Kannattaako jatkaa miehen tapailua?

No ei

Miksei sitä voi treffata ihan vain kaverina, jos hänellä on siihen kiinnostusta? 

Katsoo sitten, mitä tapahtuu. Nämä nykyajan nettitreffit perustuvat toisen tarkkailuun ja oman olemisensa tarkkailuun. Se ei ole hyvä lähtökohta. 

Antaa elämän viedä. Tulee mitä tulee... 

Vierailija kirjoitti:

Miksei sitä voi treffata ihan vain kaverina, jos hänellä on siihen kiinnostusta? 

Katsoo sitten, mitä tapahtuu. Nämä nykyajan nettitreffit perustuvat toisen tarkkailuun ja oman olemisensa tarkkailuun. Se ei ole hyvä lähtökohta. 

Antaa elämän viedä. Tulee mitä tulee... 

No siksi, että mies haluaa muuta kuin olla kaveri.

Jos mies on muuten mielenkiintoinen ja tykkäät känen seurastaan kaverina, niin voithan hänelle tästä sanoa/vihjata selvästi ja näette sitten tulevaisuudessa siltä pohjalta ja teette jotakin kivaa yhdessä, jos mieskin niin haluaa.

Jatkoin tapailua vaikka en tuntenut sen kummempaa vetoa mieheen. Seksiäkin ehdittiin harrastaa tosin. Nyt ei ukosta meinaa päästä eroon millään. Ei kuulemma luovuta helpolla, huoh. Yrittää pakottaa suhteeseen vaikka olen tehnyt selväksi etten sitä halua. Kaikkia hulluja sitä riittää, eikä kaikille kannattais antaa liikaa mahdollisuuksia.. kun vaan tietäis naamasta kuka on tällänen takertuva sekopää.

Ei tule muuksi muuttumaan, joten reilumpaa sitä miestäkin kohtaan puhaltaa poikki heti tänään, jotta hän voi lähteä uudenvuoden juhlintaan tietäen, että on täysin vapaa tekemään, mitä haluaa.

On aivan turha roikottaa miestä, joka ei sytytä. Mitä pitempään venyttää asian toteamista, sen pettyneempi se toinen on.

Tätä olen itsekin miettinyt ja toisaalta olen sitä mieltä, että tunteet saattaa syttyä hitaastikin. Oon ajatellut, että se on jo hyvä lähtökohta, mikäli toisen seurassa on helppo ja mukava olla. Ihmiseen ei kuitenkaan voi tutustua kunnolla kolmien treffien aikana, joten tiedä, jos hänessä on vielä piilossa ne puolet, mihin voisit ihastua.

Oon itse kuitenkin myös kohdannut sellaisia ihmisiä, joista tietää jo heti ensitapaamisella, että tämä ei vain ole yhtään sitä, mitä haen. Mutta hankalia juttuja. :) Ap varmasti tiedät meitä paremmin, mitä tuossa omassa tilanteessasi kannattaa tehdä. Funtsi rauhassa. 

Peli poikki vaan. Ei se kipinä mistään enää ilmesty. Mitä kauemmin jatkat tuota, sitä enemmän satutat sekä miestä että itseäsi.

Uutta matoa koukkuun.

Oletko siis jo suudellut/ollut jotenkin fyysisesti intiimisti hänen kanssaan? Olen yllä olevien kanssa samaa mieltä että kolmella tapaamisella ei vielä tutustu toiseen, mutta kyllä sen fyysisen vetovoiman pitäisi olla jo olemassa jollain tasolla! Jos ei suuteleminen tunnu yhtään miltään ja et halua sitä lisää, niin anna olla.

Vierailija kirjoitti:

Tätä olen itsekin miettinyt ja toisaalta olen sitä mieltä, että tunteet saattaa syttyä hitaastikin. Oon ajatellut, että se on jo hyvä lähtökohta, mikäli toisen seurassa on helppo ja mukava olla. Ihmiseen ei kuitenkaan voi tutustua kunnolla kolmien treffien aikana, joten tiedä, jos hänessä on vielä piilossa ne puolet, mihin voisit ihastua.

Oon itse kuitenkin myös kohdannut sellaisia ihmisiä, joista tietää jo heti ensitapaamisella, että tämä ei vain ole yhtään sitä, mitä haen. Mutta hankalia juttuja. :) Ap varmasti tiedät meitä paremmin, mitä tuossa omassa tilanteessasi kannattaa tehdä. Funtsi rauhassa. 

Olen samaa mieltä, mutta jos mies ei halua kaverilinjalla jatkaa niin eiköhän se ole sitten siinä?

Itselläni oli vähän vastaava tilanne, tosin treffejä oli vain yhdet takana. Mies taisi olla niitä "heti pitää olla kipinää" tyyppejä tai sitten muuten ei tykännyt suorasta puheesta. Olisin voinut tavata vielä, oli ihan rentoa ja kivaa yhdessä, vaikkei mitään romanttisia tunteita itselleni tullutkaan. Tästä alkoi miehen puolelta suorastaan vittuilu, joten siinä meni kyllä sitten myös kaverilliset fiilikset. 

Nuo kaverina tapailut kyllä tiedetään.

Itselleni on useamman kerran käynyt niin, että kun olen ilmaissut, etten halua jatkaa treffailua, niin mies anelee että jos ihan ystävinä jatkettaisiin. No ok sitten, ystäviähän ei voi koskaan muka olla liikaa jne.

Seuraavaksi äijä saa kilarit siitä, etten huolehdi "ystävyyssuhteestamme" suostumalla tapaamisiin ja olemalla yhteyksissä aktiivisesti. No, ei olla sitten ystäviä kun se ei minulta suju, ehdotan. Tämän jälkeen alkaa yleensä näillä ystävämiehillä viestihäiriköinti, syyllistäminen ja haukkuminen. Paras ehdotti, että hakisin apua itselleni (kun olen kuulemma tunnevammainen). Lupasin hakea apua, nimittäin virka-apua, kun häiriköinti ei loppunut millään, vaan viestejä tuli kymmenittäin päivässä. Välillä nimiteltiin, sitten pyydettiin anteeksi, sitten taas kiihdyttiin siitä, että kumpaankaan en reagoinut. Ja tämä kaikki mieheltä, jonka olin tavannut kaksi kertaa.

Nyt on taas sinnikäs tyyppi osunut kohdalle. Sanoin, etten ole valmis tapailemaan ketään, kun olen juuri eronnut. Ystävyyttään tarjoaa, kuulemma ilman taka-ajatuksia. Mietin parhaillaan, pitäisikö tuohon vastata mitään, vai antaa vain olla.

Mies ja nainen voivat kyllä olla ystäviäkin, mutta se ystävyys ei synny tällä reseptillä.