Sukupolvi-Y:n hedelmä pohtii

Olen -85 pienituloinen (nettona 1300e) perheenäiti ja olen koko aikuisuuteni kärsinyt pätkätöistä, surkeista palkoista ja näköalattomuudesta. TUntuu ettei elämä vieläkään olisi alkanut vaikka olen kohta 34. Ihan kuin olisin vieläkin se uraansa aloitteleva nuori nainen, jolla olisi upea ja nousujohteinen ura edessään.
Lomamatkat etelässä, mökki ja vene, itse rakennettu omakotitalo.

Ja bullshit. On vain velkainen rapistuva pikkurivari, pätkäduunia ja huonompi palkka kuin monen parikymppisen kesätyöliksa. Lomamatkat = halvin mahdollinen kylpyläyö kerran vuodessa ja välillä kyläillään serkkujen luona Uudellamaalla. Siinäpä ne.

Aina olen miettinyt että mussa on jotain vikaa kun kukaan ei palkkaa tervettä, reipasta naisihmistä vaikka on CV:t hiottu huippuunsa ja olisi vieläkin virtaa aloittaa jossain isommassa yrityksessä.

Vasta kun nyt luin tuon Y-sukupolviartikkelin, tuli ns. kalvo silmään. Tajusin etten ole ainoa luuseri tässä yhteiskunnassa. Tavallaan lohduttavaa, mutta samalla masentavaa. Onko meidän kohtalomme vain tyytyä osaamme väliinputoajina, sijaiskärsijöinä? Eikö meillä ole toivoa, näköalaa? Onko odotettavissa tätä samaa paskaa siihen asti, kunnes joskus eläköidyn?

Kaveripiiriini kuuluu erilaisia ihmisiä, on menestyjiä ja myös huonompiosaisia. Kaikista eniten masentaa menestyjätyyppien seura. Tai siis, sillä hetkellä se tuntuu mahtavalta, kun saa kurkistaa oikeasti onnellisen ihmisen elämään. Miltä tuntuu, kun voi vain valita sen lomakohteen, mikä huvittaa. Voi käydä työterveydessä, kun on vaivaa (mulla ei ole koskaan ollut työterveyttä). Miltä tuntuu, kun lapsilla on hyvät harrastukset ja koti kiiltää uutuuttaan. Paikat ei rapistu käsiin jne. On kuivausrumpu ja iso kodinhoitohuone ja tyylikäs sisustus.
Näiden jälkeen tuntuu aina erityisen paskalta palata omaan elämään, kun lapsetkin ovat kasvaneet siihen ankeuteen kun mihinkään ei ole varaa.

Toivoisin edes lapsilleni toiveikkaampaa elämää ja jotain mitä odottaa. Itsellä kun ei oikein lähtenyt tämä juttu niin kuin piti. Tavallaan siis mä tein kaiken niin kuin piti, mutta lopputuloksena silti vain tätä helkkarin kurjuutta.