Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
11v itsesäätelyntaito
18.12.2018 |
Tilanne:
Koulusta tulee opettajalta wilma viestiä ja on huolestunut lapsen käytöksestä. Ongelmana esim. Nujuaminen kavereiden kanssa ulos lähtiessä. Tai ruokajonossa. On myös esim äänekkäästi ilmaissut ettei halua täyttää hyvinvointikyselyä. Ei kiinnosta.
Kysymys?
Nujuaako muiden 10-11 vuotiaat pojat? Vai osaavatko aina ajatella ennen kun tekevät? Kuinka paljon tuon ikäisen pitäisi jo osata joka tilanteessa käyttäytyä täysin moitteetta?
Poika ei ole paha eikä ilkeä. Valittiin oppilaskunnan varajäseneksi, urheiluharrastuksessa on toistuvasti äänestetty kapteeniksi. Kiva kaveri äänestyksissä ei ole voittanut mutta 4 parhaan joukossa ollut aina.
Onko opettaja ottanut lapsen silmätikuksi? Vai pitäisikö tuon ikäisen jo osata olla hölmöilemättä ja käyttäytyä kokoajan asiallisesti?
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Itsesäätelytaitoja opitaan lapsuudessa jatkuvasti, osa tarvitsee enemmän ja pidempään aikuisen tukea kuin toinen osa.
Kyllähän se silmiin pistää jos 11 -vuotias käyttäytyy kuin 3 - vuotias, ja silloin täytyy asiaan puuttua. Neurologisen poikkeavuudet tuovat usein ongelmia itsesäätylytaitoihin. Tutkimukset olisivat paikallaan.
Mitä neurologisia poikkeavuuksia tarkoitat? Voisin tutkia asiaa ja katsoa löytyykö yhtenäväisyyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös tuo ole aika normaalia käytöstä esiteiniltä? Kokeilee rajojaan ja kaikki on perseestä jne. Jos alkaa kotonakin käyttäytymään noin niin pistä heti stoppi ja pysy lujana, muuten alkaa niskoittelemaan ihan kaikesta kun tietää että annat periksi.
Olen 13 ja 10 vuotiaiden poikien äiti sekä alakoulun opettaja. Omat poikani eivät nujua koulussa, kotona ehkä keskenään joskus. He myös uskovat, jos pyydän lopettamaan ei-toivotun käytöksen.
Opettajana uskoisin, että Wilma-merkintöjen takana on monta vastaavaa tilannetta ja kuuroille korville kaikunutta pyyntöä tai kieltoa. Itse en ainakaan ota kotiin yhteyttä heti ensimmäisestä tilanteesta, vaan nimenomaan silloin, kun ongelmat toistuvat. Jos ilmoittaisi jokaisesta tönäisystä kotiin, viettäisin Wilman ääressä kaikki illat.
Kuulostaa myös siltä, että erityisesti siirtymätilanteet ovat lapsellesi haaste. Niin usein onkin esim. ADHD:n kohdalla: strukturoitu opetus- tai muu työskentelytilanne vielä menee (ja niihin tilanteisiin opettaja voi usein vaikuttaa omalla toiminnallaan paremmin), mutta vapaammassa tilanteessa ärsykekuormitus käy liialliseksi, eikä omaa käytöstään enää hallitse. Onko lapsellasi esim. ääni- tai kosketusyliherkkyyttä?
Mietit onko lapsesi "silmätikku", kun merkintöjä tulee. Oletko reagoinut opettajalta tulevaan palautteeseen jotenkin, vai annatko merkintöjen vain kasautua? Ehkä opettaja haluaa kodinkin heräävän siihen, ettei koulussa kaikki ole kunnossa.
Suosittelen olemaan opettajaan yhteydessä ja keskustelemaan hänen kanssaan suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Olen 13 ja 10 vuotiaiden poikien äiti sekä alakoulun opettaja. Omat poikani eivät nujua koulussa, kotona ehkä keskenään joskus. He myös uskovat, jos pyydän lopettamaan ei-toivotun käytöksen.
Opettajana uskoisin, että Wilma-merkintöjen takana on monta vastaavaa tilannetta ja kuuroille korville kaikunutta pyyntöä tai kieltoa. Itse en ainakaan ota kotiin yhteyttä heti ensimmäisestä tilanteesta, vaan nimenomaan silloin, kun ongelmat toistuvat. Jos ilmoittaisi jokaisesta tönäisystä kotiin, viettäisin Wilman ääressä kaikki illat.
Kuulostaa myös siltä, että erityisesti siirtymätilanteet ovat lapsellesi haaste. Niin usein onkin esim. ADHD:n kohdalla: strukturoitu opetus- tai muu työskentelytilanne vielä menee (ja niihin tilanteisiin opettaja voi usein vaikuttaa omalla toiminnallaan paremmin), mutta vapaammassa tilanteessa ärsykekuormitus käy liialliseksi, eikä omaa käytöstään enää hallitse. Onko lapsellasi esim. ääni- tai kosketusyliherkkyyttä?
Mietit onko lapsesi "silmätikku", kun merkintöjä tulee. Oletko reagoinut opettajalta tulevaan palautteeseen jotenkin, vai annatko merkintöjen vain kasautua? Ehkä opettaja haluaa kodinkin heräävän siihen, ettei koulussa kaikki ole kunnossa.
Suosittelen olemaan opettajaan yhteydessä ja keskustelemaan hänen kanssaan suoraan.
Kyllä asiasta on keskusteltu. Kasvunkeskustelussa ja wilma viestein keskustelun jälkeen. Kotona kyllä puutumme pojan käytökseen. Jos hölmöilyä koulussa, on siitä seuraamuksia kotona. Esim. Pelikieltoa tms.
Meillä on kaksi poikaa, nujuavat kotonakin paljon. Monesti saa useasti sanoa ennen kuin uskovat ja lopettavat.
Tilanteita on ollut koulussa useita. Tiedän sen. Mutta minun on siis syytä huolestua. Jotenkin olen pitänyt käytöstä vielä normaalin rajoissa. Vaikka on ei toivottavaa ja se on lapselle tehty selväksi.
Ei ole ääni eikä kosketusyliherkkyyttä.
Olen ajatellut että testaa uuden opettajan auktoriteettia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös tuo ole aika normaalia käytöstä esiteiniltä? Kokeilee rajojaan ja kaikki on perseestä jne. Jos alkaa kotonakin käyttäytymään noin niin pistä heti stoppi ja pysy lujana, muuten alkaa niskoittelemaan ihan kaikesta kun tietää että annat periksi.
On aina ajoittain testannut rajojaan. Koko ikänsä. Ja kotona siihen kyllä aina puututaan. Tarvitsee napakat rajat. Tietää kyllä oikean ja väärän, mutta ikävä kyllä pöllöilee jos liikaa lepsuillaan.
Vielä. Ole itse toivonut että asioista tiedotetaan myös kotiin. Ja olen tyytyväinen viesteihin. En niiden sisältöön mutta siihen että opettaja pitää kodin ajantasalla.
Lapsen kertomana tilanteet on usein toisen aloittamia, myös opettajan kertomana. Kuitenkin meidän poika saa syyt kun reagoi tilanteeseen. Toki reagoi tyhmästi, esim. jos kaveri piiloutuu pulpetin alle, vetää hänet sieltä jaloista pois. Pitäisi osata järkevästi sanoa tule pois tai antaa opettajan hoitaa tilanne.
Tätä mietin silmätikulla. Ehkäpä soitan toisten vanhemmille ja kysyn tuleeko heille viestiä, vai vaan meille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12 ja 14 vuotiaat pojat. Eivät kyllä ole nujunneet sitten leikki-iän. Onko käytös muuten ikätasoaan alempana? Kokonaisuus ratkaisee. Minkälainen opettaja muuten on? Kokenut ja monenlaista nähnyt vai ekaa vuotta opena? Jälkimmäinen voi huolestua turhastakin, jos itsellä ei ole lapsia. Normaalin kirjo on aika iso.
Pojat on poikia...!
Ihmeellistä urputusta opettajalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
12 ja 14 vuotiaat pojat. Eivät kyllä ole nujunneet sitten leikki-iän. Onko käytös muuten ikätasoaan alempana? Kokonaisuus ratkaisee. Minkälainen opettaja muuten on? Kokenut ja monenlaista nähnyt vai ekaa vuotta opena? Jälkimmäinen voi huolestua turhastakin, jos itsellä ei ole lapsia. Normaalin kirjo on aika iso.
On aina viihtynyt ikäistään vanhempien seurassa. Käytös/muu muuten ikätasoista. Ei huolen aiheita.
Opettaja on jotain tuolta väliltä. Juuri palannut hoitovapaalta, yksi pieni lapsi itsellä.
Ilmeisesti minun tarvitsee tosissani alkaa huolestua poikieni käytöksestä.
Alue: Aihe vapaa
Itsesäätelytaitoja opitaan lapsuudessa jatkuvasti, osa tarvitsee enemmän ja pidempään aikuisen tukea kuin toinen osa.
Kyllähän se silmiin pistää jos 11 -vuotias käyttäytyy kuin 3 - vuotias, ja silloin täytyy asiaan puuttua. Neurologisen poikkeavuudet tuovat usein ongelmia itsesäätylytaitoihin. Tutkimukset olisivat paikallaan.