Miksi lahjakortit, pääsyliput ja rahat nykyään katoavat Suomen postissa? Kuka ne varastaa?

Rahaa ja lahjakortteja ei käytännössä saisi lähettää tavallisessa kirjeessä.

Ja katso, he tulivat kaikkialta maailmasta lajittelemaan suomalaisten arvopostia.

Jos olet missään lehdessä nähnyt kuvia Postin lajittelukeskuksesta, näet kyllä ketä siellä on töissä runsain joukoin. Pikkulinnut ovat laulaneet, että tiettyä ihmisryhmää suositaan rekrytoinnissa.

Ei kyllä koskaan ole rahaa kannattanut postissa lähettää, tämän opin jo lapsena 70-luvulla.

90-luvun alussa postissa katosi ”kirjakerhosta” tilatut cd-levyt ja myöhemmin DVD:t.

Ystäväni oli lähipostissa töissä ja luki kaikkien tuttujen postikortit ja raportoi eteenpäin kuka niitä kenellekin lähetti ja missä kukakin oli matkustellut. Ja ihan Helsingissä tapahtui, ei missään pikkukylässä.

Mulla ei oo ikinä mitään kadonnut postissa, vaikka olenkin (riskit tiedostaen) lähettänyt kirjekuoressa rahaa tai muuta, jolla on jotain arvoa.

Pelse Puupponen kirjoitti:

Ja katso, he tulivat kaikkialta maailmasta lajittelemaan suomalaisten arvopostia.

Löytyy näitä Suomen kansalaisten joukosta. Savonlinnan kaupungin valtuustossa istunut demari posteljooni jäi kiinni ja tunnustikin

Eikä vain kirjeet, vaan myöskin paketit katoavat. Itselläni katosi viime vuonna jouluna paketti, josta viimeinen merkintä oli saapuminen lajittelukeskukseen. Sinne katosi varmaan jonkun jouluapulaisen povariin tai käsilaukkuun. Oli juuri sellainen sopivan pikkupainoinen laatikko ja varmaan pirteä lajittelija elätteli toivoa laatikon sisältävän elektroniikkaa, kuten kännykän. Mitkään katoamisilmoitukset tai selvityspyynnöt ei auttanu. Postin mielestä lajittelukeskuskin on musta aukko, minne voi kadota mitä vaan jälkiä jättämättä. Ei auta seurantatunnukset eikä aave maariat.

Jostain keskustelupalstalta luin hyvän vinkin, että jos lähettää pakettina jotain minkä haluaa menevän perille niin kannattaa lähettää mahdollisimman isossa paketissa. Vaikka maksaa euron, kaksi enemmän. Vorolle on suurempi riski ruveta kantelemaan sylissä jotain isoa laatikkoa omaan jemmaan. Nuo pikkupaketit sujahtaa näppärästi kenenkään huomaamatta reppuun tai kassiin.

Lajittelukeskuksen pitkäkyntinen sai muuten sillä kertaa kosmetiikkaa, toivottavasti oli nyt edes nainen ja osaa arvostaa luonnonperäisiä raaka-aineita.  Olisin halunnut nähdä sen ilmeen, kun luurin sijaan pikkupaketista paljastuikin kasvinaamioita ja muuta vegeä.  Nyt passaa pehmein ihoin tänäkin vuonna taas lajitella paketteja!

Positiivinen syrjintä.

Vierailija kirjoitti:

Eikä vain kirjeet, vaan myöskin paketit katoavat. Itselläni katosi viime vuonna jouluna paketti, josta viimeinen merkintä oli saapuminen lajittelukeskukseen. Sinne katosi varmaan jonkun jouluapulaisen povariin tai käsilaukkuun. Oli juuri sellainen sopivan pikkupainoinen laatikko ja varmaan pirteä lajittelija elätteli toivoa laatikon sisältävän elektroniikkaa, kuten kännykän. Mitkään katoamisilmoitukset tai selvityspyynnöt ei auttanu. Postin mielestä lajittelukeskuskin on musta aukko, minne voi kadota mitä vaan jälkiä jättämättä. Ei auta seurantatunnukset eikä aave maariat.

Jostain keskustelupalstalta luin hyvän vinkin, että jos lähettää pakettina jotain minkä haluaa menevän perille niin kannattaa lähettää mahdollisimman isossa paketissa. Vaikka maksaa euron, kaksi enemmän. Vorolle on suurempi riski ruveta kantelemaan sylissä jotain isoa laatikkoa omaan jemmaan. Nuo pikkupaketit sujahtaa näppärästi kenenkään huomaamatta reppuun tai kassiin.

Lajittelukeskuksen pitkäkyntinen sai muuten sillä kertaa kosmetiikkaa, toivottavasti oli nyt edes nainen ja osaa arvostaa luonnonperäisiä raaka-aineita.  Olisin halunnut nähdä sen ilmeen, kun luurin sijaan pikkupaketista paljastuikin kasvinaamioita ja muuta vegeä.  Nyt passaa pehmein ihoin tänäkin vuonna taas lajitella paketteja!

Ei ne isotkaan paketit perille tule. Oon jo vuoden odotellut kahta taittopatjaa. Tai en mä niitä enää odota, postin mukaan ne hukku matkalle.

Ammattipostinkäsittelijät osaavat taitavasti tunnistaa esim. vanhan mummon lähettämän kirjepostin kaunokirjoitetusta vapisevasta käsialasta ja arvaavat, että niissä on seteleitä sisällä. Meidän lasten synttärikirjeitä on viime vuosina kadonnut lisääntyvällä tahdilla. 

Myös virallisia kurssitodistuksia on viety, vaikken usko niillä kenelle tahansa olevan edes mitään arvoa.

Nykyään vaan ei ole mitään syytä lähettää rahaa tai lahjakortteja (lahjakortteja nyt ei kannattaisi ostaa muutenkaan, ne ovat lahja vaan niille kaupoille). 

Jopa minun 80-vuotias mummo ja lähes 90-vuotias isoisä osaavat käyttää verkkopankkia.