Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hylkäämisen pelkoa vai mitä..
24.12.2018 |
Tähän asiaan tarvitsisin vertaistukea, tukea tai muuten vaan teidän keittiöpsykologiaa jotta ymmärtäisin paremmin tätä ongelmaa mikä vaivaa.
Asia liittyy miehiin ja ylipäätään seurustelusuhteisiin. Olen aina lähestulkoon ollut jonkinlaisessa suhteessa vastakkaiseen sukupuoleen, oli se sitten seurustelua tai tapailua tai pelkkää seksiä. Alussa olen itsevarma ja hieman jopa etäinen jos tapaan jonkun ihanan miehen. Tämä nyt siis varmaan vielä normaalia. Se mikä hankaloittaa ihmisten treffailua on se, että parin tapaamisen jälkeen odotan jatkuvasti siltä toiselta jonkinlaista merkkiä siitä, että hän edelleen on kiinnostunut. Viestiä tai muuten. Muutun varmasta ja tasapainoisesta ihmisestä sisäisesti Heikkihermoiseksi puhelimen kyttääjäksi. Jos joku päivä toisesta ei kuulu mitään olen varma olin hyvin surullinen ja tuntuu kuin olisin menettänyt jonkun ihmisen.
Tämä on ihan kamalaa ja en tiedä mitä tehdä. Juuri nyt on tällainen fiilis ja en tosiaan ymmärrä miksi pitää olla näinkin heikkona tästä asiasta.. Onko kellään samoja tuntemuksia vastaavissa tilanteissa?
Kommentit (10)
Jossainmäärin kuulostaa luonnolliselta. Läheinen ihmissuhde on kuitenkin ihmisen tärkeimpiä tarpeita ruoan jälkeen. Jokainen reagoi omalla tavallaan. Jos sen tunteen kanssa pystyy elämään, en olisi huolissani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutustu kiintymyssuhdeteoriaan
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/tietoa_parisu…
ja tunnelukkoihin
.
Rukoile Jumalalta aviopuolisoa. Siunattua Joulua Sinulle!
Terve suhde ei ole mikään poikkeustila.
Jos toisen takia on outo olo, hän ei ole se oikea.
Sinkkuaikana voi kehittää itseä ja vahvistaa itsetuntoa, eikä suhteista saa tehdä pakkomiellettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on täysin samanlaista. Välttelen kylläkin suhteita. Olin monta vuotta sinkkuna koska pelkäsin tuota liika kiintymystä ja menettämisen pelkoa. Lisäksi vielä jätän miehet tai teen jotain typerää että he jättävät minut. Inhoan niin paljon sitä epävarmuuden tunnetta kun odotan kokoajan merkkejä onko mies enää kiinnostunut.
Olen nyt pitkästä aikaa aloittanut tapailemaan miestä johon olen ihastunut todella paljon. Suhde on edennyt pelottavan nopeasti ja mies näyttää tunteensa avoimesti ja pitää joka päivä yhteyttä. Olen onnellinen ja ahdistunut samaan aikaan. Haluaisin lopettaa koko tapailun koska minulla on jokin käsittämätön pelko että mies ei ole tosissaan vaan leikkii tunteillani. Oikeastaan teen itse sitä etten vastaa aina puhelimeen tai viesteihin vaikka haluan. En vaan pysty. Liian suuri riski kiintyä ja menettää.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on täysin samanlaista. Välttelen kylläkin suhteita. Olin monta vuotta sinkkuna koska pelkäsin tuota liika kiintymystä ja menettämisen pelkoa. Lisäksi vielä jätän miehet tai teen jotain typerää että he jättävät minut. Inhoan niin paljon sitä epävarmuuden tunnetta kun odotan kokoajan merkkejä onko mies enää kiinnostunut.
Olen nyt pitkästä aikaa aloittanut tapailemaan miestä johon olen ihastunut todella paljon. Suhde on edennyt pelottavan nopeasti ja mies näyttää tunteensa avoimesti ja pitää joka päivä yhteyttä. Olen onnellinen ja ahdistunut samaan aikaan. Haluaisin lopettaa koko tapailun koska minulla on jokin käsittämätön pelko että mies ei ole tosissaan vaan leikkii tunteillani. Oikeastaan teen itse sitä etten vastaa aina puhelimeen tai viesteihin vaikka haluan. En vaan pysty. Liian suuri riski kiintyä ja menettää.
Tämä jotenkin sekoittaa sitä fiilistä. Sanotaan että usko intuitioon. No mutta jos on vääristyneet ajatusmallit jo valmiiksi nii voiko siihen silloin luottaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jossainmäärin kuulostaa luonnolliselta. Läheinen ihmissuhde on kuitenkin ihmisen tärkeimpiä tarpeita ruoan jälkeen. Jokainen reagoi omalla tavallaan. Jos sen tunteen kanssa pystyy elämään, en olisi huolissani.
Parisuhde ei ole mikään tarve. Ihminen elää yksinkin täysinkin hyvää elämää. Kannattaa opetella elämään sitä omaa elämää parisuhteessakin eikä roikkua kiviriippana ja riippuvaisena.
Mä pystyn samaistuun tähän. Seurustelua takana jo 2 vuotta, mutta silti koen jonkinlaista hylkäämisenpelkoa, ja vaadin koko ajan merkkejä siitä että onhan mieheni tässä pysyäkseen. Jos olemme muutaman päivän hieman etäisempiä, alan stressaamaan, että teinkö jotain väärin, löysikö hän jonkun paremman. Mulla tässä on takana useat mt-ongelmat & huono itsetunto. Takana myös petetyksi tulemista, jonka seurauksena luottamusongelmat ovat pahoja.
Alue: Aihe vapaa
Isommat panokset=isommat paineet.