Vanhoillislestadiolaisuus on kirkon tabu

Vanhoillislestadiolaisuus on kirkon tabu



17.07.2008

Tässä lehdessä kaksi lestadiolaisuuden historiaan perehtynyttä professoria vaatii vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen kipupisteen, 1970-luvun niin sanottujen hoitokokouksien tieteellistä tutkimista.



Hoitokokoukset olivat herätysliikkeen sisäisiä nuhtelutilaisuuksia, joiden tuloksena moni lestadiolainen sai liikkeen saarnamiehiltä sapiskaa. Haavat kirvelevät usein jo toisessa polvessa, mikä näkyy asian jatkuvana pohdiskeluna esimerkiksi internetin keskustelupalstoilla. On kaikkien etu, että tapahtumat tutkitaan kriittisesti.



Hoitokokoukset ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu. Vanhoillislestadiolaisuuden ja kirkon suhteissa olisi muutakin tutkittavaa.



Miten on mahdollista, että Suomen kirkon sisällä toimii herätysliike, joka pitää oikeina kristittyinä vain omaan joukkoon kuuluvia ihmisiä? Sinänsä oikean totuuden edustaminen lienee jokaisen uskonnollisen ryhmittymän ominaisuus, mutta tämän ei tarvitse merkitä sitä, että kaikki muut ovat väärässä. Kaikkein vähiten se saa merkitä sitä, että joku kuolevaisten ryhmä ottaa Jumalan valtakunnan eli pelastukseen osallisten joukon portinvartijan roolin.



Myös vanhoillislestadiolaisuuden omaperäinen opetus lapsen uskosta ja sakramenteista ovat asioita, joista kirkossamme olisi aika avata keskustelu. Luterilainen tunnustus ei anna mahdollisuuksia mille tahansa tulkinnoille. Kuinka monella eri tavalla vaikkapa kasteen ja uskon syntymisen suhteesta voidaan kirkossa opettaa?



Vanhoillislestadiolaisuudella on kirkossa täysi olemassaolon oikeus eikä herätysliikkeen suurta merkitystä kirkkomme rikastuttajana ja siunauksen välikappaleena voida kiistää. Liikkeessä on ylläpidetty kristillisiä arvoja sekä korostettu perhekeskeistä elämää ja isänmaallisuutta. Sen olisi kuitenkin aika miettiä itsekriittisesti sitä, olisiko maailman kahdessa miljardissa kristityssä joku muukin oikealla tiellä oleva?



Katse kohdistuu nyt kirkon opin vartijoihin eli piispoihin. Vaikenemisen aika on ohi.

"Haavat kirvelevät usein jo toisessa polvessa, mikä näkyy asian jatkuvana pohdiskeluna esimerkiksi internetin keskustelupalstoilla. On kaikkien etu, että tapahtumat tutkitaan kriittisesti."

Hoitokokoukset olivat herätysliikkeen sisäisiä nuhtelutilaisuuksia, joiden tuloksena moni lestadiolainen sai liikkeen saarnamiehiltä sapiskaa.

tässä kiinnostaa.

tai ainakin siitä mikä oli setien mielestä syntistä ja sopimatonta

Saattoi vaan olla johtajien päähänpistoja ja pitihän heillä olla shownsa.

Muistelen kerrotun, että he saivat noissa pahamaineisissa hoitokokouksissa sapiskaa siitä, että heillä oli vain neljä lasta...