Miesten iskuyritykset arkisissa tilanteissa

Ravintolassa, vaihdamme kuulumisia useamman naispuolisen ystäväni kanssa. Kaikki puhuvat iloisesti keskenään. Tuntematon mies lähestyy pöytää, useammin kuin kymmenen kertaa kuultu repliikki - mitä te tytöt/naiset/daamit täällä yksin istutte - ei toimi.

Siis kuka on yksin ja eikö mies näe, että meillä on juttu kesken.

En saa huomiota, ei ole koskaan isketty arkitilanteessa.

Vikkolla bussipysäkillä jutteli mies kanssani, tämä alkoi pohtia oliko vuoro jättänyt välistä. Kaupassa pudotin hanskan huomaamattani, sen minulle toi mies. Vaihdettiin muutama sana.

Töissä olen koko ajan tekemissä ihmisten kanssa. En ole tarkkaillut kuinka usein juuri mies istuu juttelemaan lounaalla.

Kyllä jutella saa se on mukavaa niin miesten kuin naisten kanssa.

En kuule huutelua tai vislausta kadulla, kuuntelen musiikkia. Teininä spuget ja jonnet huuteli "hyvä perse" ja muuta kissimirri sontaa mutta se ei ole lähettämistä ja jokainen tajuaa että pitäisi jättää tekemättä.

Se taidan olla enemmän minä joka alan jutella kassajonossa, junassa milloin missäkin tuntemattomille. Käy sitä minullekin päin mutta en ikinä kokenut sitä lähestymisenä, se on juttelua tuntemattomalle.

Töissä tuli jonkin aikaa sitten kai sellainen lähestyminen mitä ap koittaa tarkoittaa. Juttelin niitä näitä siinä työn ohella tämän miehen kanssa, emme tehneet töitä yhdessä mutta hän sen parin päivän aikana välillä jäi juttelemaan. Ei siinä mitään, täysin normaalia. Viimeisen kerran lähtiessään tiputti lapun jossa puhelin numero ja jotain kahvista.

Vaikea sitäkään on pitää lähestymisenä kun katosi sen jälkeen.

Baarijuttuihin en lähde syvemmin, niitä on paljon. Siellä juttelen mukaville ihmisille muuten vaan ihan sama mitä minusta haluavat. Jos alkavat vihjailla lähden toiseen seuraan.