Tapailu masentuneen miehen kanssa: ei ikinä ota yhteyttä, ei kuulosta parisuhteelta
Olemme jo jonkin aikaa nähneet toisiamme ja synkkaa todella hyvin. Mies kuitenkin miettii todellakin mielestäni valitettavasti liian pitkälle ja murehtii, eikä voi rentoutua. Kysyttäessä haluaa nähdä ja on kohtelias ja välittävä. Mies ei kuitenkaan tee aloitteita mihinkään suuntaan, vaan joskus keskusteltu muusta tai olen kysynyt missä mennään ja sovittu tapaaminen extempore. Ei suunnittele siis mitään. Jos ehdottaa jotain, voi olla sovittuna ajankohtana jo tietysti väsynyt, minkä ymmärrän. Haluaa edetä, mutta makaa sitten kotona seuraavat 3 päivää. On työsuhteessa, käyttää varmaan voimansa ja jaksamisensa siihen. Sanonut ettei kaikkien kuulu olla onnellisia ja valittanut pariin otteeseen, ettei elämässä missään ole järkeä. Olen yrittänyt ohjata ja puhua kannustavasti terapiasta, mutta toistaiseksi sanonut ettei tarvitse tukea, ja ettei halua mennä sinne tuhlaan rahaa.
En oikein usko, että tästä voi tulla mitään, kun mies ei innostu mistään.
Kyllä mun mies ainakin pelasti mut. Olin ihan deekiksellä, kun tavattiin. Puolen vuoden päästä hän ei enää jaksanut mun ryyppäämistä. Menin AA -kerhoon. Aika käärmeitä sekin paikka on täynnä, mutta pääsin juomattomuuden alkuun.
Kyllä tuon miehen pitäisi ainakin masennuslääkkeitä hakea. Jos ei muuten, niin ap:n takia.
Pitää myös muistaa, etteivät kaikki ihmiset piittaa elämyksistä, vaan viihtyvät kotona rauhassa.