Te joilla ensimmäinen synnytys on ollut TODELLA kivulias

Synnytys oli niin helvetillinen etten siihen uudelleen uskaltautunut!! REpesin todella pahoin ja kärsin masennuksesta ja ties mistä sen jälkeen.

Sovittu sektio oli minun pelastukseni, vaikka kovasti psykologi, ja kätilöt yrittivät minua ns. hoitaa raskausaikana.

kuin esikoinen ja näin ollen (ainakin omasta mielestäni

siis johtui ihan koosta),oli helpompi ponnistaa

ulos...



Ensimmäinen oli käynnistetty synnytys,toinen

alkoi omia aikojaan supistuksilla ja lapsiveden menolla...

Nopeampia,joten ehkä vielä pahempia. Enkä ole kertaakaan saanut kivunlievitystä,vaika se joka kerta on luvattu. On odoteltu lääkäriä tuntikausia,hoitajilla ollut vuoronvaihto jne. jne.

Toka meni paremmin, itse asiassa niin hyvin että tuli vähän kiire sairaalaan. Odotin vaan niitä helvetillisiä kipuja joita ekassa synnytyksessä oli (johon sain kivunlievityksenä ilokaasua, en muuta) mutta eihän niitä tullutkaan. Kun tulin sairaalaan pääsinkin melkein samantien ponnistamaan (olin auki 9,5 cm). Sattui tokallakin kerralla mutta kipu oli kuitenkin sellaista " hahmotettavaa" - ekalla kerralla sattui niin paljon että meinasi taju mennä.



Ja tokalla kerralla ei ollut sitten mitään kivunlievitystä (olin käynyt etukäteen pelkopolilla varmistamassa että saan kunnon kivunlievityksen kun en ekalla kerralla ollut saanut, mutta tuli niin kiire ettei mitään ehtinyt antaa -- enkä kyllä tarvinnutkaan).