Luoja, katsooko joku tuota äidiksi-dokkaria ykköseltä??

isään eikä äitiin? eikö sillä silloin ole kaikki ihan hyvin? enemmän kai niitä traumoja tulee vasta sitten isompana, kun paikalliset " jenkki-av-mammat" kauhistelevat heidän perheensä tilannetta ja poikaa alkaa hävettämään jne.



Selväähän tuo nyt oli, että dokkari oli tehty hieman liioittelevasti. Ja lopussahan se äitikin alkoi olemaan poikansa kanssa ja nauttimaan hänen seurastaan, kun lapsi oppi kommunikoimaan kielellisesti. Paljon vähemmän se kaksosten isä mun mielestä näytti ajallisesti viettävän lastensa kanssa aikaa, eipä kukaan motkota siitä!

Silti olen sitä mieltä, että äidin merkitys on lapsen kehitykselle suurempi. Joten ainakaan minä en ole huonosti koulutettu ja siksi tärkeilemässä äidin roolieni kanssa.

Vierailija:

Silti olen sitä mieltä, että äidin merkitys on lapsen kehitykselle suurempi. Joten ainakaan minä en ole huonosti koulutettu ja siksi tärkeilemässä äidin roolieni kanssa.

synnytyksessä? Ja isä olisi sen takia ensisijainen huoltaja/läheinen? Tulisiko siinäkin tapauksessa lapsesta kieroutunut/sairas? Äidin merkitystä vauvan elämässä liioittelevat juuri ne, joilla elämänsisältö perustuu suvunjatkamiseen...

Monesti kai isät ovat juuri ensimmäisen vuoden etäisempiä ja saavat kontaktia lapseen vasta, kun siitä kasvaa kommunikoiva ihminen. Tässä perheessä äiti oli etäinen ensimmäisen vuoden ja perushoivan antoi isä, muitta kun lapsi kasvoi ja alkoi ilmaista itseään, äitikin kiinnostui ja oli enemmän mukana lapsen arjessa. Ja todellakin, se kaksosten isä oli kaikki viikot poissa kotoa ja viikonloppunakin vain nihkeästi hoiti lapsia, koska se on niin raskasta, kuten hän itse sanoi. Ja kaksosiakin hoiti lapsenhoitaja lähes koko ensimmäisen vuoden. Äiti jäi kotiin vasta, kun lapset jo lähes vuoden. Kaikenlaisia tapauksia on ja hyvä nin. Kaikilla lapsilla oli kuitenikn ehjät perheet.

Olenko ainoa, joka on sitä mieltä? Ei meillä mies ainakaan naureskelisi, jos oma lapsi vierastaisi... Eikä tosiaan meillä miestä tarvitse väkisellä pakottaa lastaan hoitamaan, eikä isä soittele perään, jos ovat kaksin.



Minusta on ihan normaalia, että sekä äiti että isä ovat vastuussa lapsesta. Vauvavuonna (ja mahdollisesti myöhemminkin) kotona oleva on toki se, joka kantaa päävastuun, eli hoitaa päivät. Mutta se töissä käyvä on illalla läsnä, ihan tasapuolisena vanhempana. Päästää kotona olevaa omille menoilleen ja HALUAA viettää aikaa sen lapsen kanssa muutoinkin kuin pakotettuna. Eikä saa ainoaa iloa elämäänsä kodin ulkopuolelta. Eikä mene paniikkiin, jos joutuu hoitamaan OMAA lastaan muutaman tunnin.



Mutta eritoten äidiltä, siltä joka kantaa vauvaa 9kk kohdussaan, tuntee tämän liikkeet, synnyttää ja imettää, ohjelman esittämä käyttäytyminen on todella kylmää. Lapsi oli jotain, mitä piti olla. Ja toinen tiettynä aikana (tosiaan, " ensi vuoden syksyllä haluaisin tulla raskaaksi) ja tiettyä sukupuolta (" mieluiten saisin tytön, niin olisi yksi molempia" ). Äiti HALUSI saada lapsia, mutta sen lapsen saatuaan ei enää halunnutkaan olla osa tämän elämää, kantaa vastuuta siitä mitä on saanut aikaan? Onko tämä jonkun mielestä hyvää äitiyttä? Tai edes hyvää " kakkosvanhemmuutta?" .

Ja olen akateemista jatkotutkintoa tekevä nainen, kun se jotakuta näytti kiinnostavan :)

En minäkään katselisi mieheltäni päivääkään tuollaista vanhemmuutta, kuin tuon Keileenin. " Hoidin lasta kolme viikkoa kotona ja olin menettää järkeni" ja tuo miehen kotiin soittaminen, voi apua. Naisella ja miehellä on ihan tasaveroiset eväät vanhemmuuteen jossain vähän myöhemmässä vaiheessa, mutta on kyllä jo NOLOA että lasta halunnut, sen kantanut ja synnyttänyt ja sitä ruokkiva nainen voi olla sen kanssa noin avuton.

Se kaksosten äidin pohdiskelu kotiäitiydestä ja sen vaalean tunne siitä " itsensä uudelleen löytämisestä" jotenkin kolahti muhun. En nähnyt ohjelmaa ihan alusta, eli paljon muuta en voi kommentoida.

Tiedoksi sarjaa katsomattomille:



Siis yhtenä lauantaina kun mies " pakotti" heidät pois kotoa että saa olla rauhassa ja pakata, Keileen kävi lapsen ja äitinsä kanssa kaupassa. Marketissa he tekivät ostoksia, jona aikana kaksi lapselle annettua (ja vaunuun kiinnitettyä) ilmapalloa karkasi kattoon, eikä lapsi tahtonut pysyä kärryissä...Autolle päästyään Keileen rusikoi lasta istuimeen ja totesi että: " Tän vaippa on ihan märkä" . Lähti sitten kuitenkin ajamaan ja totesi: " Siis mä en voisi tehdä tätä joka päivä, en todellakaan." Keileenin äiti säestää takapenkiltä: " Yes, miesten hommaa." Ja Keileen sanoo: " Todellakin, miesten hommaa. I need a drink!"



Malli on kyllä ihan omalta äidiltä eli kenen " syy" ???!!

Mullakin kolahti se kaksosten äiti eniten, helppo samaistua!!

Eikä kukaan puhu tuosta kaksosten isästä pahaa??? Siis mies saa olla viikot pois kotoa ja vielä valittaa kun äiti " työntää" lapset TÖISTÄ VÄSYNEELLE isälle lauantaiksi (joka oli AINOA päivä kun isä oli kotona...kun kerran oli töissä sunnuntaista perjantaihin...AINA!!!)





Eikös tuo juuri osoita sen että mies voi tehdä noin, mutta nainen ei?!!

Mielestäni isä voi toki hoitaa lasta hänen ensimmäisinä elinvuosinaan onnistuneesti, siten, että lapsi kehittyy psyykkisesti tasapainoiseksi, äidin ollessa työelämässä. Kyse oli siitä, että juuri tämän kyseisen juristiäidin käytös oli kylmää ja välinpitämätöntä lasta kohtaan. Lapsi ei siis saa mahdollisia traumoja isän hoidosta (joka vaikutti oikein hyvältä), vaan äidin emotionaalisesta kylmyydestä lastansa kohtaan.



Olin huolissani äidin suhtautumisesta lapseen, en siitä että isä hoiti lasta täyspäiväisesti. Mutta toki saatte olla sitä mieltä, että naisen käyttäytyminen äitinä oli normaalia, kuten minäkin saan kaiketi luvan omaan mielipiteeseni.?



Ja ei sinun, mikä ikinä sinun numerosi olikaan, tarvitse muistuttaa minua erilaisista viitekehyksistä tai muistakaan itsestäänselvyyksistä, olen kyllä näistä asioista tietoinen.

mutta onko terve maalaisjärki jo ihan todella kertakaikkiaan kuollut pois? Ihan koko maailmasta?

En tajua kuinka äitiydestä voikin tehdä niin järkyttävän vaikeeta ja ahdistavaa.

paljon " pelleilyä" . Kaikkea ei sanottu ihan tosissaan. Puolisoilla näytti kuitenkin synkkaavan hyvin. Se on paljon lapselle. Parisuhde on lapsen koti.

Mua ärsytti se kaksosten isä. Mun mielestä oli ikävän kuuloista sanoa, ettei kovin paljoa odota kotiin tuloa. :(

?

joka osoitti sen, että ihmiset todella ovat erilaisia eivätkä kaikki asiat suinkaan ole yksiselitteisiä. Itselläni ei ole mitään sitä vastaan, että joissakin perheissä lapsesta päävastuussa onkin isä äidin sijaan. Toisin kuin joku " psykologi" tässä ketjussa aiemmin väitti, ei ainakaan tutkimusten valossa ole osoitettu olevan mitään merkitystä sillä, kumpaa sukupuolta oleva ihminen on lapsen ensisijainen hoitaja. Syy siihen, miksi kirjallisuudessa usein puhutaan vain äidistä, johtuu siitä, että äideillä tavallisesti on syvempi suhde vauvaan jo rintaimetyksen sitovuudenkin vuoksi.



Silti täytyy myöntää, että se Keileen otti myös minua päähän ja rankasti. Tuskin todellakaan on reteilyn aihe, ettei oma lapsi luota ja turvaudu omaan vanhempaansa, oli se sitten isä tai äiti. Tosin, enpä usko että kaikki hänen kommenttinsa olivat totuudenmukaisesti lausuttu, vaan lähinnä sarkasmia. Kaksosten isä minua ärsytti myös suuresti... Hän oikein pakeni vastuutaan! Itse kannatan ehdottomasti tasavertaista vanhemmuutta, joka takaa paitsi lapselle turvallisen kasvualustan, myös estää toista vanhempaa uupumasta.

ekin oli :D

Ei kukaan sano, että lapsista tulee sairaita ja kieroutuneita, vaan että äidin teoilla on lapseen suuremmat vaikutukset kuin isän teoilla.

Eikä perustu munkaan elämäni vain suvunjatkamiseen, en myöskään hylkää lapsiani ja seposta mitä tahansa paskaa omia tekojhani oikeuttaakseni.

Vierailija:

synnytyksessä? Ja isä olisi sen takia ensisijainen huoltaja/läheinen? Tulisiko siinäkin tapauksessa lapsesta kieroutunut/sairas? Äidin merkitystä vauvan elämässä liioittelevat juuri ne, joilla elämänsisältö perustuu suvunjatkamiseen...

Mää olin ainakin helpottunut kun se yksi nainen kertoi kuoleman pelostaan, joka oli iskenyt kun lapsi oli syntynyt ja se ilmeni erityisesti juuri iltaisin lapsen kanssa nukkumaan mentäessä, niin kuin mullakin, tajusin sen kun hän sen sanoiksi puki, että se johtuu varmaan siitä pelosta että tajuaa joutuvansa joskus eroon lapsestaan ja että se lapsikin kuolee joskus. helpottavaa että ei ainut jolla on tuollaisia tuntemuksia, onko täällä kenelläkään ollut sellaista?

Minusta sen Keileenin jutut olivat juuri sitä sarkasmia ja ironiaa. Ei kannata ottaa niin kirjaimellisesti. Sekä hän että miehensä naljailivat hauskasti toisilleen (toki osin vakavistakin aiheista). Osaisinpa itsekin ottaa välillä huumorilla ja nauraa vaikeille asioille. Valitettavasti muistutan enemmän sitä rintaruokkijaa ja kuoleman pelkääjää. No rokotukset on sentään annettu ajoissa...

Kaksosten äiti muuttui ohjelman aikan eniten, veikkaisimpa, että hänen perheessään menee lopulta kuitenkin huonoimmin. Joutui yksin luopumaan liikaa vanhasta identiteetistään, samalla kun mies vain jatkoi vanhaa itsekästä elämäntyyliä. Ei tule se liitto kauaa kestämään.

Minä vain haluan vahvistaa, että edellä kommentoiva psykologi puhuu täyttä asiaa. Vastarannankiiskeille tiedoksi: mustaa ei saa valkoiseksi, vaikka kuinka inttäisitte.



terveisin, toinen psykologi