Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalisten tilanteiden pelko, apua
13.12.2018 |
Olen nyt niin kypsä omiin kauan kestäneisiin tuntemuksiin, että tarvitsen apua. Olen ajatellut, että minun nyt vain täytyy kärsiä, ja tällaista elämäni on. Mutta en enää jaksa. Kärsin siis sosiaalisten tilanteiden pelosta, joka alkoi selkeästi pahenemaan vaikean elämäntilanteen jälkeen muutama vuosi sitten. Sain aluksi paniikkikohtauksia, ja nykyään välttelen kaikkia tilanteita, joissa on paljon ihmisiä. Mukaan lukien lasten synttärit, illanistujaiset, vanhempainillat, pikkujoulut, ym. Kokoontumiset. En myöskään kykene tutustumaan uusiin ihmisiin, esim.lasten uudessa päiväkodissa. En näe enää hyviä ystäviänikään. Olen töissä paljon tekemisissä ihmisten kanssa, ja se on ihan ok, koska näiden ihmisten kanssa kommunikointi on hyvin pintapuolista, mutta kaikkien sosiaalisten tilanteiden jälkeen olen kuitenkin aivan poikki. Olen nyt kuitenkin aloittamassa opiskelut uutta ammattia varten ja valmiiksi jo todella ahdistunut miten tulen selviämään. Opiskelumotivaatiota riittää mutta en tiedä kuinka pystyn olemaan kaikissa tilanteissa ilman lääkkeitä. Lisäksi jännitän esim. Jo nyt lapsen synttäreitä, jotka pitäisi pitää muutaman kuukauden päästä, ja sinne tulee lapsien vanhempia paikalle.
Mistä voin lähteä hakemaan apua? Työterveydestä, terveyskeskuksesta,? Tällä hetkellä käytössäni on propral, mutta se ei tunnu enää riittävän, enkä haluaisi niitä koko ajan ottaa. Kiitos jo etukäteen!
Kommentit (11)
Työterveyden kautta kela-kognitiiviseen psykoterapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärsin samasta. Sain lääkäriltä lähetteen psyk.sairaanhoitajan luo jossa kävin vuoden-tästä ei kyllä ollut valitettavasti mitään apua. Sekä pahojen tilanteiden varalle opamoxia. Tsemppiä tilanteeseesi!
Minulla oli sosiaalista paniikkia vuodesta toiseen siksi, että minut oli kasvatettu ajattelemaan, että olen kaikin tavoin näiden sosiaalisten kontaktien alapuolella. Paniikki katosi kymmenien vuosien jälkeen, kun havahduin pitkän työn myötä siihen, että en mitenkään ole heidän alapuolella vaan pikemminkin olen suurimman osan ajasta pitkästynyt näissä kohtaamisissa eikä minulla ole mitään todellista omaa tavoitetta elämässä. Ei ole mitään pika-kikka-kolmosta tähän vaivaan, mutta kannattaa olla ihan raadollisen rehellinen itselleen siinä suhteessa, mitä oikeasti saa näistä ihmissuhteista. Voi olla tosi vaikeaa todeta, että en itse asiassa saa mitään, koska on kasvatettu siihen, että pitää ajatella ihmisistä tosi kivoja vaikka ei oikeastaan välittäisi heistä yhtään. Tsemppiä.
Tähän löytyy terapiaa ja lääkkeitä.
En nyt sano mitä lääkkeitä, kun en ole psykiatri, mutta lääkkeitä on.
Lääkkeitä ei kannata ikuisesti käyttää, mutta esim. pari ensimmäistä koulupäivää, jotta pääsee pahimman yli.
Tähän ei ole apua mutta asian kanssa voi oppia elämään. Lääkkeet auttaa pahimmassa tilanteessa, mutta niitä ei voi napsia kokoajan. On hyviä päiviä ja on huonoja päiviä. On tiettyjä ihmisiä ja tilanteita joissa voi esiintyä vaikka kymmenille ihmisille ilman tuskaa ja tilanteita joissa yksikin ihminen voi saada paniikin aikaan. Sisäinen itseluottamus on saatava kuntoon ja positiivinen elämänasenne. Jos on taipuvainen negatiivisuuteen, se pahentaa tilaa On opittava olemaan rento, suhtautumaan asioihin huumorilla ja nauramaan itselle. Ei pidä sulkea asiaa pois vaan se on hyväksyttävä. Jos kiellät sairauden olemassaolon, kaivat sitä esille. Paras ois kun sen uskaltaisi laukoa ääneen kun paniikki ja ahdistus yrittää iskeä. Jännittäminen loppuu heti kun sanoo ääneen rehellisesti että minulla on sosiaalinen fobia, saatan täristä tai pyörtyä, pelkään tätä tilanne tms. Lisäksi ihmiset ymmärtää tilanteen ja saat sympatiat puolellasi koska olet äärettömän rohkea sanoessasi sen ääneen. Heikkouden osoittaminen on vahvuutta. Aloita olemaan positiivinen ja suhtautumaan kaikkeen positiivisesti. Elä anna aivoille ja ajatuksille valtaa. Meditoi 10min päivässä ja rauhoitu. Se rauha jää päälle. Ja kun tarvitsen propralin ennen tärkeää tilannetta, ota se ja ajattele taas positiivisesti. Vältä perfektionismia! Naura ja nauti. Sosiaalinen fobia löytyy sisältä ja sen voi aiheuttaa masennus, trauma, negatiiviset ajatukset, yksittäinen huonl kokemus tai paniikkihäiriö kohtaus. Pelko että se toistuu. Ja sehän toistuu. Etsi intohimosi elämässä ja nauti siitä. Etsi rakkautta ja saa kosketusta. Ja anna sitä. Se on parasta turvaa ja sisäistä hoivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä estää itseä mm. Menemästä uuteen työpaikkaan :(
Hei. Kärsin samasta. Olen hoitovapaalla ja voit varmaan kuvitella miten olen eristänyt itseni entisestään. Haluan kuitenkin lapselleni sosiaalista kanssakäymistä, mutta ajatus perhekerhoista sun muista vaan puristaa rintaa.
Tsemppiä <3 Kärsin ennen paniikkikohtauksista ja parhaiten niissä auttoo tietoinen siedätys. Tee niin pieniä tavoitteita, että ne varmasti onnistuu. Ja tiedosta, että aina voi poistua tilanteesta. Tavoite voi olla esim. kaupan kassan tervehtiminen.
Nykyään pystyn kulkemaan bussilla ahdistumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole kummoinen sos. tilanteiden pelko, jos voit työssäkin käydä ja asiakkaiden kanssa rupatella. Hanki bentsot, ne jeesaa.
Vierailija kirjoitti:
Tähän ei ole apua mutta asian kanssa voi oppia elämään. Lääkkeet auttaa pahimmassa tilanteessa, mutta niitä ei voi napsia kokoajan. On hyviä päiviä ja on huonoja päiviä. On tiettyjä ihmisiä ja tilanteita joissa voi esiintyä vaikka kymmenille ihmisille ilman tuskaa ja tilanteita joissa yksikin ihminen voi saada paniikin aikaan. Sisäinen itseluottamus on saatava kuntoon ja positiivinen elämänasenne. Jos on taipuvainen negatiivisuuteen, se pahentaa tilaa On opittava olemaan rento, suhtautumaan asioihin huumorilla ja nauramaan itselle. Ei pidä sulkea asiaa pois vaan se on hyväksyttävä. Jos kiellät sairauden olemassaolon, kaivat sitä esille. Paras ois kun sen uskaltaisi laukoa ääneen kun paniikki ja ahdistus yrittää iskeä. Jännittäminen loppuu heti kun sanoo ääneen rehellisesti että minulla on sosiaalinen fobia, saatan täristä tai pyörtyä, pelkään tätä tilanne tms. Lisäksi ihmiset ymmärtää tilanteen ja saat sympatiat puolellasi koska olet äärettömän rohkea sanoessasi sen ääneen. Heikkouden osoittaminen on vahvuutta. Aloita olemaan positiivinen ja suhtautumaan kaikkeen positiivisesti. Elä anna aivoille ja ajatuksille valtaa. Meditoi 10min päivässä ja rauhoitu. Se rauha jää päälle. Ja kun tarvitsen propralin ennen tärkeää tilannetta, ota se ja ajattele taas positiivisesti. Vältä perfektionismia! Naura ja nauti. Sosiaalinen fobia löytyy sisältä ja sen voi aiheuttaa masennus, trauma, negatiiviset ajatukset, yksittäinen huonl kokemus tai paniikkihäiriö kohtaus. Pelko että se toistuu. Ja sehän toistuu. Etsi intohimosi elämässä ja nauti siitä. Etsi rakkautta ja saa kosketusta. Ja anna sitä. Se on parasta turvaa ja sisäistä hoivaa.
Hyviä huomioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut muita kommentteja mutta:
Itse pyrin altistamaan itseäni peloilleni sopivissa erissä. Eli nyt mieti, mikä sosiaalinen tilanne olisi vähiten pelottava? Se että vietät aikaa vain 1 ihmisen kanssa vai se että olet suuressa ihmisjoukossa niin ettei kukaan kiinnitä sinuun huomiota? Etsi paras vaihtoehto ja lähde siitä. Mene ihmisten joukkoon niin, ettet herätä huomiota ja totuttele vain olemaan ihmisten seurassa. Seuraava vaihe olisi tehdä sosiaalinen kontakti. Esim kassa/korjostonhoitaja tms, kysy joku simppeli kysymys tai vaikka vain tervehdi. Toista aina asioidessasi kaupassa. Sitten seuraava vaihe, luhyt keskustelu. Harjoittele vaikka puhelinmyyjän tai elisan ständiläisen kanssa, jotka ovat ns helposti lähestyttäviä. Tämän jälkeen mieti seuraavaksi helpoin kontakti ja toteuta se säännöllisesti. Sitten vaan siihen asti jatkat tätä, kunnes normaalit sosiaaliset tapahtuvat eivät aiheuta pelkoa tai ahdistusta.
Up