Lue keskustelun säännöt.
Olen valmistunut ruotsinkielisestä koulusta, mutta en uskalla puhua ruotsia
Wannabe-ruotsalainen
30.11.2018 |
Otsikossa ongelma tiivistettynä, mutta avattakoon sitä vähäsen. Olen valmistunut viime vuonna siis suomenruotsalaisesta koulusta ja kouluvuosien ajan olen puhunut ruosia koulukavereiden kanssa. Mulla on omasta mielestä sujuva "suomenruotsi" vahvalla suomalaisella korostuksella.
Muutin ulkomaille ja menin töihin kansainväliseen firmaan, jossa olen pohjoismaisessa tiimissä. Norjalaiset, ruotsalaiset ja jopa tanskalaiset puhuvat keskenään omia äidinkieliään sekaisin ja minulle puhutaan englanniksi. Välillä yritän osallistua keskusteluun ruotsiksi, mutta se tuntuu niin oudolta, että päädyn lopulta olemaan hiljaa. Pari kertaa olen sanonut jotain ruotsiksi, mikä on hämmentänyt kollegani.
Tää outo pelko vaikuttaa jo mun itsetuntoon ja mietin, että osaanko edes ruotsia enää. Koen myös olevani ulkopuolinen tiimissäni, ja se on minun vikani. Tuntuu, että pelkään sitä miten muut reagoi siihen kun kuulevat mun suomalaisella korostetun kauhean moominsvenskan.
Kaipaisin vinkkejä siihen, että miten pääsisin pelostani yli? Ehkä jollain on jopa omakohtaista kokemusta?
Kommentit (6)
Ei muu auta ku lähtee puhumaan. Kyllä he ymmärtävät jos ei he kysyvät mitä. Olen suomenruotsalainen ja on kokemusta(tanskalaisiin/norjalaisiin) . Se kuulostaa heidän korviin erilaiselta ja ehkä miettivät mut ei se sais haitata! Jos joku sana ei löydy niin enkkuu vaan. Mä ku puhun suomiruottii mun kavereitten kaa niin tulee kyllä paljon suomi/ruotsi/ englantii
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsopa tätä - bloggaajalla suurin osa katsojia ruotsista: https://www.youtube.com/watch?v=J0ZsrmeZCEI
Ja tätä: https://www.youtube.com/watch?v=9JM1u3of0RI
Ajattele siis, että kyseessä on vain saman kielen eri murre. Turhaan häpeät hyvää kielitaitoasi - sattuvatko muuten työkaverisi osaamaan suomea?
Juujuu. Minuakin ollaan haukuttu irakilaiseksi suomenruotsalaisten keskuudesta koska "minun organisoimat maa-han-muut-ta-jat" pieksivät kaupungilla heti kuin he näkevät tai kuulevat ruotsin kieltä puhuvan ihmisen.
"On kyllä teillä asioiden yhteys" ja kekseliäisyyttä mutta älkää nyt enää sitä käyttäkö aikustuessa... saatikaan ikäloppuna.
Kiitos vinkeistä :) harmi kun mulla ei ole enää oikeen ketään, jonka kanssa jutella ruotsiksi. Asun siis muualla päin Eurooppaa (en viitsi tunnistautumisen pelossa kertoo tarkemmin, että mikä maa) kuin Ruotsissa tai muussa Pohjoismaassa, ja yritän opetella samalla myös paikallista kieltä.
Meillä on onneksi eräänlaiset pikkujoulut tulossa, missä varmaan rupeen kyllä hiprakassa puhumaan ruotsia, niin kuin aina. Siellä varmaan sitten viimeistään mun sanainen arkku aukeaa, toivottavasti pysyisi arjessa myös auki.
Vaikeinta tosiaan on se aloittaminen. Pitäiskö mun jotenkin ensiksi englanniksi ilmoittaa, että hei nyt puhutaan ruotsia :D
Ap
Ihmettelen miksi skandinaavit olisivat niin herkkiä sille ruotsia puhutaan riikinruotsista eroavasti. Onhan riikinruotsissakin murteita.
Totuttele puhumaan ruotsia työpaikan ulkopuolella muille ihmisille ja uusille kavereille. Ota vaikka pari lasillista viiniä niin saat rohkeutta. Kyllä se pikkuhiljaa lähtee sieltä tulemaan. Itse olen nyt 11 kuukautta asunut ulkomailla ja alku oli todellakin sitä, että puhuin vain englantia kun en kehdannut paikallista kieltä vääntää. Nyt kun kielitaitoni alkaa vahvistua ja olen pakottanut itseni käyttämään kieltä enemmän, ei se tunnu enää niin pelottavalta. Pienin askelin :)