Lue keskustelun säännöt.
Lasten karkkipäivän ja humalahakuisen juomisen välinen yhteys?
20.01.2019 |
Monissa maissahan eivät aikuiset mässytä jatkuvasti ja suuria määriä karkkia, kuten Suomessa. Lapsille on karkkipäiviä. Toisaalta ns. karkkipäivätkin taitavat olla aika pohkoismainen ilmiö (?). Sokeri sinänsä on addiktoiva ja koukuttava aine. Pienille lapsille siitä tehdään myös "kielletty hedelmä" siinä mielessä, että monilla karkin nauttiminen on rajattu esim. lauantaille ja silloin syödäänkin paljon karkkia.
Jännästi tuo kuvio muistuttaa aikuisten ihmisten viikonloppujuopottelua ja ns. "perjantaipulloa" päihdehakuisilla aikuisilla. Toisin sanoen ei osata säädellä omia mielihalujaan kuin pakon avulla ja sitten se nautiskelu menee pahasti överiksi kerran viikossa. Voisiko tuossa olla yhteyttä noiden välillä?
Kommentit (2)
Hienosti hoksattu!
Mullakaan ei ole ollut koskaan karkkipäivää mutta söin sitä kyllä ihan runsaasti lapsena. Nuorena aikuisena tuli alkoholia nautittua tavalliseen opiskelijatapaan mutta näin aikuisena ei enää maistu kuin pari-kolme kertaa vuoteen eikä silloinkaan humalahakuisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta taustastani voin sen verran kertoa, että mulla ei ollut koskaan lapsena karkkipäiviä, enkä toisaalta edes juurikaan himoinnut karkkia koskaan. Kotona vanhemmat suhtautuivat hyvin eteläeurooppalaiseen tapaan alkoholiin.
He eivät siirtäneet minuun minkäänlaista tulehtunutta tai jännitteistä suhtautumista alkoholiin. Joskus teininä sitten ihan vain maistoin joitain juomia, enkä pitänyt mausta. Koskaan en sitten kiinnostunut mistään humalahakuisesta juomisesta/bilettämisestä tai alkoholista muutenkaan. En nähnyt heitä käytännössä ikinä humalassa, mutta he joskus toivat alkoholijuomia matkoilta ja joskus ruoan kanssa nauttivat pari lasillista viiniä. En ole itse koskaan eläissäni tuntenut mitään vetoa alkoholia tai muitakaan päihdeaddiktioita kohtaan.
En ole myöskään kiinnostunut bilettämisestä tai tupakanpoltosta. Niihin ei liity mielessäni mitään jånnittävää tai ns. kiellettyä hedelmää. Käytännössä en koskaan juo alkoholijuomia, mutta suhtautuminen on täysin kompleksiton. Sinänsä harmittaa vain yleisemmin, kun se edelleen on niin iso ongelma Suomessa, joten välillä olen miettinyt taustasyitä kyseisille ilmiöille niiden väitettyjen geneettisten tekijöiden lisäksi.
T. Ap