Miten reagoitte jos teitä lähestyy toistuvasti joku ihminen kenen kanssa et välittäisi niin kaveerata?

Minä sanoisin ihan suoraan vaikkakin mahdollisimman nätisti ja hellävaraisesti sen, mitä sanoit aloituksessa. Uskon, että kokonaan toista loukkaamatta on mahdotonta kieltäytyä tutustumisesta, mutta sen voi tehdä kunnioittavasti.

Vierailija kirjoitti:

Mitä teette/miten kieltäydytte kohteliaasti jos joku tietty tyyppi yrittää uudestaan ja uudestaan esim. pyrkiä seuraanne tai tutustua liian innokkaasti? Jos henkilö ei ymmärrä hienovaraisia vihjeitä tai ei esim. välitä siitä ettei saa itse vastakaikua, onko tylyä jättää pikkuhiljaa toinen vain enemmän ja enemmän huomiotta?

Itsellä on esim. sellainen tilanne, että joku täysin tuntematon (vaikkakin ihan mukavalta vaikuttava) ihminen yrittää kovasti tutustua minuun ystävänä somessa ja kyselee kuulumisia jatkuvasti. Itse en ole mikään chättäilijä enkä jaksaisi näpyttää asioitani puhelimella aina edes ystävilleni, saati sitten avautua elämästäni tai itsestäni liikaa jollekin ihmiselle jota en ole koskaan edes tavannut. Vastailin aluksi ystävällisesti mutta en itse aloita keskusteluja. En tajunnut että henkilö on niin tosissaan, että haluaisi tavata livenäkin, enkä suoraan sanottuna vain ole tarpeeksi kiinnostunut tutustumaan tämän enempää nyt oikein keneenkään uuteen ihmiseen. Minulla ei ole energiaa, aikaa eikä kiinnostusta, mutta tuntuu tylyltä olla vastaamatta mitään. Miten tällaisen tilanteen hoitaa niin, ettei vahingossa loukkaa toista? Ymmärrän, että hän saattaa vain olla yksinäinen ja kavereita vailla, mutta toisaalta en voi enkä halua ystävystyä kenenkään kanssa vain toisen mieliksi. Se innostus pitää olla mielestäni ystävyydessä vastavuoroista ja molemminpuolista toimiakseen. Miten te toimisitte vastaavassa tilanteessa?

Ööö.

Vierailija kirjoitti:

Minä sanoisin ihan suoraan vaikkakin mahdollisimman nätisti ja hellävaraisesti sen, mitä sanoit aloituksessa. Uskon, että kokonaan toista loukkaamatta on mahdotonta kieltäytyä tutustumisesta, mutta sen voi tehdä kunnioittavasti.

Näin ei ole käynyt.

Ai joku mies

Vierailija kirjoitti:

Ai joku mies

En ole ap, mutta mieskin voi lähestyä kaverina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sanoisin ihan suoraan vaikkakin mahdollisimman nätisti ja hellävaraisesti sen, mitä sanoit aloituksessa. Uskon, että kokonaan toista loukkaamatta on mahdotonta kieltäytyä tutustumisesta, mutta sen voi tehdä kunnioittavasti.

Näin ei ole käynyt.

Mitä tarkoitat? Miten ei ole käynyt?

Sille on varmaan tehty 100 kertaa tuolla tavalla aiemminkin, joten tuskin jäät erityisesti mieleen, vaikka sanoisit ihan suoraan

Vastaisin viestiin vähän viiveellä ja pahoittelisin siinä (jos haluat pahoitella), että tällä hetkellä on niin kiire ettet oikein ehdi paneutumaan viestittelyyn. Samoin ylipäätään uusiin ihmisiin syvempi tutustuminen ei ole tällä hetkellä mahdollista, koska sulla ei tunnu riittävän aikaa edes omille ystäville. 

Jos et halua olla kyseisen henkilön kanssa missään tekemissä niin voit laittaa vain tämän ja ilman pahoitteluja. Mutta, jos kuitenin tykkäät silloin tällöin viestitellä niin voit pehmittää sanomaa sillä, että voitte vähän harvemmin viestitellä tms. 

Kuule, somessa voit ns. Vetää töpselin irti seinästä etkä jaella itsestäsi informaatiota.

Mikäli (ja kun) korttelissa ja kauppakeskuksessa juoksee esim. epätoivoinen rakastunut taka-aasikko, laita tämän photo henkilötietoineen poliisille / vartijijalle, hanki köttä pidempää selustaksi, ja tee selväksi ettei ko. vello perään.

Kannattaako sitten miettiä miettiä ja miettiä miten paljon ja miten vastailee mitä mihinkin?!

Minulla oli työpaikalla aikanaan tällainen työkaveri, joka yritti koko ajan tupata itseään seuraani. Hän oli periaatteessa ihan ok, mutta jokin hänen tavassaan ärsytti suuresti ja vaikka yritin sietää häntä parhaani mukaan, niin huomasin tekeväni erilaisia temppuja ettei hän tulla tupsahtaisi jutustelemaan. Näytteli puhuvani kännykkään, näyttelin, että minulla on kauhea kiire, että olen juuri soittamassa johonkin ja vaikka mitä. Tyypistä tuli siis todellinen riesa kun hän lähes juurtui työpöytäni viereen. Sanoin hänelle aika monta kertaa ystävällisesti ja sitten vähemmän ystävällisesti, että ollessani töissä teen töitä ja en rupattele ja että haluan jutella ruokatunnilla muidenkin kanssa, mutta muut eivät viitsi seuraani tulla, kun hän omii minut. Ei tuottanut tulosta. Loppujen lopuksi oli pakko sanoa ihan suoraan, että en ole kiinnostunut hänen seurastaan.

Tyyppi ei meinannut sitäkään uskoa, vaan yritti lahjoa minua, mutta lopetin täysin hänelle puhumisen muista kuin työasioista ja ne oli nopeasti juteltu. Aikansa kesti ja sitten tyyppi rauhoittui. Tosin hän alkoi piirittämään toista naista ja toisti kaikki samat jutut kuin minunkin kanssani. Naisia olimme kaikki, silloin noin 25-30 vuotiaita.

Sano siis keralla suoraan, äläkä vetkuta sanomista enää yhtään. Homma ei ainakaan helpotu pitkittämisestä, vaan mielummin kerta laukaus kohdalleen kuin kymmenen huonosti maaliin osuvaa.