Sinä joka lähdit tyhjän päälle huonosta työpaikasta, kaduttiko?

Koko ajan ollut mielessä että lähden jonkin ajan kuluttua. Nyt tuli raja vastaan, kun työpiste heittelee eikä pysyvyyttä ole siinä määrin kuin arjen sujuvuus vaatisi. Tiedonvälitys on surkeaa, johtajaa ei näy, arki yhtä selviytymistä. Irtisanouduin, eikä vielä ole töitä. Mutta alan työpaikkoja on runsaasti, joten en ole huolissani toimeentulosta pariin kuukauteen tai siihen asti kun saan uuden työpaikan.

Elämäni paras päätös lähteä, en ollut huomannutkaan miten stressaavaa töissä on ollut vasta kuin jälkeenpäin. Nyt annan aikaa itselleni ja aloitan sitten uudella innolla uudessa paikassa.

Ei kaduta. Paitsi se, että paikassa oli valtava takanapuhumisen ja ulossavustamisen kulttuuri, sieltä ei myöskään enää saanut palkatonta lomaa. Elämäni paras päätös vielä näin muutaman vuoden jälkeenkin ajateltuna.

Ei kaduta. Lähdin opiskelemaan, enkä koskaan palannut.

Aloin hakemaan uutta työpaikkaa ja kahden viikon päästä sain paremman uuden, joten ei harmittanut. Uudessa viihdyin 5 vuotta ja alkoi taas harmittamaan, syynä työtehtäviin kyllästyminen, liian vähän muutoksia ja fyysisesti raskas työ. Hain opiskelemaan ja pääsin. Sitten ei harmittanut. Sain erittäin hyvän koulutustani vastaavan työpaikan, mutta huomasin siinäkin, että ei se ollut pidemmän päälle yhtä mukavaa kuin  täysiaikainen opiskelu. Opiskellessa saa oppia koko ajan uutta ja työssä taas ei. Elämässä vaihtelee harmitus , muutos ja tyytyväisyys. 

Kadutti vuoden verran, ensin ei saanut mitään työtä, sitten netistä huonompaa. Helpompi se on vaihtaa lennosta työpaikkaa.

Ei ole hetkeäkään kaduttanut, kahdesta paikasta olen jo lähtenyt (yhdestä työttömäksi, toisesta uuteen työhön), yksi loppui konkurssin vuoksi ja nyt odotan sitä päivää että tämän työn määräaikaisuus päättyy. Kaikissa syynä sama eli huono johtajuus, esimiestyö. Ei mitään käsitystä TESistä eikä työlakiasioista, epätasa-arvoinen kohtelu jne. Taitaa olla parasta perustaa oma yritys, saman surkean palkan varmasti tienaa silläkin.

Lähdin opiskelemaan (eli tulotaso tippuu neljäsosaan joten käytännössä elin säästöillä ja kesätyörahoilla 4 vuotta) ja en ole katunut. Sain heti oman alan töitä ja uuden alan töissä olen viihtynyt + parempi palkka kuin vanhassa työssä.

Vanhassa työssä oli huonot työajat ja huono ilmapiiri, ei mahdollisuutta etenemiseen eikä palkkakaan ollut kaksinen. Oli kaksi päivää aikaa päättää otanko opiskelupaikan vastaan (pääsin varasijalta juuri ennen koulun alkua).

Vierailija kirjoitti:

Ei kaduta. Paitsi se, että paikassa oli valtava takanapuhumisen ja ulossavustamisen kulttuuri, sieltä ei myöskään enää saanut palkatonta lomaa. Elämäni paras päätös vielä näin muutaman vuoden jälkeenkin ajateltuna.

Ilmeisesti työnantaja menettää jotain noissa duunarin palkattomissa vapaissa, kun meilläkin ne loppui ja nyt kaikki tunnit pitää tehdä sisään mitä on poissa.