Lue keskustelun säännöt.
Oletko tai onko tuttusi saanut lapsen 48 vuotiaana tai vanhempana?
01.01.2019 |
Löytyykö näin vanhoja äitejä ja onko siinä mitään järkeä?
Kommentit (10)
Ennen aborttilakia ja yleistä ehkäisyä noita oli enemmänkin. "Vanhanpäivävaraksi" sanoi eräskin nuorimmaisen tehneensä, mutta tämäpä avioitui ja muutti muualle heti kun tuli täysi-ikäiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän sukua on jonkun verran tutkittu, ja sieltä löytyy näitä iäkkäämpiäkin äitejä. Siihen aikaan ei ollut oikein ehkäisyä, joten viimeinen lapsi saattoi syntyä äidin ollessa jo lähelle viittakymmentä.
Lapset ovat ainakin eläneet ihan normielämän, avioituneet, saaneet omia lapsia jne. Tuohon aikaan ihmiset kuolivat nuorempina, noiden äitien kuolinikiä en nyt muista, mutta eivät lapset jääneet pieninä orvoiksi kuitenkaan.
Jos itse aikoisin vielä yrittää lasta tuossa iässä, tekisin jonkinlaisen hoitotestamentin, eli sopisin etukäteen jonkun läheisen sukulaisen tms. kanssa siitä, kenelle lapsen huoltajuus siirtyy, jos itselleni tapahtuisi jotain. Ja kävisin perusteellisessa lääkärintarkastuksessa. Ikä tuo mukanaan kaikenlaista, ja raskaus on elimistölle kova koetus. Se, missä tahdissa kukin vanhenee ja miten, on aika yksilöllistä.
Tuttavapiirissä on reilusti yli viisikymppisenä raskautunut äiti. Luuli, että on syöpä ja meni lääkäriin. Olikin vauva.
Täällä meidän kylällä asuu yksi mulle etäisesti tuttu nainen, joka sai kuopuksensa 48-vuotiaana. Äitini entisen työkaverin sukulainen sai viimeisen lapsensa 52-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuttu, mut kun itse olin esikoista tekemässä synnärillä, oli siellä eräs nainen, jolla oli 13 lapsi tuloillaan. Tämä nainen oli hieman alle viidenkymmenen. En tiedä jäikö viimeiseksi, lestadiolainen oli.
Tunnen yhden naisen, joka oli 47-vuotias kun huomasi olevansa raskaana. Ja terve tyttö hänellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukioaikaisen openi äiti sai kuopuksensa 50-vuotiaana. Ope oli isosiskoksi tullessaan 31-v.
Naapuri sai 48v esikoisensa, luomusti ja lapsikin oletettavasti terve (on nyt 3v).
En sanoisi hänen ikänsä sinänsä vaikuttavan äitiyteensä mutta kyllähän se tietenkin vaikuttaa. Hänellä on tiivis ystäväverkko ja lapsi kasvaa seuraten viisikymppisten naisten esimerkkiä. Tiedäthän, lapsi puhuu sillälailla pikkuvanhasti ja erilailla mitä 20-30v äitien lapset. Eikä vain puhe, vaan eleet ja leikitkin ovat erilaisia, koska kotona eletään vähän erilailla. Ehkä tämä ei enää tänä päivänä erotu lapsista niin paljoa, mitä minun lapsuudessani, sillä vanhempia alkaa olla niin isolla ikäjakaumalla enemmänkin. Pikkulapsiarjessa kamppailee ihan samoin uhman ja väsymyksen kanssa kuin kuka tahansa. Ehkä enemmän antaa periksi ja lellii, tuo taas voi olla puhtaasti luonnekysymyskin, tai johtua siitä, että lapsi jää melko varmasti viimeiseksi.
Äiti taasen on kertonut, että harmittaa kun lapsi jää ainokaiseksi. Hänellä ei itsellään ikinä ollut sisaruksia ja menetti äitinsäkin lapsuudessaan. Nyt häntä jäytää ajatus siitä, että lapsi jää todennäköisesti "ihan yksin maailmaan" suhteellisen nuorena (vanhemmilla ei sisaruksia, korkea ikä ja terveysongelmia mm. verenpainelääkitys, ei elossa olevia isovanhempia).
Tuntuu varmaan aikanaan tosi tyhjältä, kun eläköityy samoihin aikoihin kun lapsi muuttaa omilleen? Arjesta jää kaksi tosi isoa osaa pois. Vai jääkö lapsi suoraan omaishoitajaksi, kun tulisi aika muuttaa omilleen.