaus loppuu niin se loppuu, syy voi olla vaikka ikäkriisi tai masennus. Ei toista väkisin voi pitää ja rakkautta on myös päästää irti vaikka sattuu. Ero oli itselleni shokki, mutta onneksi sain elää hyvän miehen kanssa hyvässä suhteessa näin pitkään, enkä ikinä miettinyt onko hän minulle tai minä hänelle riittävän hyvä jne.

Kyllä jokaisen suhteessa olevan pitäisi tuntea olevansa toiselle tärkeä.

Tänään just ajattelin, että vaikka olen uskollinen, hauska, mukava, mukautuva, ok näköinen, on huumorintajua, en pelkää töitä, en polta jne. en siltikään riitä miehelle. Mikään ei tunnu riittävän hänelle ja aidan toisella puolella kaikki on vain niin paljon parempaa.

Siispä en enää edes yritä, menköön sinne. Annetaan virran viedä, ja katsotaan missä olen vuoden kuluttua.

Tiedän etten riitä, olen kuullut tarpeeksi haukkuja.

Tiedän myös sen ettei mies saa parempaa, jos ketään niin epätoivoista naista ylipäänsä löytyy. Ei tuota kukaan muu katsele viikkoakaan.

Sanoisin, että nyt on vika miehessä, jos ei saa sua tuntemaan itseäsi erityiseksi ja ainoaksi. Tuo tulee kalvamaan sua vastaisuudessakin.

En ajattele,koska minulla ei ole miestä.Hän kuoli.Jos olisi en tällä sivustolla sununtaina olisi! Vaan viettäisin hänen kanssa laatu aikaa nyt.Kummalisia suhteita avo tai avioliittoja,  lapsineen teillä on. Kun vietätte aikaa sivustolla Sunnuntaina. Miksi? Mitä  muu perhe tekee tai puolisonne nyt? 

Vierailija kirjoitti:

En ajattele,koska minulla ei ole miestä.Hän kuoli.Jos olisi en tällä sivustolla sununtaina olisi! Vaan viettäisin hänen kanssa laatu aikaa nyt.Kummalisia suhteita avo tai avioliittoja,  lapsineen teillä on. Kun vietätte aikaa sivustolla Sunnuntaina. Miksi? Mitä  muu perhe tekee tai puolisonne nyt? 

Oli se tässä sohvalla jonkin aikaa sitten, joi kaljaa niin että paineli taas nukkumaan. Tuolta kuorsaus kuuluu nyt.

Mitä se laatuaika on? Kun se kyttää telkkarista päiväkaudet ohjelmia joita minä en halua katsoa, kuten esim. urheilu, niin minäkö en voisi palstailla?

No, on hän kyllä haukkunut tästäkin.

Ehkä pitäisi katsoa vaan sitä tv:tä kanssaan, mutta jos on ohjelma joka kiinnostaa minua, mutta ei häntä, niin vaihtaa aina kanavaa kesken kaiken.

No, vaihtaa myös mainosten ajaksi ja sitten unohdutaan muualle, joten olen tullut siihen tulokseen etten edes aloita, kun ei kokonaan koskaan näe mitään.

t. Se joka tietää ettei riitä

Meillä molemmat olemme erittäin ns. tavoiteltuja kumppaneita. Hyvännäköisiä (tavallisella mittapuulla, ei mitään malleja kuitenkaan), fiksuja, menestyneitä urillamme, intohimoisia harrastustemme suhteen. karismaattisia persoonia jne. Kumpaakin meistä yritetään iskeä vähän väliä. Tarjokkaita olisi vaikka kuinka paljon. 

Kai se on se vankka tasa-arvoisuuden tunne suhteessamme. Jos vaihdat "parempaan" niin se johtaisi siihen että sitten olisit suhteessa jossa kokisit olevasi toista huonompi ja pelkäisit uuden kumppanin vaihtavan "parempaan" hetkenä minä hyvänsä.