Moni vanha tuttuni luultavasti ajattelee, että olen päässyt repsahtamaan

Aiemmin alle 30vuotiaana olin tarkka ulkonäöstäni. Mietin aina ruokakauppaankin lähtiessä vaatteet, meikin jne. Tarkoitus oli näyttää huolettomalta, mutta oikeasti käytin vain kroppani parhaat puolet esille tuovia vaatteita, iholla oli aina hivenen päivettäviä tuotteita ja ylipäätään kaikki asiat ulkonäössä oli jatkuvasti huolellisesti suunniteltu - luukki oli naapurintyttömäinen/sporttinen. Sain paljon ihailevaa palautetta ulkonäöstäni.

Minulla oli ja on siis yhä kauniit kasvot, hyvä iho hiukset hampaat jne. Lisäksi urheilen säännöllisesti.

Nykyään en käytä lisäkkeitä hiuksissa/kynsissä/ripsissä. En värjää hiuksia kuin silloin, kun on pikkujoulukausi tms tulossa. Lisäksi käytän paljon muodottamampia vaatteita. Ostan vaatteen, mistä aidosti pidän itse, enkä vaatetta, mikä korostaa jotain ulkonäössä. Olen huomannut, että pidän melko jätesäkkimäisistä vaatteista. Käytän aina helppoa niskanutturaa, enkä vaivaudu piilareiden asetteluun.

Edelleen kuitenkin pidän huolen ihon kunnosta, oikeasta ruokavaliosta, levosta urheilen jopa kovempaa jne.

En siis koe, että olisin "päässyt" rupsahtamaan, vaan tyylini on tietoinen valinta. Edelleen saan itsestäni mielestäni yhtä kivan näköisen kuin ennenkin, jos vai haluan esim. juhliin. En vaan haua enää ihmisten kehuja.

Elämä on nyt helpompaa, koska aikaa jää muuhun kuin ulkonäön kohentamiseen, mikä on loppupeleissä turhaa ja on kiva olla huomaamaton tavis, koska en osannut koskaan ottaa kehuja vastaan.