Kokemuksia huonosta lapsuudesta?

Siis kun itse olitte lapsia. Minäpä aloitan joillakin.

- Kavereita ei saanut tulla kylään, heistä aiheutuisi liikaa melua ja haittaa. Olisi pitänyt hiiviskellä kuin hiiret. Synttäreitä en ole viettänyt koskaan.
- Harrastuksia ei koskaan ollut. Vanhemmat eivät auttaneet mitenkään niiden hankkimisesta. Heidän mielestään oli ok, että lapsen aika kului yksin kotona istuen (paitsi jos ei ollut koulussa). Koulusta puheenollen, ei kiinnostanu saiko kokeesta nelosen vai kympin.
- Rahaa vissiin riitti ja "krääsää" toki ostettiin, mutta missään lomamatkoilla tai risteilyllä ei käyty koskaan. Ei juuri missään ihmisten ilmoilla.
- Kertoessani koulukiusaamisesta jolloin ikää ehkä 12v, huudettiin päin naamaa että mitä valitat, sähän olet kohta täysi-ikäinen tms.. Itse asiassa syyllistivät kiusaamisesta minua.
- Ryyppääminen, joka oli himassa ilmeisesti ihan ok. Toinen vanhempi absolutisti joka ilmeisesti hyväksyi juomisen kun siihen ei puututtu ikinä.
- En ole koskaan kuullut että merkkaisin mitään. Kuulumiseni eivät kiinnostaneet eivätkä kiinnosta tänäkään päivänä. Jos otan noita kokemuksiani esille, seuraa vihainen rääkynäryöppy melkein eläkeikäisiltä ihmisiltä.
Ja jos kiinnostaa niin olen N30

Jatkakaa nyt te! Hyvää joulun odotusta kaikille.