APUA! Olen kyllästynyt masentuneen ystäväni valitukseen

Eli olen itse masennuspotilas ja mielenterveyskuntoutuja. Tutustuin päivä osastolla ollessan ikäiseeni naiseen jolla oli osittain samoja kokemuksia kanssani (kiusaamis tausta, väkivaltainen exä, päihteiden käyttö). Tulimme hyvin toimeen. Tuntui mahtavalta kun oli vihdoin joku jolle sai sensuroimatta kertoa kaikki tunteensa eikä hän sättinyt vaan YMMÄRSI TÄYSIN. Tuntui myös hyvältä että pystyi itse olemaan avuksi.

Olemme olleet ystäviä nyt pari vuotta. Tässä ajassa olen itse päässyt täysin eroon kaikista laittomista päihteistä, päässyt velka järjestelyyn ja alkanut käymään terapiassa sekä kolme kertaa viikossa voimieni mukaan päivätoiminnassa. Kaverini taas on ottanut lisää velkaa, käyttää yhä enemmän päihteitä, menetti jopa asuntonsa eikä ota mitään apua vastaan.

Välitän hänestä ja haluan hänelle hyvää, mutta en voi mitään sille että minua suoraan sanottuna ärsyttää kuunnella AINA hänen samoja valituksiaan. Hän valittaa ettei ole rahaa ja samalla juo rahansa, valittaa että on poliisit perässä ja sitten samaan syssyyn tekee rikoksia. Valittaa että exä ei ota takaisin ja silti käy milloin hakkaamassa exää ja milloin tämän kotia ja haukkumassa. Valittaa että ei saa nähdä lapsia ja "sossut vainoo" vaikka on toistuvasti saapunut lasten tapaamisin kännissä. Valittaa että ei saa apua, mutta itse kieltäytyy kaikesta avusta ehdotettiin hänelle sitten osastoa, kuntoutusta, päivä toimintaa.

Haluan auttaa kaveria ja teenkin sitä parhaani mukaan, mutta tuntuu että en enää saa suhteestamme mitään. Tunnen oloni voimattomaksi kun kaveri valittaa aina samoja asioita, ei kuuntele neuvojani eikä tee mitään. Oma fiilis lopahtaa enkä todellakaan uskalla kertoa hänelle omista onnistumisista tai hyvästä olosta, sillä se olisi väärin ja törkeä koska häntä ahdistaa aina.

Mitä teen? En haluaisi hylätä kaveria mutta en tiedä kauanko jaksan tätäkään.