Teinipelkoisen tilitys

Minäkin pelkäsin teinejä (poikia) yli kaiken. Arvaas mitä tein... Hankin aineenopattajan pätevyyden, siinä sitä shokkihoitoa kun joutui opettajaksi niiden eteen. Suurin osa on oikeasti imukavia ja hauskojakin, muutama mätämuna vaan pilaa teinien maineen.

Ihana avaus! Kyllä ne teinipojat voivat olla tuollaisiakin, minullakin on tuollaisia, eivät tosin pyytäneet halauksia julkisilla paikoilla teineinä, mutta nyt aikuisina kyllä halaavat lämpimästi kun tapaamme, vaikka olisi julkinen paikka ja ihan aina ovat vastanneet hyväntahtoisesti, kun olen kysynyt, että ovatko he minun kullanmurujaan, vaikka olen missä kysynyt (en kavereitten kuullen) ja minähän olen. Se on meidän välisemme juttu, kysyn aina sitä ja he jaksavat vastata, että kyllä äiti, tietysti. 

Voivat he olla joskus kiukkuisiakin, ne samat pojat, jotkut voivat olla kaveriporukassa ääliöitä, en minä omistanikaan tiedä, mutten koskaan ole heistä kuullut muualta huonoa enkä sattunut näkemään mitään sellaista, että pitäisi hävetä. Tosin aina uhkailin, että jos näen vaikka heidän ajavan ilman kypärää pyörällä (alakouluaikaan) tulen saattamaan kouluun kädestä pitäen ja kerron opelle, että tässä tämä meidän kullanmuru nyt tulee turvallisesti kouluun. 

Ihan varmasti on olemassa teinejä, joita kannattaakin vähän varoa, ainakin olla provosoimatta, mutta niin on aikuisissakin. 

Kyllähän teinit on ihan söpöjä oikeasti. Täytyy vain ymmärtää sitä tunnemyrskyä. Olin itsekin kiusattu joskus yläasteella, mutta nyt on omia teinejä ja kyllä ne vaan on ihania ja niin ovat myös kaverinsa.

Vierailija kirjoitti:

Ihana avaus! Kyllä ne teinipojat voivat olla tuollaisiakin, minullakin on tuollaisia, eivät tosin pyytäneet halauksia julkisilla paikoilla teineinä, mutta nyt aikuisina kyllä halaavat lämpimästi kun tapaamme, vaikka olisi julkinen paikka ja ihan aina ovat vastanneet hyväntahtoisesti, kun olen kysynyt, että ovatko he minun kullanmurujaan, vaikka olen missä kysynyt (en kavereitten kuullen) ja minähän olen. Se on meidän välisemme juttu, kysyn aina sitä ja he jaksavat vastata, että kyllä äiti, tietysti. 

Voivat he olla joskus kiukkuisiakin, ne samat pojat, jotkut voivat olla kaveriporukassa ääliöitä, en minä omistanikaan tiedä, mutten koskaan ole heistä kuullut muualta huonoa enkä sattunut näkemään mitään sellaista, että pitäisi hävetä. Tosin aina uhkailin, että jos näen vaikka heidän ajavan ilman kypärää pyörällä (alakouluaikaan) tulen saattamaan kouluun kädestä pitäen ja kerron opelle, että tässä tämä meidän kullanmuru nyt tulee turvallisesti kouluun. 

Ihan varmasti on olemassa teinejä, joita kannattaakin vähän varoa, ainakin olla provosoimatta, mutta niin on aikuisissakin. 

piti olla minun kullanmurujani

Kyllä ne on ihania kun omat lapset on siinä iässä.

Teini-ikäiset pojat ovat suurimmaksi osaksi käsittämättömän suloisia. Nokkelia, ulospäinsuuntautuneita, helposti innostuvia, vilpittömiä. Ehkä suosikki-ihmisryhmäni, jos sellainen pitäisi valita.

Minulla on myös aika rankka koulukiusaamistausta mutta olen jotenkin onnistunut käsittelemään asian niin, etteivät aiemmat huonot kokemukseni enää vaikuta niin vahvasti kuin aiemmin. Olen tehnyt paljon sijaisuuksia yläkoulussa, mikä monien mielestä on suoranainen henkinen itsemurha, ja nauttinut siitä suureksi osaksi. Kiitos niiden useiden avuliaiden ja kilttien teinipoikien <3

Pitäisikö sinun mennä juttelemaan jonnekin mt-puolelle asiasta? 

Tuossa on vaara, että siirrät irrationaaliset pelkosi lapsiisi ja hankaloitat heidän elämämäänsä. 

Suomelainen teini on pääsääntöisesti paljon kivempi kuin keski-ikäinen jurnuttaja. Olen kolmen äiti ja ovat suloisia, fiksuja ja kivoja kuten kaverinsakin. 

No jopa oli

Mä pelkään poikia. Siis jostain ala-asteen vanhimmista luokista aina johonkin 20-vuotiaisiin asti. Ehkä just murkkuikäisiä ja teinejä siis? Ne on niin arvaamattomia ja laukoo ihan mitä sattuu. Tuntuu typerältä pelätä.

Eikö oo aika jännä juttu, että just sen ikäiset lapset yleisesti tuntuu ihanilta kuin mitä omat lapset on. Nyt teinien äitinä teinit on paljon ihanampia kuin vauvat ja taaperot, vaikka aikanaan oli ihan päinvastoin.

Teinipoika pyysi halia äidiltään julkisella paikalla? What?? En ihan ymmärrä.

Itse olen teinipoikien kanssa tekemisissä niin töissä kuin kotona niin aika erikoinen tapaus. Oikeesti. Joka ei teinipoikia tunne voi ajatella että ihan normaalia mutta joka vähänkin on heidän kanssaan tekemisissä tietää, että omat vanhemmat on julkisesti nolointa mitä voi olla. Kotona tietenkin eri asia.

Mutta poikkeuksia siis löytyy kuten aloittajan kirjoitus kertoo.

Vierailija kirjoitti:

Teinipoika pyysi halia äidiltään julkisella paikalla? What?? En ihan ymmärrä.

Mun omani (14-v) saattaa kanssa pyytää nopeasti. Jopa julkisesti. Urheileva korsto, mutta on herkkä ja hellyydenkipeä puolikin. Matseissa hirveä rääväsuu (hävettää), mutta kuulisitte koiralle lässyttämistä.

Itselläni sama pelko ja teinien lisäksi pelkään isommissa joukoissa liikkuvia ala-asteikäisiä poikia. Olen 18 ja onneksi pääsen keväällä pois lukiosta. Enää lukiossa minua ei ole kiusattu, mutta silti koulussa käynti on ahdistavaa ja pelkään varsinkin yläasteen puolella olevia oppilaita. Muut abit eivät pelota niin kauan kun puhun yhdelle kerrallaan, mutta porukassa ovat jostain syystä kauheita. 

Mutta olipas suloinen poika. <3

Minä en pelkää teinejä, mutta inhoan. Suurin osa on kovaäänisiä, veemäisiä ja huonokäytöksisiä.

Mä pääsin vasta omien teinien kanssa eroon teinipelosta, joka oli koukukiusauksen seurausta. Ja terapiat on käyty jne. Jos koko kouluaika ennen lukiota tarkoitti aina henkistä turpiin saamista teinipoikajoukon ohittaessa, jättihän se jälkensä.

Kiusaaminen loppui lukiossa (kiusaajat eivät tulleet sinne) ja siitä alkoi paraneminen. Yliopistossa olin sosiaalisesti tasavertainen muiden kanssa, mutta silti oli epämukava olo laumoja ohittaessa.

Nyt sitten kun omat ovat yläkoulusaa tai lukiossa, fiilis on ihan toinen. Olen kerronut ihan raadollisesti, minkälaista oma kouluaikani oli ja kuinka se vaikuttaa vieläkin.

Up