perjantaita marrasmurut....

pitkästä aikaa tänne kirjoittelen..raskaus on jo mukavasti edennyt vkolle 13 :) ultrassa kävin tällä vkolla ja siellähän se vaavi köllötteli ja heilutteli käsiään ja jalkojaan kovasti:) nyt se raskaus tuntuukin todelliselta kun on nähnyt masussa elämää. Muuten tässä nyt sitten elelläänkin todella oireetonta aikaa...mistä pitää ottaa kaikki irti:)

Aurinkoista kesän alkua kaikille!



cinderella & papu rv 13+0

Tervehdys kaikki kohtalotoverit! ;D



Ekaa kertaa kirjoittelen nyt marrasvauvaa odottavien palstalle. Meillä toinen on tulossa, esikoistyttö syntyi joulukuussa -03. Huikea huomata, miten eri tavalla tätä toista odottaa. Ei ehdi oikein mitenkään istua alas ajattelemaan koko asiaa! Muilla samanlaisia tuntoja...? Silloin ekaa odottaessa sitä odotti NIIN TIIVIISTI jotenkin. Ei melkein ollut hetkeäkään poissa mielestä se, että joku oli mahassa kypsymässä. Nyt menee tuon tyttären kanssa päivät, että humps vaan!



Tänään huomasin, että maha on todella iso jo! Mahtaakohan toisen kohdalla maha tulla jotenkin aikaisemmin esille? Siltä nyt ainakin tässä tapauksessa näyttää. Mulla on tänään viikkoja 14+2 eli enpä nyt ihan vielä tässä vaiheessa ajatellut, että olisi jo niin selvä pömppis tuossa edessä...Toisaalta väliäkös sillä? Ehkä tuo fysiikka sitten vaan pakottaa nyt eri tavalla huomaamaan raskauden, kun sitä ei henkisesti tunnu ehtivän niin hyvin pohtimaan???



Sellaisia ajatuksiä tähän perjantaiehtooseen. Hirmu mukavaa äitienpäivää kaikille!!!

Niin se vain taas alkaa yksi raskausviikko olla ohitse. Huomenna alkaa 14. viikko. Kylläpä aika on mennyt nopeasti!



Vauvakone: En juurikaan ehtinyt ajattelemaan raskauttani kakkosta odottaessani. Esikoinen olikin tuolloin vajaan vuoden ikäinen. Nyt kun odotan kolmatta olen taas kyennyt keskittymään raskauteeni ihan eri tavalla. Tuntuu kuin odottaisin esikoistani. Meillä kun nuo lapset ovat jo isoja (6- ja 7-vuotiaat).



Tänään oli töissä koulutuspäivä, joten pääsin hyvin vähin fyysisin ponnisteluin. Tosin eipä tuo kahdeksan tunnin paikallaan istuminenkaan mitään herkkua ollut :-). Huomenna kun vielä jaksaisi mennä aamuvuoroon. Eipähän tarvitse sitten kolmeen päivään mennä töihin.



Varasin ajan sokerirasitukseen. Voitteko kuvitella, että vapaita aikoja löytyi vasta toukokuun lopulle...? No, ainakin kerkiän käymään ennen seuraavaa neuvolakäyntiä, joka on varattuna 2.6.



Kiitos muuten kapalovinkeistä! Taidanpa kokeilla sitä vauvalla tällä kertaa. Ruskovillan sivuilla myydään kapaloliinaa (flanellia) melko edullisesti, joten taidan käydä ostamassa sen sieltä. Voipi olla, että mukaan tarttuu myös silkkivillavaatteita yms pientä...ne vaatteet ovat todella ihania, varsinkin ne kypärämyssyt :-)



- On tämäkin, ajatukset liitelevät jo vauva-ajassa, vaikka raskaus on hädin tuskin ehtinyt toiselle kolmannekselleen...



Ihanaa kun olo alkaa olla suht normaali. Tämä vatsa vain ahdistaa, varsinkin kun eilen satuin katsomaan Iltalehdestä Arja Korisevan kuvaa...hänellähän on laskettu aika niin ikään marraskuussa, eikä hänellä ollut vatsaa lainkaan...oma vatsani on kuin olisin vähintään kuudennella kuulla raskaana :-0



Hyvää Äitienpäivää kaikille!



Kanelisokeri 12+6

Iltavuoropäivä, mutta heräsin äsken pirteänä. Täällä nyt istuksin koneella ja koirat nukkuu tuossa vieressä sohvalla. Lapset nukkuu myös. Aamulla mennään avoimeen päiväkerhoon ja sieltä sitten tarhaan. Mies hakee poikansa viikonlopun viettoon ja mun muksut sitteen viideltä tarhasta. Mulla työt loppuu puoli kymmenen, joten silloin on jo kaikki naperot taas nukkumassa. Just oli viikon loma ja oli tosi ihanaa touhuta lasten kanssa kaiken päivää! Nyt todella odotan syksyä, että saa jäädä kotiin = ).

Vauvalla kaikki hyvin: Siellä np-ultrassa käytiin jo viime kuussa ja lääkärineuvolakin oli viikko sitten. Sekin kattoi ultralla ja kyllä siellä masaussa joku ihanainen asustaa! Verikokeen tulokset jännittää, kun viimeksihän tuli sitten niitä vasta-aineita... 5.6 on seuraava neuvola ja silloin otan nykyisen luopuksen mukaan 2,5v tarkastukseen.

Eiliseen galluppiin vielä: Pinnasängyn on isäntä ko hommannut. Vaatteita ostin ensimmäisen kerran keskiviikkona, kun pyörähdin kirpputorilla. Hissukseen katselen pieniä housuja ja paitoja, sellaisia neutraalin värisiä. Turvakaukalo ja sitteri on hankintalistallla. Yhdistelmävaunut löytyy. En mielestäni ole mitenkään turhamainen, mutta nyt tekisi mieli sellaista sitteriä, missä on ne lelut kiinni ja mikä keinuu napista painamalla = ). Mulla on lapset aina hyvin viihtyneet sitterissä.

Missäspäin Toukokuunäiti sadetta pitää? Täällä Lahdessa taas paistaa aurinko täydeltä terältä! Oikein hyvää päivää kaikille marrasmuruille olevine ta ja tulevine perheineen. Niin ja viikonloppuja tietysti!

Efiica ja Pyry 15+2 (ultran mukaan 15+5)

Ensin eiliseen galluppiin; mitä tavaroita ei tarvitse hankkia kun ed lapset niin pieniä, että kaikki tallella. Tuplavaunutkin ostin jo viime syksynä (hyvät ja halvat käytetyt kun osui kohdalle) ja olleet jo kovassa käytössä. Vain jos poika tulee pitää vaatevarastoa uusia, mutta luultavasti saan lainaksi jos tarvetta.



Joku myös kyseli eilen streptokokista. Mulla oli se esikoisen aikana ja sain silloin (2002) ab-kuurin ja synnytyksen aikana (sektio perätilan takia) suonensisäisen antibiootin.Mitään oireita minulla ei ollut. Toista odottaessani mainitsin siitä odotusaikana ja sain myös taas antibiootin synytyksen aikana. Tässä raskaudessa kai otetaan näyte kun lääkärineuvola ja luultavasti taas ab tulossa synnytyksessä. Tai siis jos tarkkoja ollaan niin sektio edessä kun tuo toinen tyttö syntyi kiireellisesllä sektiolla..



Onkin mukava viikonloppu edessä sillä lähdemme tänään ruotsin laivalle. Olemme yhden yön miehen siskon perheen luona (asuvat tukholman lähistöllä). Tytöt innoissaan odottavat matkaa. Isompi (3,5v) joka päivä kysellyt milloin mennään...



Huonoa oloa vielä on heti syönnin jälkeen ja masukin on vähän pullahtanut ylhäältä. Jos osaa katsoa niin kyllä huomaa että olen raskaana. Painoa tullut vasta vain 2,5kg.



Aurinkoista viikonloppua (sääennustuksista huolimatta) kaikille muruille ympäri suomenmaata!!



Vilma rv 13+5 (vai oliko se +6)

Täällä ei mitään ihmeempää, olen noita liikkeiden tuntemisia/tunnistamisia viime aikoina miettinyt. Nyt rv 15+6 ja esikoisesta ekat liikeet tunsin rv 17+5 eli noin kaksi viikkoa eteenpäin. Silloin niistä liikkeistä ei ollut mitään epäselvyyttä, siis mun mahassa ei tapahtunut yhtään mitään ennen niitä ekoja töytäisyjä. Ne oli todella helppo tunnistaa! Mutta nyt tuntuu, että koko ajan mahassa tapahtuu jotain, siis on tuntunut esikoisen synnytyksen jälkeen... No ei nyt koko ajan, mutta siis ei-raskaanakin saattoi joskus silloin tällöin tuntua mahassa samantyylistä toimintaa kuin ne potkut. Ja nyt kun samat tuntemukset jatkuu (mitä lie esikoinen kohdussa ollessaan saanut aikaan, kun aivan sekaisin mennyt koko touhu tuolla ;)), niin mietin, että miten ihmeessä tunnistan ne ekat liikkeet?! En kai mitenkään... No, ehkä siinä vaiheessa sitten, kun ne alkaa näkyä päälle... Eli joskus rv 20+.



Maha kasvaa hurjaa vauhtia, mutta se oli odotettavissakin esikoisen perusteella. Mutta mikäs siinä, tykkään kovasti olla isomahainen ja selvästi raskaana :) Ei tarvitse miettiä, että luuleeko joku mun vain lihoneen, ei todellakaan luule :) Jotenkin vaan tuntuu tosi pitkältä ajalta tää alkuraskaus, kun homma oli niin lyhyen aikaa vain omassa tiedossa ja suurimman osan ajasta on kaikki muutkin raskauden huomanneet.



Mutta mukavaa päivää ja alkavaa viikonloppua :)



Muuten päivän gallup: odotatteko jotain tiettyä juttua äitienpäiväksi (siis te joilla jo lapsia), onko miehenne ja muistamisiässä olevat lapset tavanneet muistaa oma-aloitteisesti, vai onko pitänyt vinkata? Meillä viikko sitten ohimennen totesin, että kai tietää milloin äitienpäivä on... Meillä kun mies ei jostain kumman syystä osaa juhlapäiviä erottaa (ei varmaan tietäisi, mikä päivä jouluaatto on, joskus joulukuussa, toteaisi...). Odotan kyllä hyvää aamiaista kera (kaupan) kakun, jotain pientä lahjaa ja miehen valmistamaa lounasta/ulos syömään. Mutta katsotaan :)



Marrastoive rv 15+5

heippa täältäkin, Länsi-Suomesta. Jos nyt uskaltautuisi jo kirjottamaan kun 12 vkoa alkaa olla kohta kasassa. Kävin kyllä varhaisultrassa näkemässä sykkeen ja sydänänet kuunneltu viimeksi eilen nlalääkärissä joten voisi kai jo alkaa rauhottua. Tänään onkin sitten np-ultra ja maha sen takia ihan kuralla ja oksettaa. vissiin nyt kun kaverin pitäsisi olla kuitenkin hengissä pelkään muita poikkeavuuksia. tammikuussa mulla olikin alkuraskauden keskenmeno joten siksi ehkä vähän normaalia heikkohermoisempi. en ainakaan muista että esikoisesta olis ollu ihan näin skitsona. typy on muuten syntynyt 03 ja ikäeroksi pitäis tulla aika lailla päivälleen 3v.

Pikkuhiljaa alkaa olo parantua raskauden suhteen muutenkin, paha olo on vaivannut ja väsymys mutta olo on parantunut sen jälkeen kun alkoi aurinkoiset ilmat, johtuuko sitten mielen virkistyksestä vai sopivasta ajasta. mutta kaikki liikunta on ollut tähän asti tauolla kun työpäivän jälkeen on vaan ollut niin kuitti että sohva rules ja typykin pitäs jotenkin jaksaa hoitaa. oneks mies on ollut tosi ymmärtäväinen. Mutta kiloja on sitten ehtinyt jo kertyä lähes 4kg.. no, samoin se meni ekankin kanssa että keskiraskaudessa sit tuli tosi vähän painoa kun oli energinen ja jaksoi lenkkeillä ja käydä salilla ja loppusaldo kohtuullinen 12kg joten täytyy nyt pyrkiä samaan...



eipä muuta, koitan jatkaa kirjoittelua vastakin. mukavaa perjantaita ja vkonloppua kaikille!



aura rv 11+6

Eilen iltapäivällä oli np-u ja kaikki oli siellä hyvin. Varsin vilkkaalta tuntui tämä yksilö, kun muistelin miten esikoinen silloin ultrassa liikkui. Iltasella sitten laiteltiin muutamia viestejä joillekin, keille haluttiin raskaudesta varta vasten ilmottaa ja kiva oli saada sitten takaisin mitä erilaisimpia onnitteluviestejä.



Paria gallupia on ollut.

Tarvikkeista: Lähes kaikki meiltä löytyy, kun esikoiselta on kampetta jäljellä. Uuden vaipparoskiksen, sisaruslaudan (vai mikä se on), unipussin ja jotain uutta vaatetta haluaisin tätä tulokasta silmällä pitäen hankkia. Tietenkin esikoiselle on ostettava vielä uusi sänky, kun tällä hetkellä nukkuu vielä tuossa pinniksessä.



Äitienpäivästä: Mä oon saanu lahjaksi jo neuleen, minkä olen itse valinnut. Jotain vadelmaista leivosherkkua olen toivonut ja mies kyseli, mitä haluaisin aamiaiseksi... joten ehkäpä sieltä on tulossa kunnon tuoremehua ja croisanteja...



Sarafan rv 13+1

Kipaisin pikaisesti koneelle, kun lapset nukkuvat. Tosin itsekin tekisi mieli mennä pitkälleen, mutta siitä vaan väsymys pahenisi. Eli parempi sinnitellä =P



Täällä vielä paistaa aurinko! Mies on suunnitellut täksi päiväksi meille maalaushommia, kunhan töistä palaa. Yksi pieni projekti pitäisi saada valmiiksi. Huomenna taas hän jälleen ajatteli suunnata *metsätöihin* ja ottaa vanhemman pojan mukaan... Meillä mies tapaa sanoa, ettei hän makaa sohvalla. Siihen minä saatan kimmastua, jotta " minäkö sitten makaan!" Kumma, miten ainakin meillä miehellä on sellainen käsitys, että vain hän tekee jotain tuottavaa ja järkevää! Etenkin kun haaveena on joskus oma talo, niin hän tekee suunnitelmia ja ennakoivia järjestelyjä sen eteen (mm. rakentelee kaikkea pientä, mitä voisi itse rakentamisessa tarvita jne). Sitten kun minä *vain makaan* lasten kanssa kotona, niin tulee helposti tunne, ettei tee mitään oikeasti tärkeää. Kuitenkin päivät ovat täynnä työtä! Ei vain mies ymmärrä... pitäisi joskus jättää tuo muutamaksi päiväksi pyörittämään arkea, niin huomaisi, mitä se on =P Toisaalta, kukin taitojensa ja kykyjensä mukaan. Ja on hän kyllä sellainenkin, että kaikki *pitää tehdä itse*. Jotenkin luolamies, pitää röyhistellä rintaa, ettei tarvitse apua. Tokkopa ainoa laatuaan =)



GALLUP: En todellakaan odota mitään äitienpäiväksi! Meillä myöskään ei miehellä ole mitään hajua juhlapäivistä, ei perusta edes syntymäpäivistä. Lapset ovat vielä niin pieniä, etteivät itse pysty tietämään/muistaan/tekemään. Jos olisivat tarhassa, niin voisin odottaa korttia =) Minä en myöskään jaksa vinkata asiasta. Olen huomannut, ettei sillä ole mitään tehoa, vaikka sanon asiat ihan suoraankin. Oli sitten kyse jostain merkkipäivästä, sovitusta tapaamisesta, erityisistä suunnitelmista tms. Mies *ei muista* kuin omat juttunsa. Kaikki kyllä on allakassakin ja moneen kertaan tosiaan sanottuja, vaan... liekö toivoton tapaus! Mies ei ole romantikko saati edes osaa ajatella toisten tunteita. Sikäli siis en odota mitään. Jos jotain erityistä haluan, parempi järjestää itse! Poikamme kyllä yritän kasvattaa sellaisiksi, jotta osaisivat aikanaan olla hiukan huomaavaisempia =)



Äitienpäivästä muuten sen verran, että isoäideille vien lapsilta kukat. Niin olen tehnyt *aina* (siis niin kauan kuin lapsia on ollut). Lapset sitten askartelevat kortit. Itse tänä äitienpäivänä leivoskelen (ja siivoan) kuopuksen syntymäpäiväjuhlia varten, joten tavallaan ihan normaali päivä. Enkä yhtään hämmästyisi vaikka mies ottaisi ja suuntaisi niihin *miestenhommiinsa*...



TalviSalama + Tiitiäinen 15+1

Se on kyllä niin hassua kun jokainen pisto/viilto/kourasu yms mitä mahassa tuntuu, on niin omituista. Näin ensimmäistä odotellessa kaikki on niin tuntematonta ja uutta. :) Muuten kaikki on prikulleen samalla lailla kuin eilenkin. Hassua vain on se, että vaikka noissa neuvolassa saaduissa kirjoissa lukee, että väsymyksen tulisi helpottua näillä viikoilla, niin minulla se tuntuu olevan koko ajan vain yhtä kova. Voisin nukkua vaikka kuinka paljon.



Jännittävää jääkiekko-iltaa kaikille.



Terkuin

Heidi <3 toukka 13+4