Onko edes mahdollista, että 50-v. täyttänyt koulutettu naimaton sinkkunainen ei muuttuisi kärttyisäksi vanhaksi akaksi?

Kyllä se on väistämätöntä muuttua vanhaksipiiaksi.

Kyllä kaikki tuntemani tuon ikäiset naiset istuvat katkeroituneina kotona!

En tunne. Ne kaikki esittää tekopirteää menomaikkii, itsesääliin vajoten sitten kun menevät peiton alle.

Ei se kärttyisäksi muutu jos on siihen asti ollut mukava, vanhaksi toki niinkuin kaikki ei-sinkut ja ei-kärttyisätkin iän myötä pikkuhiljaa. Miksi sinkku muuttuisi kärttyisäksi yhtäkkiä jonkun ikävuoden täyttyessä, ja parisuhteessa oleva ei sitten muuttuisi?

Ai sitten vasta. Mitä tältä palstalta olen oppinut niin vastaava mies muuttuu kärttyisäksi vanhaksi akaksi jo noin 26-vuotiaana.

Työpaikalla oli yksi tuollainen dramaattinen uhriutuja. Kävi labrakokeissa, sai hormonilapun perzeezeen, "yllättäen" valitus väheni ja kahvihuoneessa ihmetteli itsekin kun nyt on hyvä olla eikä niin kaikki asiat riivi. Eli paljon voi kiukusta selittyä hormonaalisilla muutoksilla.

Oma isotätini oli positiivinen ja tiedonhaluinen ikisinkku loppuun saakka. Oli jotenkin tosi virkistävä tapaus verrattuna siskoonsa eli minun mummooni, joka oli jotenkin väsähtänyt elämäänsä vaikka kaikki olikin periaatteessa oikein hyvin ja lapset asuivat lähellä ja tulivat katsomaan päivittäin. Toivon, että olen samanlainen kun itse olen vanha, mutta vähän epäilen sitä sillä minulla on taipumusta samanlaiseen synkkämielisyyteen kuin mummollani. :/

Voi liittyä hormonien laskuun. Miehilläkin 50+ testosteronin lasku voi aiheuttaa ärtymystä.

Ihmisen luonne ja ulkoinen käytös on eri asioita. Terve tunteva ihminen muuttuu ja reagoi ja on elossa.

Sitten on työorientoituneet tunnekylmät kurpat, joilla ei koskaan sisäistä lämpöä ollutkaan.

Naimaton sinkkunainen, jolla on miehiä ja lapsia vs. naimaton nainen, joka elää yksin?