Lue keskustelun säännöt.
Äitini vähättelee miestäni.
21.01.2019 |
Onko kellään muulla samanlaista? Äitini puhuu ärsyttävän ilkeään sävyyn miehestäni. Salakavalasti vähättelee tai jopa naureskelee miehelleni usein esimerkiksi kun mies komentaa lapsiamme. Vituttaa aivan suunnattomasti seurata vierestä. Mies ei varmasti edes huomaa tätä. Sanottakoon siis että miehessä ei ole mitään vikaa tai syytä naureskella. Käy hyvissä töissä (itse olen tällä hetkellä lapsen kanssa kotona) ja on loistava ja osallistuva isä sekä huomioiva aviomies. Tuntuu välillä että onko äiti kateellinen tai purkaa jotain katkeruuttaan tuolla ärsyttävää käytöksellä? Sanavalinnat esimerkiksi ovat juuri sellaisia alentavia. Esimerkiksi viikonloppuna äitini oli meillä käymässä ja kun mies tuli kaupasta hän jäi pihaan tekemään lumitöitä. Äitini kommentoi "mitä se nyt jäi sinne pihalle kuppaamaan" Teki mieli sanoa että ei ne lumet itse itseään kolaa siitä pihasta. Ei varmaan edes oikein nyt käy ilmi tästä miten ärsyttävää tuo todellisuudessa on, näitä esimerkkejä olisi satoja. Tuo nyt viimeisimpänä tuli heti mieleen. 😒
Kommentit (17)
Minä äitinä vähättelen tyttäreni miestä. Hän saamaton vässykkä joka elää tyttäreni siivellä. Ei koulutusta, ei armeijaa käytynä ja työssä viihtyy korkeintaa pari kuukautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
99% kaikista naisista vähättelee kaikkia miehiä.
Tiedätkö miksi koirat nuolevat pallejaan? Koska voiva. Sinä olet passiivisen tilanteen vietävissä ja mahdollistat hyväksyt äitisi käytöksen ja täten hiljaisesti hyväksyt sen. Joten avaa suusi nainen.
Miksi seuraat vain vieressä? Olet äitisi kanssa loppujen lopuksi samaa mieltä?
Ymmärrän. Oma äitini harrastaa kanssa vastaavaa, mutta vähän eri tavalla. Täytyy taustaa kertoa sen verran, että mies on tällä hetkellä vähävarainen, eli mulla on (tietysti) ollut tapana ostaa meille viikonlopun ruuat, kun mies tulee viikonlopuksi kylään. Tämä ei minua haittaa, mies on mulle tärkeä ja pystyn ne ruuat ostamaan yhdelle hengelle lisää ilman, että mun talous siitä kärsii (laitan muutenkin ns. halpoja ruokia ja syön nyt itse viikolla nuukasti, eli viikon ruokabudjetti pysyy samana).
Seuraavat lauseet kuullut/lukenut (whatsappissa) useampaan kertaan:
"Niin et kai sä sille kaikkea kuitenkaan maksa, sehän olisi typerää" (en maksa kaikkea joo, mies osallistuu niin hyvin kuin pystyy)
"Hölmöähän se olisi uusille tuttavuuksille kertoa paljonko saa palkkaa" (edes mun oma äiti ei tiedä paljonko saan)
"Et kai kertonut sille mitä toi sun auto maksoi" (ei ole tapana hintalaputella mun omaisuutta)
"Olisihan se naurettavaa jos joku olisi niin tyhmä että seurustelisi jonkun kanssa joka ei osallistu mitenkään" (mies osallistuu kotitöihin ja koiran hoitoon ja hemmottelee mua)
Mutsille on siis jotenkin ylitsepääsemätön ongelma että seurustelen (tilapäisesti) köyhän miehen kanssa. Hän vissiin arvottaa suhteen vain rahassa. Toi sen passiivis-aggressiivinen ilmaisutapa vetää joka kerta veret kynsien alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä katkaistiin suhteet anoppiin.
Ei se hirveästi niitä lapsiakaan halua nähdä. Parempi kaikille vaan pistää poikki välit, jos ei tule toimeen.
Vaimokin on energisempi, kun negatiivinen äiti ei ole jauhamassa paskaa lähistöllä.
Ehkä on katkera, jos hän on aikanaan joutunut hoitamaan arjesta suurimman osan? On nyt kateellinen sun osallistuvalle miehelle. Joka tapauksessa sinuna pitäisin mieheni puolta ja sanoisin äidille suorat sanat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä äitinä vähättelen tyttäreni miestä. Hän saamaton vässykkä joka elää tyttäreni siivellä. Ei koulutusta, ei armeijaa käytynä ja työssä viihtyy korkeintaa pari kuukautta.
Luulisin muuten että olet mun mutsi mutta mun mies on käynyt armeijan. Mitä sä tuosta saat muuta kuin tyttäresi vihat päällesi?
Vierailija kirjoitti:
99% kaikista naisista vähättelee kaikkia miehiä.
Korostaakseen omaa mitättömyyttään. Katsokaa sarjoja ja mainoksia, kaikissa vähätellään ja pilkataan miehiä. Mistä luulet, että nuo tavat opitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä naiset ovat useimmiten niitä Pulmusista tutun Peggy Bundyn kaltaisia itse
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä äitinä vähättelen tyttäreni miestä. Hän saamaton vässykkä joka elää tyttäreni siivellä. Ei koulutusta, ei armeijaa käytynä ja työssä viihtyy korkeintaa pari kuukautta.
Luulisin muuten että olet mun mutsi mutta mun mies on käynyt armeijan. Mitä sä tuosta saat muuta kuin tyttäresi vihat päällesi?
Avaisi sitten suunsa ja osoittaisi sen vihansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootsä kysynyt äidiltäsi? Mielestäni kannattaa ensin puhuu, kuin pistää välejä poikki...
Rakas lapsi avaa se suusi. Olet jo iso tyttö ja vastuussa siitä miten sinua ja sinun läheisiä kohdellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttäreni on valinnut katastrofaalisen äijän eikä itse näe sitä.
Muut ympäriltä näkee ja ovatkin kaikonneet eikä miehessä ole vikaa vaan muissa.
Mies on mielenterveyspotilas ja osastohoitoa vaatii usein.
Pettää ja pahoinpitelee eikä rahaa ole eikä omaisuutta vaan elää tyttären siivellä, mutta oma perhe on tässä pahinta sillä emme hyväksy tätä rottaa.
Vähän tulee mieleen tuo kateellisuus minkä mainitsitkin. Onko isäsi kenties ollut vähemmän osallistuva ja äitisi on joutunut kantamaan taakkaa yksin? Sukupolvieroja on näissäkin asioissa.
Oli miten oli, kai sinä puolustat miestäsi ja teet oman mielipiteesi selväksi? Jos minun äitini olisi tuollainen emäntääni kohtaan, niin tekisin selväksi ettei kannata lähteä koittamaan, äiti jäisi kakkoseksi aivan varmasti.
Olen huomannut vähän samaa nyt omassa äidissäni, jokin selittämätön kitka on hänen ja mieheni välillä jota en kuitenkaan ole koskaan ottanut puheeksi.
Olemme seurustelleet jo vuosia ja kihlauduimme hiljattain. Ehkä tilanne on nyt vähän helpottanut, en tiedä.
Oma isäni ei juurikaan tee muita kotitöitä kuin perus pihahommia (pieni piha) ja tiskikoneen täyttö/tyhjennys. Kaikki muu, mukaan lukien ruuanlaitto, on aina ollut äitini vastuulla ja kotona vielä asuessa he kävivät tästä usein ns. voimakastakin keskustelua (riitoja) joissa lopulta isä päätyi mykkäkouluun ja äiti heittäytyi marttyyriksi. Siitä sainkin sellaisen ajatuksen omaan päähäni, että en IKINÄ halua samanlaista omalle kohdalleni.
Mieheni on aivan ihana ja osallistuva kaikkiin kotitöihin, tehdään yhdessä ruokaa ja muutenkin meillä on niin omia kuin yhteisiä harrastuksia. Ei riidellä oikeastaan koskaan.
Olen miettinyt voisiko tämä äitini nihkeä suhtautuminen olla jonkinlaista kateutta tai katkeruutta? Sisareni lyhytaikaista ex-poikaystävää jaksoi kehua vielä eron jälkeenkin, mutta miestäni ei ainakaan minun kuullen ole tainnut koskaan pahemmin ylistää.
Ikävältä kuulostaa. Pitäisikö vähentää yhteydenpitoa äitiisi? En oikein muutakaan keksi, tietysti voit myös nostaa kissan pöydälle äitisi kanssa.