Hiljainen tyyppi koulussa

Vierailija kirjoitti:

Kokeilkaa toimiiko halailu paremmin kuin puhuminen vai väistääkö myös halauksen. Jos väistää, niin luulen, että häneltä uupuu terveitä rajoja ja siksi hän varoo, ettei tulisi haavoitetuksi ilman rajoja. Varominen on hänen tapauksessaan silloin ihan viisasta. Traumaattinen lapsuus? Kylmät vanhemmat? Ei koskaan ollut ystäviä?

Mä entisenä ujona sanoisin, ettei kannata halailla, voisi tuntua kiusalliselta. Mulla ei ollut ujoudelle muuta syytä kuin ujous, siitä tuli vaan raskas tapa. Nykyään musta ei uskoisi, millainen olen ollut. Tällä haluaisin rohkaista nykyisiä ujoja, kyllä ujous voi joskus helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun hän avaa suunsa niin vaikuttaako hän jotenkin pelokkaalta?

Ei vaan hän vaikuttaa ihan rennolta, en tiedä onko hän arka vai eikö häntä kiinnosta puhua meidän kanssa

Mieti itse jos sut savustettaisiin ryhmästä ulos jonkun piirteesi vuoksi. Tuo tyyppi ei todennäköisesti voi itselleen mitään ja kärsii jo valmiiksi. Usein nämä kuitenkin ajan kanssa alkavat avautua, kun alkavat luottaa muihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin kouluaikana tuollainen, lähes mykkä. Kuitenkin halusin kuulua johonkin ryhmään. Liikuin kiltin ja ystävällisen oloisen joukon jatkona kunnes yksi näistä tuhahtaen ilmoitti, että voisin häipyä. Tästä tuhahtajasta tuli myöhemmin psykoterapeutti. Yäk.

Ehkäpä tämä psykoterapeutiksi tullut halusi oppia olemaan empaattisempi ja ns. parempi ihminen, siksi psykoterapeutti oli varmaan hyvä ala hänelle, toivottavasti hän on koulutuksen avulla oppinut empaattisemmaksi. 

Ehkä näin, mutta minä muistan tuon ja inhoan häntä lopun ikääni.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa puhua kahdenkesken. Ryhmässä hän ei selvästi ainakaan pysty puhumaan. Ihan kiva, että olette antaneet roikkua mukana.

Lisäksi, oletteko hänen kanssaan kavereita fb:ssa tai muissa sosiaalisissa medioissa? Joku satunnainen heitto chatissa voisi auttaa avautumisessa, toiset ihmiset kommunikoivat paljon helpommin kirjoittamalla kuin puhumalla.

Jos vain jaksatte, älkää olko tyypille vihaisia tai heittäkö häntä kaveriporukan liepeiltä pois. Voi olla, että olette hänelle kuitenkin hyvin tärkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun hän avaa suunsa niin vaikuttaako hän jotenkin pelokkaalta?

Ei vaan hän vaikuttaa ihan rennolta, en tiedä onko hän arka vai eikö häntä kiinnosta puhua meidän kanssa

Kivoja olette kun olette antaneet tämän hiljaisen tyypin olla porukassa. Ehkä se vaikuttaa roikkumiselta jos hän ei osaa mennä juttuun mukaan ilman että pyydetään.

Minulle on ujona ihmisenä sanottu että olen koppava k***pää. Nyt vasta aikuisena olen tajunnut että se johtuu siitä että muut ovat epävarmoja jos eivät saa heti vastakaikua tai aktiivista reaktiota. Minulle se on taakka tehdä sellaista sillä olen lievästi autistine mutta olen sen opetellut. Olen ikuisesti kiitollinen niille jotka olivat kivoja ilman että minulta piti heti näkyvästi saada jotain. Heidät muistan hautaan saakka.

Miten käy jos häneen tutustuu kahden kesken? On kai teillä oikeus alkaa häntä syrjiäkin eikä ole mikään velvollisuus olla kiva kaveria kohtaan. Mutta en ole koskaan käsittänyt mitä siitä saa irti jos ei erilaisuutta kokeile.

Meillä on töissä 4 naisen porukka ja yksi on tuppisuu joka vain hengailee mukana. Toisaalta ei kiva että me kaikki muut ollaan avauduttu elämästämme hyvinkin perusteellisesti ja tämä yksi vain kuuntelee mukana eikä kerro itsestään mitään. Mutta ei häntä voi poiskaan heivata.

Selektiivinen mutismi?

Antakaa olla mukana, hänelle voi puhua ja heittää läppää, mieluiten sellaista mihin ei sitten oikeasti odota vastausta.

Jos on sm niin hän todellakin haluaisi puhua, haluaisi todennäköisesti enemmän kuin mitään muuta. Teidän Seura voi olla hänelle pelastava tekiä ja voimavara opiskella.

Älä pliis koskeko häipymään. Ymmärrän, että voi ärsyttää se seuraaminen, mutta oikeasti olemalla hänelle ystävällinen ja kaveri voitte auttaa häntä paljon enemmän kuin uskottekaan.

*

Vierailija kirjoitti:

On ihan ymmärrettävää, että tuon ihmisen käytös häiritsee teitä. Luultavasti hän tarvitsisi psykiatrista apua, jotta pystyisi ikätasonsa mukaiseen sosiaaliseen toimintaan.

Meidän puhumaton tuttu saa roikkua mukana, koska on aika harmiton kaveri. Mutta jos hän ei ole paikalla, niin ei häntä kukaan kaipaakaan.

Tämä kommentti ei ole kovin empaattinen, vaan kylmän toteava. Toivottavasti kirjoittaja ei ole paljon nuorten kanssa tekemisissä! Juuri näin ujo ihminen itsestään ajattelee, eikä osaa nähdä niitä omia hyviä puolia. Tällainen kommentti ei auta ujoa millään tavalla.

*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihan ymmärrettävää, että tuon ihmisen käytös häiritsee teitä. Luultavasti hän tarvitsisi psykiatrista apua, jotta pystyisi ikätasonsa mukaiseen sosiaaliseen toimintaan.

Meidän puhumaton tuttu saa roikkua mukana, koska on aika harmiton kaveri. Mutta jos hän ei ole paikalla, niin ei häntä kukaan kaipaakaan.

Tämä kommentti ei ole kovin empaattinen, vaan kylmän toteava. Toivottavasti kirjoittaja ei ole paljon nuorten kanssa tekemisissä! Juuri näin ujo ihminen itsestään ajattelee, eikä osaa nähdä niitä omia hyviä puolia. Tällainen kommentti ei auta ujoa millään tavalla.

Eihän kommentti ollut kirjoitettukaan sille ujolle vaan ap:lle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihan ymmärrettävää, että tuon ihmisen käytös häiritsee teitä. Luultavasti hän tarvitsisi psykiatrista apua, jotta pystyisi ikätasonsa mukaiseen sosiaaliseen toimintaan.

Meidän puhumaton tuttu saa roikkua mukana, koska on aika harmiton kaveri. Mutta jos hän ei ole paikalla, niin ei häntä kukaan kaipaakaan.

Tämä kommentti ei ole kovin empaattinen, vaan kylmän toteava. Toivottavasti kirjoittaja ei ole paljon nuorten kanssa tekemisissä! Juuri näin ujo ihminen itsestään ajattelee, eikä osaa nähdä niitä omia hyviä puolia. Tällainen kommentti ei auta ujoa millään tavalla.

Eihän kommentti ollut kirjoitettukaan sille ujolle vaan ap:lle.

Ja ujotko ei näitä lue?

Olin itse ujo/arka/sosiaalisesti taitamaton teini iän ja no sekä lapsuudenkin. Kasvatuksen myötä. Vasta kun törmäsin mieheeni aloin tajuamaan omat ongelmat jotka siivitti koko opiskelu vuoteni, niihin sisältyi paniikkihäiriöt, poissaolot, ulkopuolisuuden tunne (vaikka minua raahattiinki välillä porukkaan mukaan). En osannut olla kontaktissa muihin. Mieheeni törmäsin läheisen ihmisen kautta ja tutussa turvallisessa ympäristössä osasin olla rennommin. Olin kuin yö ja päivä. Tietenkin kaikki nämä sosiaaliset ongelmat ja uusi ympäristö saivat huomaamaan että jokin mättää kun en voi hyvin. Elin lapsuuteni suppeassa ympäristössä ja pelon ilmapiirissa. Jokaiseen käytökseen meistä ihmisistä löytyy syy joka karsiutuu elämän ja läheisten myötä.

Kannattaa olla tyypille ystävällinen ja mukava. Ehkä hän jättää teidät sitten henkiin.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa olla tyypille ystävällinen ja mukava. Ehkä hän jättää teidät sitten henkiin.

Tai ehkä ystävällisyys jättää hänet henkiin.

*

Olkaa vaan sille kavereita :)

.