Lue keskustelun säännöt.
Erilaisuudesta ja kiusaamisesta
09.01.2019 |
Itselleni tämä otsikoissa ollut typerä ja törkeä lausunto toi mieleen erään useasti selvitellyn kiusaamisen.
Eräs oppilas koki, että häntä kiusataan. Osa kiusaamisesta oli totta ja sitä selvitettiin, puhuttiin, palaveeratiin ja yritettiin saada loppumaan kaikilla koulun keinoilla.
Lopulta oppilas ilmoitti, että koko koulu kiusaa häntä tuijottamalla.
Vaikka kaikki saavat olla mitä ovat ja puheutua miten haluavat, niin on vaan väistämätöntä päätyä katseiden kohteeksi, jos valitsee sen, että pukeutuu hyvin eritavalla kuin valtavirta. Siis hyvin eri tavalla. Enkä tarkoita, että siinä valinnassa on mitään väärää. Osoittaa vahvuutta valita eritavalla kuin muut. Mutta silloin kyllä saa valitettavasti myös niitä katseita.
Tilanne oli siis vähän sen tyyppinen, kun bussiin astuisi matkustaja, jolla on kukkamekko ja hellehattu talvipakkasella. Luulisin, että kukin meistä häntä vähän pidempää katsoisi kuin sitä toppatakkiin ja pipoon sonnustautunutta tyyppiä.
En usko, että monikaan (tai ainakaan kaikki) tarkoittaa tuolloin katseita pahalla. Katseet kertovat uteliaisuudesta ja ehkä hämmennyksestä. Tässä tapauksessa oppilas koki kuitenkin tilanteen kiusaamisena.
Mitä tilanteessa voi tehdä? Pidimme keskusteluja luokissa erilaisuudesta ja sen sietämisestä, puhuttiin kiusaamisen vaikutuksista, juteltiin pienemmissä ryhmissä ja pidettiin palavereja.
Koen huonoa omaa tuntoa siitä, että en osannut hoitaa asiaa lopultakaan niin, että ko. Oppilas olisi tuntenut itsensä hyväksytyksi. Mietin kuitenkin usein, että mikä tällaisessa tilanteessa on sitä kiusaamista mihin voi puuttua?
Kommentit (16)
Meillä on hiukan tämäntyyppinen tilanne lapsen kanssa, eli hän toimii eri tavalla, ja on kuitenkin samalla herkkänahkainen, eli ei kestä sitä, kun muut puuttuvat siihen. En osaa sanoa oikein muuta kuin että sen, joka toimii erilailla on vain syytä olla paksunahkainen tai lopettaa, on älytöntä energiantuhlausta toimia toisin. Myös muiden energiantuhlausta, kuten opettajien.
Onhan ne huomionkiinnittäjät idi ootte ja, mutta sitä on vain niin vaikeaa kieltää. Että älä ole epäkypsä idi oott i. Kun osa aina kuitenkin on. Meillä tilannetta vaikeuttaa se, että miehen mielestä lapsen normalisointi olisi kiusaajille alistumista, minua taas kauhistuttaa lapsen paha mieli, kun ei tajua, että omat valinnat, niistä olet vastuussa. Jos et jaksa mieli pahoittumatta kuunnella v*ttuilua niin älä erotu. Jos haluat saada olla rauhassa tai hyväksyviä katseita, niin älä turhaan erotu.
Tajua, mikä erottaa, ja korjaa se. Meillä saattaa ongelmana olla sekin, ettei lapsi edes hahmota, mitkä asiat erottavat hänet toisista, eikä se aina helppoa olekaan hahmottaa. Kyseessä vasta 11-vuotias poika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on vaikeaa, kun yksi ihan väen vängällä haluaa olla erilainen kuin muut. Mutta tämä omaa itseään korostava tapaus olettaa, että häneen ei saa kiinnittää erilaisuutensa takia huomiota. Ja jos huomiota ei tippuisi, niin sitten syytettäisiin tätä "muuta" porukkaa siitä, että tämä erinomaisen ainutkertainen lumihiutale on syrjitty, kun kukaan ei edes katso hänen päälleen. Tällaisten kanssa ei voi voittaa. Ja se vikahan on aina niissä muissa, ei itsessä yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Heh. En minä ainakaan katso jokaista bussiin tulijaa.
En minäkään. Mutta kukkamekko + hellehattu talvipakkasilla varmasti herättäisi huomiota.
Juuri tämä. Ihmisen yksi selviytymiskeino ryhmässä on sopeutua ryhmään. Arvostan suuresti niitä, jotka uskaltavat erottautua, mutta silloin kyllä usein joutuu ryhmässä myös puolustamaan valintojaan.
Osa kiusaamiselta tuntuvalta ei aina ole kiusaamiseksi tarkoitettua eikä edes pahantahtoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainahan sitä erilaisuuttaan ei voi valita. Siksi erilaisuuden sietämistä putäisi opettaa ja opetella.
Kun on itsetunto-ongelmasta kyse sen syövereihin on vaikea sukeltaa ihan tavallisen kuolevaisen voimin. Se, ettei nuori löytänyt muuta sanaa kuvata omia tuntojaan kuin ilmaisemalla muiden käytöstä kiusaamiseksi sai aikaiseksi kärpäsestä härkäsen. Joten jos asiaa pitäisi vielä jaksaa selvitellä pyytäisin kuraattorin tai vastaavan paikalle, jonka kanssa olisi lyhyt "oppikurssi" ryhmäpsykologiasta ja yksilöllisyydestä. Lisäksi pyytäisin paikalle riittävän sanataitoisen "tuijottajan", jonka ajatuksia olisi myös hyvä kuulostella.. Antaa siis sanan ja selittämisen mahdollisuus tuijottajillekin, jolloin niimielipiteistä stä voi koostaa riitävän järkiperäiset perustelut ns kiusatulle tyypille.
Olin itsekin teini-iässä tuijottelun kohteena erikoisen pukeutumisen vuoksi, jopa oikeastikin kiusattiin, mutta asia käsiteltiin äidin kanssa. Pääpointti oli lähinnä se, että ompelusta ja vaatesuunnittelusta innostuneena harrastukseni poikkesi ns tavanomaisen nuoren kädentaidoista ja kun on pienet piirit myös asioita silloin tuijotellaan . Äiti avarsi minun näkemystäni ylipäätään pukeutumiseen, vaatesuunnitteluun ja sysäsi mielenkiintoiseen maailmaan, jolloin sain itsevarmuutta jatkaa tyylilläni. Olisiko tämä teidän kiusatun kohdalla hyvä kysellä, millä syyllä hän uskoo ihmisten tuijottavan ja keskittyä tutustumaan tyypin maailmankuvaan sekä neuvoa pari avartavaa linkkiä netistä aiheeseen liittyen? Tai laittaa pitämään esitelmä kiinnostuksensa kohteista? Samalla ohjata siihen, että jos jotakin tekee on siitä hyvä ottaa vastuu ja osata kertoa siitä.
Toivotan onnea asiassa. Harmi, että sanaa kiusaaminen käytetään väärin. Sekään ei anna hyvää elämisne oppia, jos joku saa vedota ihan mihin vain. Pia väittää opettajaa hakkaajaksi ja naapuria raiskaajaksi? Kun se käy niin helposti ja käynnistää koneiston antamaan hänelle kaipaamaansa huomiota. Ylipäätään väärä syytös on yhtä lailla kiusaamista ja jopa kunnianloukkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämä. Ihmisen yksi selviytymiskeino ryhmässä on sopeutua ryhmään. Arvostan suuresti niitä, jotka uskaltavat erottautua, mutta silloin kyllä usein joutuu ryhmässä myös puolustamaan valintojaan.
Osa kiusaamiselta tuntuvalta ei aina ole kiusaamiseksi tarkoitettua eikä edes pahantahtoista.
Tämä on juuri sitä kasvatuksen puutetta. Pitäisi älytä ymmärtää, että se, minkä toinen kokee loukkaavana on sitä, vaikka töllistelijä ei sitä tajuaisikaan. Kasvattakaa käytöstapoja niille lapsillenne ja sulle itsellesikin ne ehkä tekisivät hyvää. Jos kerran noin puolustat huonokäytöksisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Kun on itsetunto-ongelmasta kyse sen syövereihin on vaikea sukeltaa ihan tavallisen kuolevaisen voimin. Se, ettei nuori löytänyt muuta sanaa kuvata omia tuntojaan kuin ilmaisemalla muiden käytöstä kiusaamiseksi sai aikaiseksi kärpäsestä härkäsen. Joten jos asiaa pitäisi vielä jaksaa selvitellä pyytäisin kuraattorin tai vastaavan paikalle, jonka kanssa olisi lyhyt "oppikurssi" ryhmäpsykologiasta ja yksilöllisyydestä. Lisäksi pyytäisin paikalle riittävän sanataitoisen "tuijottajan", jonka ajatuksia olisi myös hyvä kuulostella.. Antaa siis sanan ja selittämisen mahdollisuus tuijottajillekin, jolloin niimielipiteistä stä voi koostaa riitävän järkiperäiset perustelut ns kiusatulle tyypille.
Olin itsekin teini-iässä tuijottelun kohteena erikoisen pukeutumisen vuoksi, jopa oikeastikin kiusattiin, mutta asia käsiteltiin äidin kanssa. Pääpointti oli lähinnä se, että ompelusta ja vaatesuunnittelusta innostuneena harrastukseni poikkesi ns tavanomaisen nuoren kädentaidoista ja kun on pienet piirit myös asioita silloin tuijotellaan . Äiti avarsi minun näkemystäni ylipäätään pukeutumiseen, vaatesuunnitteluun ja sysäsi mielenkiintoiseen maailmaan, jolloin sain itsevarmuutta jatkaa tyylilläni. Olisiko tämä teidän kiusatun kohdalla hyvä kysellä, millä syyllä hän uskoo ihmisten tuijottavan ja keskittyä tutustumaan tyypin maailmankuvaan sekä neuvoa pari avartavaa linkkiä netistä aiheeseen liittyen? Tai laittaa pitämään esitelmä kiinnostuksensa kohteista? Samalla ohjata siihen, että jos jotakin tekee on siitä hyvä ottaa vastuu ja osata kertoa siitä.
Toivotan onnea asiassa. Harmi, että sanaa kiusaaminen käytetään väärin. Sekään ei anna hyvää elämisne oppia, jos joku saa vedota ihan mihin vain. Pia väittää opettajaa hakkaajaksi ja naapuria raiskaajaksi? Kun se käy niin helposti ja käynnistää koneiston antamaan hänelle kaipaamaansa huomiota. Ylipäätään väärä syytös on yhtä lailla kiusaamista ja jopa kunnianloukkaus.
Se erilainen ihminen ei takuulla kaipaa huomiota sillä, että syyttää toisia loukkaaviksi ja huonokäytöksisiksi ihmisiksi. Sinustako siis huonon käytöksen uhrin pitäisi olla vain hiljaa ja alistua, eikä kertoa muille, että häntä kohtaan käyttäydytään huonosti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä aloituksessani ei olekaan kyse sellaisesta erilaisuudesta, joka on meidän vanhempien jo pikkulapsille selvitettävä. Osa ihmisistä on pitkiä, osa lyhyitä, joillakin.on punainen tukka ja joillakin silmälasit, joku puhuu oudosti tai jollain on erikoista käytöstä. Se pitää sietää. Enkä yhtään väheksy tehtävässäni työtä erilaisuuden sietämisen lisäämiseksi.
Kuitenkin esim. hyvin seksuaalisesti provosoiva pukeutuminen yläkoulussa, jossa osa oppilaista on vielä ihan lapsia ja loput juuri kiinnostumassa aiheesta, herättää kyllä väkisin huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Tässä aloituksessani ei olekaan kyse sellaisesta erilaisuudesta, joka on meidän vanhempien jo pikkulapsille selvitettävä. Osa ihmisistä on pitkiä, osa lyhyitä, joillakin.on punainen tukka ja joillakin silmälasit, joku puhuu oudosti tai jollain on erikoista käytöstä. Se pitää sietää. Enkä yhtään väheksy tehtävässäni työtä erilaisuuden sietämisen lisäämiseksi.
Kuitenkin esim. hyvin seksuaalisesti provosoiva pukeutuminen yläkoulussa, jossa osa oppilaista on vielä ihan lapsia ja loput juuri kiinnostumassa aiheesta, herättää kyllä väkisin huomiota.
Se on myös huonoa käytöstä, joten siitä saakin vaikka vähän ärsyttää moista nuijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei tajua pukeutua kouluun sinne sopivalla tavalla, ja joku ärsyttää, niin ihan oma moka.
Mä olen mun lapselle opettanut, että sulla on oikeus olla mitä olet ja niin on kaikilla muillakin. Oon myös näyttänyt omalla esimerkilläni, että mulle on ihan sama mitä muut ajattelevat mun ulkonäöstäni. Toivottavasti saan kasvatettua lapsestani terveellä itsetunnolla varustetun aikuisen ihmisen.
Ja ei, en ole koskaan ollut ”erilainen” tai ”outo”, mutta olen saanut koko ikäni kuulla ulkonäöstäni ja mut on mun ulkonäön perusteella oletettu itsekkääksi, pinnalliseksi, tyhjäpäiseksi, kultalusikka persiissä syntyneeksi prinsessaksi. Musiikkimakunikin olen joutunut selittelemään lähes jokaiselle uudelle tuttavuudelle. Lukemattomia kertoja joutunut kuulemaan ihmettelyä siitä, etten olekkaan sellainen tai tällainen ihminen. En ole ottanut tuota kiusaamisena edes silloin lapsena, mutta koska mut on kasvatettu olemaan arvostelematta ketään ulkonäön perusteella, niin onhan tuo ärsyttänyt ja turhauttanut monta kertaa. Onneksi mut on kasvatettu niin kuin on, ja jos joku leimaa mut niin turhan asian perusteella kuin ulkonäkö, niin siinähän leimaa. En minä ole se typerys siinä tilanteessa enkä todellakaan menetä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on tismalleen sitä Saara Aallon käytöstä. Ensin huomiohuorataan ja sitten itketään, että kiusataan. Ja paljastavat vaatteet ei kuulu kouluun. Ei edes yläkouluun, alakoulusta puhumattakaan.
Heh. En minä ainakaan katso jokaista bussiin tulijaa.