Tahtoisin, että tyttö (1,5v) suostuisi edes joskus nukkumaan mun vieressä, mutta ei..
Silloin varsinkin, kun mies on pois kotoa niin olisi ihanaa kun pikkuinen nukkuisi kainalossa:). Saattaisi se tietty olla aikamoista potkimista ja sätkimistä, mutta silti!
Kommentit (11)
kun mies poissa, vaikka hän ei KOSKAAN pienempänä nukkunut vieressä. Ei vain osannut rauhoittua muuta kuin itsekseen, joka tietysti oli omalla tavallaan kätevää.
Nyt on kivaa kun on " tyttöjen juttu" nukkua vierekkäin.. :-))
Taidatte olla jotenkin kylmiä äitejä te, jotka ette pidä oman lapsenne läheisyydestä?
Vierailija:
Taidatte olla jotenkin kylmiä äitejä te, jotka ette pidä oman lapsenne läheisyydestä?
Mä olen välillä tuskaillut sen asian kanssa että tyttö halusi nukahtaa vain mun tai isänsä viereen meidän vanhempien sänkyyn. Eikä oikein millään olis suostunut nukkumaan omassa sängyssään. Onhan se toki ihanaa nukahtaa katsellen pienen taaperon levollisia kasvoja ja kuunnella hiljaista tuhinaa :) Mutta yön aikana ainakin meidän pikkuinen ehtii pyöriä monta kertaa akselinsa ympäri ja milloin on varvas mun suussa tai saan potkuja tai käden huiskautuksen kasvoille(miten ne huitomiset ja potkut tuntuukin tulevan aina silmiä vasten, ihme että näkö vielä mulla tallella) tai sitten tyttö tunkee unissaan päätään mun kanssa samalle tyynylle... Eli uni on siis levotonta silloin kun tyttö nukkuu samassa sängyssä. Ja mun oma uni katkeaa muutaman tunnin välein koko yön ajan.
Nyt onneksi tyttö nukkuu ainakin suurimman osan yötään jo omassa sängyssään.
Mustakin olis tosi hanaa kun 2.v poika tuhisis joskus kainalossa=) Joskus kun hän oli vauva nostin hänet viereeni ja olin ihan myyty=) Nykyään nukkumisesta ei tule mitään kun poika on tottunut nukkumaan omassa huoneessaan 10kk iästä alkaen. Hän herailee ja törmäilee, eikä oikein nuku levollisesti.. toisaalta ei enää niin liiku että voisi onnistuakkin. Mutta nukkukoon omassa sängyssä niin saa kunnon yöunet. Ihana pikku kääröni jota syvästi rakastan.
Meidän poika 2.v ei ole kans oikein tykännyt nukkua vieressä, eikä ole pyrkinyt hirveesti syliin. Mä olen ollut se joka pussailee silittää ottaa syliin jne. eikä silti oikein viihtynyt sylissä. eikä viihdy vieläkään. Tarhassa sanovat samaa. Nyt on enemmän alkanut tulla syliin jne. kumma juttu. Mut äiti on innoissaan=) T: 9
TIEDÄN TUNTEEN!!!
Meillä ukko tekee reissuhommaa ja joskus olis ihana nukkua lapsen vieressä (2- vuotias) mutta minkäs teet kun se on tottunu nukkuun omassa pedissä!!! :D
Hymyilytti kakkosen viesti ettei lapsi ole unilelu! IHANA! :D
Noo, mää uskon vahvasti että tästä kun menee vaikka vuosi eteempäin niin lapsi haluu viereen nukkuun ihan eri lailla.
Mää muistan omasta lapsuudesta et mikään ei ollu NIIIN ihanaa kun joskus kun heräs yöllä ja kömpi vanhempien viereen röhnöttään!
Älä pakota lasta kuitenkaan nukkuun vieressä -siitä ei tykkää lapsi (tottunu rutiineihin) ja sua harmittaa torjunta!
TSEMIÄ!
Aamuisin, kun herää, niin haen sen meidän sänkyyn köllöttelemään. Saattaa siinä tuntikin vierähtää. Hoitovapaalla olen, niin ei ole aamuisin minnekkään kiire. Mutta muuten ei meidän sängyssä nuku. On kyllä " kärsimystä" kaikille osa puolille.
ei edes samassa huoneessa kuin vanhemmat. Tajuttiin noin 6kk iässä, että nukkuu parhaiten ihan yksin omassa huoneessa. Ei ole ollut mikään vieressä kiehnääjä tai sylissä viihtynyt muutenkaan.
No, toinen on ihan erilainen. Nyt 3v ja ihan turha toivo saada pois vierestä. Nukkuu kylki kyljessä äidin ja isin kanssa ja päivisin halailee, silittelee yms ihan spontaanisti. vanhemmalle lapselle oli kova paikka tajuta, että toiselle läheisyys on hieno juttu. Hänelle se ei ollut luontevaa. Nyt vanhempikin lapsi haluaa viereen nukkumaan kun tietää, että nuorempi nukkuu siellä. Ja yleensä vanhempi lapsi (tyttö) haluaa isin viereen. Isi jos ei ole kotona niin tyttö nukkuu omassa sängyssään koko yön ihan luontevasti.
Ei kannata pakottaa mihinkään nukkumajärjestelyihin ketään.
kolmivuotias on vihdoin saatu nukkumaan yöt omassa sängyssä ja siellä pysyköön! En halua opettaa nukkumaan vieressä uudelleen.
Koskaan ei halunnut nukkua vieressä, ei pitänyt halailuista eikä halunnut olla sylissä. Yhtäkkiä tilanne muuttui 2½ v tienoilla. Halailee ja haluaa olla sylissäkin (siis tulee itse) ja nyt nukkuu useasti mun vieressä. Ihanaa!