Olen läheisriippuvainen aikuisista lapsistani

Kyllä nyt on elämän hankkimisen paikka.

Ei ole iloa laittaa jouluakaan!

Nyt hoitoon. Minun anoppini pilasi tempauksillaan 10 vuotta elämästäni.

Tosi monelle käy noin, se kertoo aika karua kieltään siitä, kuinka raskaasti lasten kautta jotkut elämäänsä elävät. Tiedän tapauksia, joiden harrastuksetkin telakoituvat kun lapset muuttavat kotoa. Yksinkertaisesti kaikki on tehty yhdessä. 

Minun anoppini pilasi minun ja mieheni suhteen. Napanuoraa ei koskaan katkaistu. Ole nyt hyvä äiti lapsillesi ja anna heidän lentää omilla siivillään omiin seikkailuihinsa. Lapset ovat vain lainassa. Älä ole surullinen siitä mitä menetät, vaan ole onnellinen siitä mitä sinulla oli ja on edelleen, uudessa muodossa vain. Omalla asenteella voit vaikuttaa siihen minkä sävyisenä tämän päivän näet. Keskity olennaiseen. Olemaan onnellinen kaikesta siitä mikä on hyvin. Jos olette kaikki terveitä, niin onneksi olkoon (itse en ole). Jos näette tai soittelette säännöllisesti, niin onneksi olkoon (itse en tunne isääni). Jos sinulla on takana pitkä ja onnellisuuden värittämä vuosien kudelma takanasi, niin onneksi olkoon. Sinulla oli monia ihania vuosia aikaa heidän kanssaan, tunne syvää kiitollisuutta niistä. Ole onnellinen joka päivästä, jonka tiedät että he ovat jossain tuolla maailmassa elämässä omin vahvoin jaloin omaa elämäänsä, lahjaa sinulta ja isältään, niillä eväillä joita te olette heille antaneet. Sinulla on paljon asioita, mistä olla onnellinen. Itke toki aikasi, mutta jätä suru sitten taaksesi. Tämä on elämän luonnollinen suunta ja sitähän sinä halusit kun lapsia alunperin tahdoit: että saat heidät hoitaa ja kasvattaa. Ja totisesti sait. Mutta sen jälkeen ne lapset avaavat sen oven ja lähtevät. Lähdithän itsekin. Ja niin sen kuuluu mennäkin. Älä näe tätä loppuna jollekin, vaan alkuna jollekin uudelle.

Anna lasteai elää omaa elämäänsä. Älä syyllistä ja roiku heissä henkisesri. Läheltä seurannut, kun napanuorasta pudetään kiinni kynsin hampain. Tällä hetkellä ei ole missään tekemisissä äitinsä kanssa, koska läheisriippuvuus ja syyllistäminen alkoi ahdistaa.

Anna lastesi mennä ja elää, niin he tulevat kyllä luoksesi rimumielin kun tahtovat. Sillä välin elä sinä omaa elämääsi.

Jos lapsesi ovat lentäneet pesästä omilleen ja kotisi on nyt tyhjä - onneksi olkoon! Asiat ovat menneet juuri niin kuin niiden kuuluukin mennä. :) Sinä sait mitä halusit ja nyt on heidän vuoronsa tehdä elämällään mitä haluavat (ja sinun myös).

Ymmärrän tunteesi. Sun pitää asennoitua toisin. Ja sitten lähteä elämään uutta kautta elämässäsi. Mieti jos sun lapses ei koskaan olis kyennyt aikuistumaan. Tai olisi vammainen tai sairas. Sun hoidettava 24/7 niin kauan kuin kykenet. Ole onnellinen.

Täälläkin yksi anopin riivama tsemppaa nyt hankkimaan sen oman elämän ennen kuin lapsenlapset syntyvät. Ethän halua olla aikanaan pienten lasten perheen hajoamisen syy? Aivan, melko hyvä motivaatiokin löytyy siihen, että nyt alat aktiivisesti luomaan uutta vanhan tilalle.

Ymmärrettäviä toki tunteesi ovat, en tarkoita että ne pitäisi poissulkea. Se vaan on jokaisen vanhemman opittava hyväksymään, että aikuistuminen on aina jonkinasteinen henkinen ero omista vanhemmista. Kyllä itsenäistyminen vaatii sen, ettei olla enää niin kiinni lapsuudenperheessä.

Minä olen 48 kun nuorin kolmestani on 18. Nyt 41. En malta odottaa uutta aikaa, vaikka tietysti moni asia on haikeaakin. Muutan mieheni kanssa oikeasti maalle ja pidän taas hevosia, asia josta olen haaveillut niiiiin kauan.

Oho, kuulostat anopiltani. Nyt äkkiä elämän hankintaan!

Jos lapset lähtevät itsenäisinä maailmalle, silloin kasvatus on onnistunut. Muuten ei.

Itsellä meni yli 60 vuotta ensimmäiseen omaan jouluun.

Ovatko lapsesi poikia?

En oikeastaan ehtinyt koskaan olemaan läsnä lasteni kanssa kun olivat pieniä, nyt täysi-ikäisyyden kynnyksellä aion ottaa menetetyt vuodet takaisin moninkertaisena.

Jaa, onko tuo nyt läheisriippuvaisuutta jos parikyt vuotta on tottunut niihin ihmisiin ympärillään ja nyt kaipaa ja on vaikeus sopeutua yksinäisyyteen. Et käsittääkseni kuitenkaan pakontarpeisesti yritä pitää lapsia ympärilläsi? Sun täytyy vaan hyväksyä muutokset ja se että se aika on nyt ohi. Ala nyt tekemään niitä asioita joita halusit silloin vuosia sitten tehdä, muttei ollut aikaa. Kyllä se siitä.