Lue keskustelun säännöt.
Itsestänsä kertominen on vaikeaa
26.12.2018 |
Juttelen mielelläni ja olen puheliaskin, mutta omista asioista puhuminen on vuosi vuodelta vaikeampaa.
Omista asioista vaikeneminen ei olisi mielestäni muuten kovin huono piirre, mutta samalla minulle on muodostunut vaikeaksi kertoa myöskään isommista asioista, etenkään jos ne ovat sellaisia, jota voisi tulkita itsekehuksi. Esimerkiksi paras ystäväni tuskin tietää nykyisestä autosta tai edes sitä edeltävästä autosta, eikä monikaan kaveri tiedä uusinta tutkintoani tai nykyistä työnimikettä. Ulkomaanmatkoista saatan mainita sivulauseessa puolivahingossa. Olemme muuttamassa ja tulevasta asuinpaikasta ei tiedä juuri muut kuin puoliso.
Osansa varmasti tuo nykyinen some-kulttuuri, jossa kaikkea hehkutetaan estottomasti. Sillon, kun itselle sitten tulee kohdalle hehkuttamisen arvoisia asioita niin mieleen tulevat muiden hehkuttamiset ja kehon läpäisee puistatus: haluanko todella osallistua itse tuohon samaan? Omassa lapsuudessani oli tuollaisiin asioihin liittyen tyystin toisenlainen kulttuuri. Jos tuolloin olisin (kohtuullisen hyväosaiseen perheeseen syntyneenä) kertonut ulkomaanmatkoista ja joululahjoista yhtä retostelevaan tapaan kuin nykyään tehdään niin minulla olisi tuskin ollut yhtäkään kaveria saatikka ystävää.
En tiedä oikein mistä päästä tätä pulmaa lähtisi ratkomaan.
Kommentit (39)
Siis oikeasti, mistä te puhutte niiden ystävien kanssa, jos ei tule puheeksi uusi työpaikka tai miesystävä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eipä kyllä tulisi mieleenikään raportoida uusista autoista. Useimpien ystävien kanssa tavataan sen verran harvoin, että juuri tuollaiset töihin, tutkintoihin tai seurusteluun liittyvät asiat raportoidaan, mutta en minä niitäkään erikseen lähde informoimaan, vaan niistä jutellaan sitten kun tavataan. Olen seurustellut melkein vuoden miesystäväni kanssa ja omille sisaruksillenikaan en ole asiasta kertonut. Ei se mikään salaisuus ole, mutta ei ole vain tullut kerrottua, kun harvoin tavataan eikä viime tapaamisella tullut puheeksi.
Tässä ei ole kuitenkaan kyse siitä, että tapaisin näiden ystävien kanssa harvoin tai että oltaisiin muutoin harvoin yhteydessä. Auton vaihtaminen ei mielestäni kovin merkityksellinen, mutta se onko autoa ylipäänsä on jo hieman merkityksellinen.
Joskus seuraa muuten erikoisia tilanteita, kun eräskin kaveri ihmettelee, että onpa minulla hienot vaatteet ikäänkuin minulla olisi niissä viimeiset pennit kiinni. Hieman myöhemmin hän puhui, kuinka eräs X euroa vuodessa tuttu on varmasti parhaiten tienaava vanhasta tuttavaporukastani. En kehdannut mainita, että oma palkkani on huomattavasti suurempi vaan jätin hänet siihen käsitykseen, että olen suurinpiirtein pikavippiveloissa.
ap
No ne merkitykselliset asiathan tulevat joka tapauksessa jollain tavalla esiin, jos usein tavataan. Omituiselta kuulostaa, että puhutte jostakusta poissaolevien ammateista ja tuloista, mutta ette tiedä toistenne työpaikkoja. Eikö koskaan tosiaan tule puheeksi, että "olipas liukas keli ajaa ja parkkipaikkaa oli vaikeaa löytää" tai ettekö kahvitellessa koskaan esitä kysymyksiä "mitä kuuluu" tai "mitenkäs töissä menee". Paljon useammin minä tuollaisista asioista puhun kuin joidenkin yhteisten tuttavien tuloista.
Tuo ei luonnollisestikaan ollut minun valitsemani puheenaihe, en muista kommentoinko tuohon hänen aiheeseensa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eipä kyllä tulisi mieleenikään raportoida uusista autoista. Useimpien ystävien kanssa tavataan sen verran harvoin, että juuri tuollaiset töihin, tutkintoihin tai seurusteluun liittyvät asiat raportoidaan, mutta en minä niitäkään erikseen lähde informoimaan, vaan niistä jutellaan sitten kun tavataan. Olen seurustellut melkein vuoden miesystäväni kanssa ja omille sisaruksillenikaan en ole asiasta kertonut. Ei se mikään salaisuus ole, mutta ei ole vain tullut kerrottua, kun harvoin tavataan eikä viime tapaamisella tullut puheeksi.
Tässä ei ole kuitenkaan kyse siitä, että tapaisin näiden ystävien kanssa harvoin tai että oltaisiin muutoin harvoin yhteydessä. Auton vaihtaminen ei mielestäni kovin merkityksellinen, mutta se onko autoa ylipäänsä on jo hieman merkityksellinen.
Joskus seuraa muuten erikoisia tilanteita, kun eräskin kaveri ihmettelee, että onpa minulla hienot vaatteet ikäänkuin minulla olisi niissä viimeiset pennit kiinni. Hieman myöhemmin hän puhui, kuinka eräs X euroa vuodessa tuttu on varmasti parhaiten tienaava vanhasta tuttavaporukastani. En kehdannut mainita, että oma palkkani on huomattavasti suurempi vaan jätin hänet siihen käsitykseen, että olen suurinpiirtein pikavippiveloissa.
ap
No ne merkitykselliset asiathan tulevat joka tapauksessa jollain tavalla esiin, jos usein tavataan. Omituiselta kuulostaa, että puhutte jostakusta poissaolevien ammateista ja tuloista, mutta ette tiedä toistenne työpaikkoja. Eikö koskaan tosiaan tule puheeksi, että "olipas liukas keli ajaa ja parkkipaikkaa oli vaikeaa löytää" tai ettekö kahvitellessa koskaan esitä kysymyksiä "mitä kuuluu" tai "mitenkäs töissä menee". Paljon useammin minä tuollaisista asioista puhun kuin joidenkin yhteisten tuttavien tuloista.
Tuo ei luonnollisestikaan ollut minun valitsemani puheenaihe, en muista kommentoinko tuohon hänen aiheeseensa mitään.
No mitkä sitten olisivat sinun valitsemiasi puheenaiheita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eipä kyllä tulisi mieleenikään raportoida uusista autoista. Useimpien ystävien kanssa tavataan sen verran harvoin, että juuri tuollaiset töihin, tutkintoihin tai seurusteluun liittyvät asiat raportoidaan, mutta en minä niitäkään erikseen lähde informoimaan, vaan niistä jutellaan sitten kun tavataan. Olen seurustellut melkein vuoden miesystäväni kanssa ja omille sisaruksillenikaan en ole asiasta kertonut. Ei se mikään salaisuus ole, mutta ei ole vain tullut kerrottua, kun harvoin tavataan eikä viime tapaamisella tullut puheeksi.
Tässä ei ole kuitenkaan kyse siitä, että tapaisin näiden ystävien kanssa harvoin tai että oltaisiin muutoin harvoin yhteydessä. Auton vaihtaminen ei mielestäni kovin merkityksellinen, mutta se onko autoa ylipäänsä on jo hieman merkityksellinen.
Joskus seuraa muuten erikoisia tilanteita, kun eräskin kaveri ihmettelee, että onpa minulla hienot vaatteet ikäänkuin minulla olisi niissä viimeiset pennit kiinni. Hieman myöhemmin hän puhui, kuinka eräs X euroa vuodessa tuttu on varmasti parhaiten tienaava vanhasta tuttavaporukastani. En kehdannut mainita, että oma palkkani on huomattavasti suurempi vaan jätin hänet siihen käsitykseen, että olen suurinpiirtein pikavippiveloissa.
ap
No ne merkitykselliset asiathan tulevat joka tapauksessa jollain tavalla esiin, jos usein tavataan. Omituiselta kuulostaa, että puhutte jostakusta poissaolevien ammateista ja tuloista, mutta ette tiedä toistenne työpaikkoja. Eikö koskaan tosiaan tule puheeksi, että "olipas liukas keli ajaa ja parkkipaikkaa oli vaikeaa löytää" tai ettekö kahvitellessa koskaan esitä kysymyksiä "mitä kuuluu" tai "mitenkäs töissä menee". Paljon useammin minä tuollaisista asioista puhun kuin joidenkin yhteisten tuttavien tuloista.
Tuo ei luonnollisestikaan ollut minun valitsemani puheenaihe, en muista kommentoinko tuohon hänen aiheeseensa mitään.
Eikö se ole rankkaa koko ajan miettiä, että mikä olisi seuraava puheenaihe, joka olisi turvallinen eikä ajautuisi vaarallisille vesille. Ja sitten kun toinen valitsee tulenaran puheenaiheen, niin taas kova energiankulutus siinä, kun yrittää taidokkaasti pujotella aiheen läpi ilman "suuria" paljastuksia.
Kuulostaa rankalta. Kun vaihtoehtona olisi jutella ihan rennosti mitä mieleen juolahtaa.
Kuulostat tosi rasittavalta keskustelukumppanilta, jos heti henkilökohtaisten asioiden kohdalla mykistyt ja kiertelet ja kaartelet ja puhut ihan mitä sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sepä se. En ole saanut aikaiseksi kertoa kenellekään edes uudesta miesystävästä jonka kanssa ollaan jo useampi kuukausi heilasteltu.
No tuskin sulla nytkään on ystäviä kerta eivät tiedä sinusta mitään. Oo
Vierailija kirjoitti:
Joku kysyi, onko minulla ystäviä (olen nro 11).
Vastaan, että on. Juttelemme ystävien kanssa monista asioista. Oman elämäni sekä hyvät että huonot ääripäät jätän ihan kokonaan mainitsematta. Moni haluaa myös avautua minulle, koska on vuosien saatossa huomannut, että minuun voi luottaa. Töissä moni on asioistaan hyvinkin avoin, mutta minä en ole.Ap kysyi: "En tiedä oikein mistä päästä tätä pulmaa lähtisi ratkomaan." Minä ajattelen, ettei ole pulmaa, mutta jos itse koet, että on, niin aloita pienesti. Kerro alkuun vaikka yhdelle ihmiselle jotain sellaista, mitä et tavallisesti puhuisi. Laajenna vähän, jos sinusta tuntuu ihan hyvältä. En aloittaisi liian laajalla avautumisella. Kaikkea hyvää Ap!
Kiitos, oli tosi ilahduttava tietää, että muitakin samanlaisia on! Ehkä paras vaihtoehto on tuo vähittäinen kertominen. Miten kerrot itse niistä asioista, jotka koet leuhottamiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat tosi rasittavalta keskustelukumppanilta, jos heti henkilökohtaisten asioiden kohdalla mykistyt ja kiertelet ja kaartelet ja puhut ihan mitä sattuu.
Onhan vaihtoehtona tietty myös kuunnella. Useimmat ihmiset selittävät omista asioistaan niin mielellään, että muutama tunti hurahtaa helposti ennen kuin päästään niistä eteenpäin. Ja siihen jos sanoo vaikka pari lausetta omasta arjesta niin taas tulee kaverille uutta pontta kertoa muutama tunti omistaan.
Onhan se vähän hassua, kun nykyään Facebookkiin laitetaan kuvat kaikesta. Keuliva kuva, humblebrag-kommentti ja perään pari hästägiä, että varmasti käy ilmi kuinka hyvin menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ihmeen tähden itsestään pitäisi puhua? Tosi tylsä aihe.
Vierailija kirjoitti:
Siis oikeasti, mistä te puhutte niiden ystävien kanssa, jos ei tule puheeksi uusi työpaikka tai miesystävä?
No mulla ainakin kaverit jauhaa niin paljon omista asioistaan ettei mulle tule tilaisuutta johdatella keskustelua mun tekemisiin eikä suoraan tölväisykään oikein tunnu sopivalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eipä kyllä tulisi mieleenikään raportoida uusista autoista. Useimpien ystävien kanssa tavataan sen verran harvoin, että juuri tuollaiset töihin, tutkintoihin tai seurusteluun liittyvät asiat raportoidaan, mutta en minä niitäkään erikseen lähde informoimaan, vaan niistä jutellaan sitten kun tavataan. Olen seurustellut melkein vuoden miesystäväni kanssa ja omille sisaruksillenikaan en ole asiasta kertonut. Ei se mikään salaisuus ole, mutta ei ole vain tullut kerrottua, kun harvoin tavataan eikä viime tapaamisella tullut puheeksi.
Tässä ei ole kuitenkaan kyse siitä, että tapaisin näiden ystävien kanssa harvoin tai että oltaisiin muutoin harvoin yhteydessä. Auton vaihtaminen ei mielestäni kovin merkityksellinen, mutta se onko autoa ylipäänsä on jo hieman merkityksellinen.
Joskus seuraa muuten erikoisia tilanteita, kun eräskin kaveri ihmettelee, että onpa minulla hienot vaatteet ikäänkuin minulla olisi niissä viimeiset pennit kiinni. Hieman myöhemmin hän puhui, kuinka eräs X euroa vuodessa tuttu on varmasti parhaiten tienaava vanhasta tuttavaporukastani. En kehdannut mainita, että oma palkkani on huomattavasti suurempi vaan jätin hänet siihen käsitykseen, että olen suurinpiirtein pikavippiveloissa.
ap
No, tuo kaveri kuulostaa siltä että hänelle ei varmasti teekään mieli mitään kertoa kun tietää että se sitten "kehuskellaan" ihan hänen toimestaan muille.
Ja totta, auton vaihdon kertominen on melko vaikeaa niin että se ei kuulostaisi kehuskelulta. Ellei se sitten jotenkin sovi juuri autoista olleeseen keskusteluun.
Mutta muutto, miksi ihmeessä sitä ei voi kertoa? Todellakin haluaisin ystävänä tietää jos joku on muuttamassa. Yksi isoimmista asioista elämässä (noin niin kuin lasten syntymän, läheisten kuolemisen, häiden ym. jälkeen). Ettekö näe koskaan toistenne kotona?
Tuollaiselle ei tosiaan kannata kertoa mitään ellei tietoisesti halua levittää asioitaan
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat tosi rasittavalta keskustelukumppanilta, jos heti henkilökohtaisten asioiden kohdalla mykistyt ja kiertelet ja kaartelet ja puhut ihan mitä sattuu.
Minun mielestäni nimenomaan päinvastoin. Mielenkiintoisimmat ihmiset eivät kohtaa koko ajan omista tai muiden asioista. Keskustella voi vaikkapa kirjallisuudesta, taiteesta, politiikasta jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huh. Kyllä mun kaverit kertoo, jos on vaihtaneet auton, eikä ole koskaan tullut mieleen, että se olis leuhkimista. Kuka niin ajattelee, joku kateellinen ihminen vai?
Yhtä luontevaa on kertoa, että muuttaa, tai seurustelee, tai ylipäätään isoista muutoksista elämässä. Kummallista jättää ne kertomatta ja lätistä jotain tyhjänpäiväisyyksiä sen sijaan. Niin voi tehdä satunnaisten tuttavien kanssa, mutta ei ystävien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis oikeasti, mistä te puhutte niiden ystävien kanssa, jos ei tule puheeksi uusi työpaikka tai miesystävä?
No mulla ainakin kaverit jauhaa niin paljon omista asioistaan ettei mulle tule tilaisuutta johdatella keskustelua mun tekemisiin eikä suoraan tölväisykään oikein tunnu sopivalta.
Sama täällä, useinkaan keskustelu ei edes sivua omia asioitani. Tästä syystä keskustelu pitäisi oikein erikseen ohjata omiin asioihin ja se on aika vaikea tehdä leuhkimatta.
"Hei tulipa muuten tähän aiheeseen liittymättä mieleen, että ostettiin iso Audi, ootteko tekin suunnitellut auton ostoa?"
"Onpa harmi, kun ei työhaastattelussa vieläkään tärpännyt. Kerroinko jo, että sain tohtorintutkinnon pakettiin ja lähdetään uuden työn myötä ulkomaille?"
Jotenkin vaikea kuvitella, että keskustelun vastapuoli kovin arvostaisi tuollaista keskustelua.
Ihmiset, jotka puhuvat itsestään tai muista ihmisistä ovat tosi tylsiä. Kartan sellaisia kuin ruttoa.
Itsestään puhuvia, huomionhakuisia, henkisesti lapseksi jääneitä ihmisiä on aivan liikaa.
Myös sellaiset ihmiset, jotka utelevat esimerkiksi tutustuttaessa toiselta ihmiseltä asioita hänestä itsestään, ovat vastenmielisiä. Ennen sanottiinkin, että uteliaisuus ei kuulu sivistykseen. Amerikoista on tuoto tähänkin psykologien luoma malli, jossa opetetaan esim. uuden ihmisen kohdatessa kyselemään mitä tämä tekee työkseen, mistä hän on kotoisin jne. Itse vetäydyn tällaisen ihmisen seurasta kohteliaasti ja otan etäisyyttä.
Hyvä keskustelu ei pohjaudu kyselyyn ja kuulusteluun. Siinä kukin puhuu mitä luontevasti ja vapaaehtoisesti haluaa puhua ja kenelle haluaa puhua.
Seuraavaksi tulee sitten kysymys, mistä sitten pitäisi keskustella, jos ei itsestään ja muista ihmisistä, lapsistaan ja perheen jäsenistään ym. Miten olisi kiinnostuksen kohteista, intohimoista, elämästä, luonnosta, kulttuureista, kiinnostavista matkakohteista, harrastuksista... Jos ei löydy mitään yhteistä keskusteltavaa, muuta kuin itsestään "kertominen", niin forget it.
Sitten ehkä kysymys, miten voi tutustua toiseen, jos ei saa kysellä tai puhua itsestään. Ihmissuhteen kehittyessä tapaamisesta eteenpäin sekin selviää aikaa myöden, millainen ihminen toinen on. Ja kaikki eivät koe tarpeelliseksi puhua työstään, ammatistaan tai koulutuksestaan, vaikka olisi kolme yliopistotutkintoa. Toisille se on jopa vaivaannuttavaa. Ja mitä ammatistaan voisi puhua sellaisen kanssa, joka on eri alalla. Jos taas on samalla alalla, niin aika moni ei halua todellakaan puhua työstään vapaa-ajalla, jos on muutakin elämää kuin työ.
Vierailija kirjoitti:
No huh. Kyllä mun kaverit kertoo, jos on vaihtaneet auton, eikä ole koskaan tullut mieleen, että se olis leuhkimista. Kuka niin ajattelee, joku kateellinen ihminen vai?
Yhtä luontevaa on kertoa, että muuttaa, tai seurustelee, tai ylipäätään isoista muutoksista elämässä. Kummallista jättää ne kertomatta ja lätistä jotain tyhjänpäiväisyyksiä sen sijaan. Niin voi tehdä satunnaisten tuttavien kanssa, mutta ei ystävien.
On se mahtavaa puhua siitä, että on vaihtanut auton, eikä mitään tyhjänpäiväisyyksiä :) Puheenaihe on ihan hyvä sellaisen ihmisen kanssa, joka on innostunut autoista ja niiden ominaisuuksista. Monille se on myös ihan samantekevää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huh. Kyllä mun kaverit kertoo, jos on vaihtaneet auton, eikä ole koskaan tullut mieleen, että se olis leuhkimista. Kuka niin ajattelee, joku kateellinen ihminen vai?
Yhtä luontevaa on kertoa, että muuttaa, tai seurustelee, tai ylipäätään isoista muutoksista elämässä. Kummallista jättää ne kertomatta ja lätistä jotain tyhjänpäiväisyyksiä sen sijaan. Niin voi tehdä satunnaisten tuttavien kanssa, mutta ei ystävien.
On se mahtavaa puhua siitä, että on vaihtanut auton, eikä mitään tyhjänpäiväisyyksiä :) Puheenaihe on ihan hyvä sellaisen ihmisen kanssa, joka on innostunut autoista ja niiden ominaisuuksista. Monille se on myös ihan samantekevää.
Tuo on totta, autoista kiinnostuneille autoista voi puhua luontevasti. Osalle taas on ihan mahdotonta käsittää, että joku ostaisi hyvän auton muusta syystä kuin leuhottaakseen, esim. liikkuakseen mukavasti paikasta A paikkaan B.
Joku kysyi, onko minulla ystäviä (olen nro 11).
Vastaan, että on. Juttelemme ystävien kanssa monista asioista. Oman elämäni sekä hyvät että huonot ääripäät jätän ihan kokonaan mainitsematta. Moni haluaa myös avautua minulle, koska on vuosien saatossa huomannut, että minuun voi luottaa. Töissä moni on asioistaan hyvinkin avoin, mutta minä en ole.
Ap kysyi: "En tiedä oikein mistä päästä tätä pulmaa lähtisi ratkomaan." Minä ajattelen, ettei ole pulmaa, mutta jos itse koet, että on, niin aloita pienesti. Kerro alkuun vaikka yhdelle ihmiselle jotain sellaista, mitä et tavallisesti puhuisi. Laajenna vähän, jos sinusta tuntuu ihan hyvältä. En aloittaisi liian laajalla avautumisella. Kaikkea hyvää Ap!