Lue keskustelun säännöt.
Hiljainen tyyppi koulussa
03.12.2018 |
Olen nyt amiksen ekalla ja koulussani on tyyppi joka on täysin hiljainen, ei siis puhu juuri mitään koskaan eikä hänen kanssaan saa mitään keskustelua aikaiseksi. Tämä koulu"kaverini" kuitenkin hiihtelee meidän kaveriporukan perässä koulussa eikä sano ikinä meille mitään vaan hän seuraa. Tämä henkilö vaikuttaa todella aralta ja haluaisin ymmärtää häntä, mutta on alkanut hieman ärsyttämään kun hän seuraa meitä joka paikkaan eikä puhu mitään ja tätä on jatkunut koko amiksen ajan. Olemme miettineet ystävieni kanssa että voimmeko sanoa kyseiselle henkilölle suoraan että meidän kanssa ei tarvitse olla jos on vain koko ajan hiljaa eikä me pidetä siitä että meitä seurataan koko ajan. Mitä mieltä olette?
Kommentit (39)
Hän on ujo. Puhukaa hänelle ja ottakaa enemmän mukaan porukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhutteko te koskaan hänelle?
Me yritetään aina saada keskustelua aikaseksi hänen kanssa, mutta ei hän puhu siltikään ei edes silloin kun häneltä kysyy jotain.
Vierailija kirjoitti:
Hän on ujo. Puhukaa hänelle ja ottakaa enemmän mukaan porukkaan.
Ujous on kyllä lievä ilmaisu hänestä. Me puhumme hänelle kyllä mutta hän ei puhu mitään meille. Sama kuin puhuisi seinälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutteko te koskaan hänelle?
Me yritetään aina saada keskustelua aikaseksi hänen kanssa, mutta ei hän puhu siltikään ei edes silloin kun häneltä kysyy jotain.
Siis onko hän täysin mykkä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on ujo. Puhukaa hänelle ja ottakaa enemmän mukaan porukkaan.
Ujous on kyllä lievä ilmaisu hänestä. Me puhumme hänelle kyllä mutta hän ei puhu mitään meille. Sama kuin puhuisi seinälle.
Hän varmasti kuitenkin arvostaa, että puhutte hänelle, vaikkei saisi sanaa suustaan. Kokee edes jollain tavalla pystyvänsä olemaan mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeilkaa toimiiko halailu paremmin kuin puhuminen vai väistääkö myös halauksen. Jos väistää, niin luulen, että häneltä uupuu terveitä rajoja ja siksi hän varoo, ettei tulisi haavoitetuksi ilman rajoja. Varominen on hänen tapauksessaan silloin ihan viisasta. Traumaattinen lapsuus? Kylmät vanhemmat? Ei koskaan ollut ystäviä?
Omalla yläasteellani oli samanlaista, tätä kesti koko kolme vuotta. Puhuimme kyllä välillä tälle henkilölle, mutta vastaukset olivat yleensä jotain "mm, joo". Vaikeaa oli varmasti myös tällä henkilöllä, mutta kiinnostuksen kohteemmekaan ei olleet samoja, joten en oikein tiedä mistä roikkuminen johtui, ehkä siitä että olimme kiltin oloisia emmekä kehdanneet "häätää" häntä poiskaan. Kävi häntä sääliksi, koska tuskin olisi halunnut oikeasti meidän seurassa olla, mutta ei hänellä muitakaan kavereita ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miltä se sinusta tuntuisi, jos joku kenen kanssa haluaisit viettää aikaa sanookin sinulle, että en halua olla sinun kanssasi. ? tyyppi on vaan jäässä. Voit auttaa häntä, näkemällä hänet, kiinnittämällä huomiota häneen, kyselemällä ja olemalla ystävällinen. Kyllä hän siitä ihan varmasti alkaa avautumaan, kunhan alkaa luottamaan ympäristöönsä enemmän.
Älä ole toiselle tyly, et voi tietää mitä hän on joutunut kokemaan. Ties vaikka äiti olisi vasta kuollut, tai vaikka mitä. Ihminen saattaa sulkeutua, jos on joutunut kokemaan ikäviä asioita, älä ainakaan lisää toiselle tietoisesti vastoinkäymisiä. Ymmärrän kyllä että toisen hiljaisuus voi olla ahdistavaa, mutta sinä voit auttaa toista, ajatella miten hienoa se olisi.
Kannattaa puhua kahdenkesken. Ryhmässä hän ei selvästi ainakaan pysty puhumaan. Ihan kiva, että olette antaneet roikkua mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko hänelle jokin sairaus, esim asperger
Miten se sitten ninkun teitä haittaa? Itse olen alalla jolla on ujomykkiä ja heitän läppää heille ilman vastausta ja arvostavat joten liittyvät seuraav useamminkin. Positiivisuutta kehiin. Muut ihmiset ei ole mikään kamala asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on ujo. Puhukaa hänelle ja ottakaa enemmän mukaan porukkaan.
Ujous on kyllä lievä ilmaisu hänestä. Me puhumme hänelle kyllä mutta hän ei puhu mitään meille. Sama kuin puhuisi seinälle.
Tiedän tuollaisen, josta sanotaan, että hän on ujo. Hän itsekin sanoo niin. Mutta kyse on jostain paljon enemmästä kuin ujoudesta. Pystyy olemaan vaikka kuukauden sanomatta sanaakaan. Eikä varmasti ole siitä onnellinen eikä ylpeä, mutta sellainen hän on. Yhtään ystävää ei tietenkään ole. Häntä käy sääliksi.
Vierailija kirjoitti:
No miltä se sinusta tuntuisi, jos joku kenen kanssa haluaisit viettää aikaa sanookin sinulle, että en halua olla sinun kanssasi. ? tyyppi on vaan jäässä. Voit auttaa häntä, näkemällä hänet, kiinnittämällä huomiota häneen, kyselemällä ja olemalla ystävällinen. Kyllä hän siitä ihan varmasti alkaa avautumaan, kunhan alkaa luottamaan ympäristöönsä enemmän.
Älä ole toiselle tyly, et voi tietää mitä hän on joutunut kokemaan. Ties vaikka äiti olisi vasta kuollut, tai vaikka mitä. Ihminen saattaa sulkeutua, jos on joutunut kokemaan ikäviä asioita, älä ainakaan lisää toiselle tietoisesti vastoinkäymisiä. Ymmärrän kyllä että toisen hiljaisuus voi olla ahdistavaa, mutta sinä voit auttaa toista, ajatella miten hienoa se olisi.
Emme tosiaan tiedän millaisista taustoista hän tulee. Emmekä tiedä millainen hän on esimerkiksi ollut yläasteella, jos häntä vain ahdistaa uusi koulu, en tiedä. En haluaisi olla hänelle ilkeä, mutta ärsyttäväähän se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin kouluaikana tuollainen, lähes mykkä. Kuitenkin halusin kuulua johonkin ryhmään. Liikuin kiltin ja ystävällisen oloisen joukon jatkona kunnes yksi näistä tuhahtaen ilmoitti, että voisin häipyä. Tästä tuhahtajasta tuli myöhemmin psykoterapeutti. Yäk.
On ihan ymmärrettävää, että tuon ihmisen käytös häiritsee teitä. Luultavasti hän tarvitsisi psykiatrista apua, jotta pystyisi ikätasonsa mukaiseen sosiaaliseen toimintaan.
Meidän puhumaton tuttu saa roikkua mukana, koska on aika harmiton kaveri. Mutta jos hän ei ole paikalla, niin ei häntä kukaan kaipaakaan.
Vastaatko vielä tuohon että miten se teitä haittaa? :) Olkaa iloisia hänen seurassaan niin ehkä se tarttuu. Tai jos ei se ulospäin näy niin ainakin hän kokee että häntäkin arvostetaan. Vaikka kokisikin sen omassa hiljaisuudessaan. Ei ole keneltäkään pois!
Kun hän avaa suunsa niin vaikuttaako hän jotenkin pelokkaalta?
Vierailija kirjoitti:
Minä olin kouluaikana tuollainen, lähes mykkä. Kuitenkin halusin kuulua johonkin ryhmään. Liikuin kiltin ja ystävällisen oloisen joukon jatkona kunnes yksi näistä tuhahtaen ilmoitti, että voisin häipyä. Tästä tuhahtajasta tuli myöhemmin psykoterapeutti. Yäk.
Ehkäpä tämä psykoterapeutiksi tullut halusi oppia olemaan empaattisempi ja ns. parempi ihminen, siksi psykoterapeutti oli varmaan hyvä ala hänelle, toivottavasti hän on koulutuksen avulla oppinut empaattisemmaksi.
Mua ei haittais jos joku olis kerrankin hiljaa.
Puhutteko te koskaan hänelle?