Onko +25v naisilla oikein muuta elämää äitiyden lisäksi vai meneekö melkein kaikki aika pesueen hoitamisessa?

Käyn töissä, perheen kanssa matkustellaan välillä. Toisinaan käyn matkoilla myös siskoni tai kaverini kanssa ja mies hoitaa lapset. Harrastuksia on vähänlaisesti, mutta syynä oma laiskuus lähteä mihinkään (jo ennen lapsia).. Seuraan aktiivisesti politiikkaa, esim brexit asiat ovat jännintä tällä hetkellä ;D

3poikaa, nuorimmat ovat kaksoset

No, tuosta eteenpäin mulla oli vielä vuosikymmen ihan lapsetonta aikaa. Olin paljon valmiimpikin äidiksi 36 v.

Eiköhän aika moni ole 25-30 v vielä opinnoissa, kolmekymppisenä miettii oisko parisuhde se, jossa perhettä voi perustaa.

Ylimääräistä aikaa ei oo oikein ollut ikinä. Kaksi (toisiaan täydentävää) korkeakoulututkintoa ja vaikka mitä lapsenkin aikana. Ties mitä hyväntekeväisyysprojekteja yms.

Mutta lapsi saa aikaa paljon, tosi paljon. Se on valinta, ei pakko. Mun ykkösjuttu. Kuten puolisonkin.

Olen 28v, lapsi 1v. Viikonloppuisin mummit kärttää lasta hetkeksi hoitoon, menen itse silloin kahville/shoppailemaan ystävien kanssa tunniksi tai pariksi ja haen lapsen tämän jälkeen.

Jos lapsi ei mene pariksi tunniksi hoitoon la tai su, niin menemme miehen ja pienen kanssa yhdessä lounaalle ja asioille. Ystäväpariskunnat saattavat tulla meille la iltana istumaan iltaa/ syömään. Ei ole väliä onko lapsellisia vai lapsettomia. Useimmilla ei ole lapsia. Yöksi en ole vielä raaskinut antaa pientä hoitoon.

Viikolla, aamuisin, käyn tunnin lenkillä. Päivät vietän lapsen kanssa ulkoillen ja leikkien.

Ystäviä on vuorotyössä. Jotkut haluavat tulla viikolla tervehtimään ja se on ok. Silloin samalla leikitään lapsen kanssa ja puhutaan kuitenkin myös "aikuisten asioita" kun lapsi touhuaa. Menen ja teen paljon lapsilähtöisesti. Tämän (ja suuren kodin) vuoksi tapaan viikolla kavereita lähinnä meillä. On helpompi ajoittaa tapaamiset esim. Lapsen päiväunille. Myös lähes päivittäin tapaan lapsen kanssa lähialueen äitejä ja näiden samanikäisiä lapsia. Silloin ei ole väliä tapaammeko ulkona, meillä vai heillä.

Luen paljon iltaisin kun lapsi käy nukkumaan tai mies touhuaa lapsen kanssa. En koe, että elämäni olisi sisällötöntä. Pidän aidosti elämästäni ja siihen kuuluvista ihmisistä. Ystävät ovat tärkeitä, sillä saan aivoja hieman narikkaan heidän seurassaan. En putoa kaikesta pois :) en halua "mammautua", vaikka rakastankin lastani. Puhumme paljon sinkkukavereiden kommelluksista, ajankohtaisista asioista ja mistä naiset yleensä puhuvatkin. Toki tiedostan, että elämä muuttuu n. Vuoden kuluttua radikaalisti palattuani työelämään.

Aamulla menee ylimääräinen tunti lapsen aamutoimiin ja kärräämiseen päiväkotiin ja illalla pari tuntia leikkiin ja iltatoimiin. Eli arjessa 3 tuntia on omistettu lapselle ja poikkeaa siitä, kun olin lapseton.

Tottakai on. Itselläni on kolme lasta. Harrastan liikuntaa (lenkkeilyä, kuntosalia mm.) lähes päivittäin, käyn töissä, toimin parissakin eri järjestössä luottamustoimissa... Netissäkin ehdin roikkua, kuten nyt. En ihan tajua sitä, että lasten vuoksi johonkin ei olisi aikaa. Lapset ovat osa elämää, eivät elämän loppu. :)