Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pelottaa vauva-arki
08.12.2018 |
Ollaan mieheni kanssa rauhallista perhe-elämää viettävä lapseton kolmekymppinen pariskunta. Emme juo tai biletä, vaan nautitaan rauhallisista koti-illoista. Nyt olisi, kuitenkin suunnitelmissa alkaa yrittää lasta. Mutta myönnän, että minua pelottaa suunnattomasti tuleva vauva-arki. Näitä mun ajatuksia ruokkii se, että omista vanhemmista en tulisi saamaan minkäänlaista hoitoapua tai edes ymmärrystä henkiseen jaksamiseen. Veljeni lapset ei ole heitä pahemmin kiinnostaneet, joten tuskin kiinnostaisi meidäänkään lapsi. Eli minulla ei ole minkäänlaista tukiverkostoa ympärilläni. Mieheni vanhemmista voisimme saada jonkun verran hoitoapua, mutta en sitten yhtään tiiä kuinka paljon he haluavat olla mukana vauvan elämässä. Mieheni on niin ihana, että sanoo meidän pärjäävän hyvin, kun hänkin hoitaa vauvaa parhaansa mukaan ja kantaa vastuunsa.
Uskon, että ei olisi mitään ongelmia, jos lapsi olisi "helppo", mutta kun ei voi tietää, kuinka tempperamenttinen tai huonouninen vauva olisi. Mies olisi arkisin töissä ja tietysti hänen pitäisi saada nukuttua öisin, jotta jaksaisi sitten olla töissä. Mietin, että miten itse jaksaisin yövalvomiset ja lisäksi arkipäivät, kun mies tulisi kotiin vasta illalla. Pelottaa oikeestaan, se että palaisin henkisesti ja fyysisesti loppuun, kun ei ole ketään jolta voisin pyytää hoitoapua.
Olen kärsinyt muutama vuosi sitten tosi pahoista uniongelmista, jotka nyt ovat jo hallinnassa. Mutta en vieläkään pysty uudestaan nukahtamaan, mikäli herään keskellä yötä. Joka varmaan tuo oman pelon, niistä yöheräämisistä. Käytin silloin tosi vahvoja unilääkkeitä, joita ei voisi käyttää esim. imettäessä. Eli mikäli tulisi kokonaan unettomia öitä, niin varmasti tulisin palamaan aika nopeasti loppuun.
Kommentit (7)
Niin ja vielä se että vauvakin nukkuu yleensä päivällä jos ei oo isoja ongelmia mahan tms kanssa eli todennäköisesti saat pikku päikkärit otettua päivällä itekki. Kotihommat teette sillon ku jaksatte ja haluatte, ne ei karkaa mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvassa /lapsessa on ihan valtavan suuri vastuu. Ihminen tuntee itsensä parhaiten. Älä hanki lasta jos yhtään epäröit oman jaksamisesi kanssa.
Pieni lapsi pienet murheet ja iso lapsi isot murheet. Vanhemmuus ei ole koskaan pelkkää ruusuilla tanssimista edes ns terveen lapsen kanssa.
Voi se olla rankkaa jos et saa unta. Muuten normaali ihminen selviää ihan hienosti.
Vierailija kirjoitti:
Vauvassa /lapsessa on ihan valtavan suuri vastuu. Ihminen tuntee itsensä parhaiten. Älä hanki lasta jos yhtään epäröit oman jaksamisesi kanssa.
Pieni lapsi pienet murheet ja iso lapsi isot murheet. Vanhemmuus ei ole koskaan pelkkää ruusuilla tanssimista edes ns terveen lapsen kanssa.
18 vuoden äitiyskokemuksella, olen samaa mieltä. Ja alun alkaenkin lapsia vain sen verran kuin jaksaa yksin hoitaa, niin pärjää myös sitten, jos jotain sattuu. Yleensä 20 vuoden aikana sattuu kaikenlaista.
Todennäköisesti pärjäätte hyvin yhden lapsen kanssa, jos perusasiat (mielenterveys, raha-asiat, parisuhde) suht kohdillaan. Vauva-aika on lyhyt ja tilapäistä hoitoapua voi myös ostaa. Mutta miettisin kaksi kertaa useamman lapsen hankkimista pienillä ikäeroilla, jos ei minkäänlaista turvaverkkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Turhaa etukäteen jännittää. Jos vauva itkee paljon ja tarvit apua päivisin, voit saada perhetyöntekijän neuvolan kautta. Tai rahalla saa kyllä hoitoapua. Onnea yritykseen 😊
Helvata sentään, takakäteenkö se jännittäminen tehdään!
Alue: Aihe vapaa
Turhaa etukäteen jännittää. Jos vauva itkee paljon ja tarvit apua päivisin, voit saada perhetyöntekijän neuvolan kautta. Tai rahalla saa kyllä hoitoapua. Onnea yritykseen 😊