Mies on ollut niin kauan välinpitämätön, etten enää itsekään välitä
Koen olevani umpikujassa. Olisiko kenelläkään antaa neuvoja?
Olemme seurustelleet mieheni kanssa noin neljä vuotta. Meillä on kaksivuotias tytär, ja olen tällä hetkellä 12. viikolla raskaana. Mieheni tekee reissutyötä ja on siis noin puolet ajasta reissussa. Valmistuin itse kesällä ja olen siitä saakka työskennellyt mukavassa työssä.
Suhteemme alusta saakka olen joutunut kilpailemaan mieheni huomiosta. Esimerkiksi silloin, kun tyttäremme oli 3 kk vanha ja mieheni tuli torstai-iltaisin työreissusta, hän saattoi usein vain käydä heittään pusun ovella ja lähteä kavereille saunomaan. En voinut käsittää, miksi hän ei halunnut antaa minulle huomiota, kun olin ollut yksin vauvamme kanssa monta päivää emmekä olleet nähneet. Kävimme pariterapiassa, ja hän lupasi, että voimme viettää perheen kesken yhden illan viikossa. Hän on hyvä isä, ja hoitaa kodin ja lapsen tarpeet tasapuolisesti silloin, kun ei ole työreissussa. Silti minua on painanut se, ettei hän koskaan halua olla kanssani kahdestaan ja kaikki muut menevät aina edelleni – ja suhteemme edelle. Viimeisen vuoden ajan tilannetta on vielä pahentanut läheisyyden puute. Hän ei jaksa osoittaa hellyyttä tai harrastaa juurikaan seksiä. Kun olemme perheen kesken, hän tuijottaa puhelinta tai televisiota.
Pari kuukautta sitten sain tilanteesta tarpeekseni. Huomasin myös, että tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun olen suhteessa, jossa joudun koko ajan anelemaan huomiota ja rakkautta. Päätin, etten enää välitä hänen huomiostaan vaan aion keskittyä itse omaan hyvinvointiini ja elämäni kehittämiseen. En tehnyt päätöstä vihaisena ja katkerana vaan tajusin, etten tule koskaan olemaan onnellinen, jos onneni riippuu hänen osoittamastaan rakkaudesta. Sen jälkeen olen ollut oikein tyytyväinen ja nauttinut elämästä paljon enemmän.
Ongelma (?) on se, että en oikeasti enää välitä suhteestamme tippaakaan. En halua harrastaa seksiä mieheni kanssa, vaikka kuinka yrittäisin haluta. Nyt, kun olen keskittynyt omiin juttuihini, mies taas haluaa huomiota jatkuvasti. Yöllä mieheni tuli pikkujouluista ja alkoi lähennellä minua. Harrastimme seksiä, vaikka en olisi oikeasti halunnut sitä, ja nyt tunnen, että olen toiminut itseäni vastaan. Mietin, että onko edes mahdollista enää löytää rakkautta, jota tunsin ennen miestäni kohtaan. Olenko rakentanut huomaamattani jonkin muurin, joka on tehnyt minusta välinpitämättömän häntä ja suhdettamme kohtaan lopullisesti? Vaikka olen aina toisinaan haaveillutkin erosta, nyt se tuntuu pelottavalta sillä en haluasi satuttaa miestäni enkä tiedä, miten selviäisin kahden lapsen kanssa yksin.
Kommentit (3)
Ikävä kuulla. Mulla oli sama tilanne, täysin välinpitämätön mies, otin saman asenteen, myös pieni lapsi /raskaana, kyllästyin ja erosin.
Ihana ratkaisu. Ymmärsin eron jälkeen että olimme liian erilaisia ihmisiä ja jos en olisi takertunut aikoinaan ex mieheeni koko suhteesta ei olisi tullut koskaan mitään.
Ei mikään helpoin asia myöntää itselleen. Tottakai miettii jos olisi aikoinaan tehnyt erilailla. Mut jos ja jos. Mullakin mies osoitti arvostusta kun kyllästyin, mut se olisi kuitenkin valunut siihen samaan hetken kuluttua.
Tämä ei kyl auttanut sua nyt yhtään. Olen onnellinen yh, enkä voisi kuvitella että otan enää miestä, oli miten ihana tahansa. Ehkä jotain kevyttä tapailua joskus kun lapsi isompi, mut jotenkin jäi tuosta kauheasta suhteesta pelko perseesen että never again.
Ihana kuulla, että joku toinen on kokenut samanlaista.
Puhuin miehelle asiasta pari viikkoa sitten ja jotenkin sen jälkeen olen taas elätellyt jotain toiveita, että tilanne muuttuisi. Tämä joulu onneksi laski takaisin maan pinnalle. Olimme miehen siskon luona yötä. Menin itse nukkumaan puoli kahdelta. Mies valvoi viiteen saakka. Lisäksi hän unohti sammuttaa herätyskellon, ja heräsimme tytön kanssa siihen kahdeksalta. Hän itse nukkui tyytyväisenä yhteen asti, samoin kuin hänen sukulaisensa. Kävin ulkoilemassa päivällä ja touhusin tytön kanssa. Ymmärrän, että lomalla haluaa nukkua pitkään, mutta haluaisin itse myös käydä ulkoilemassa ja tehdä asioita perheen kesken, kun minulla on kaksi vapaapäivää. Lähdin sitten tytön kanssa vahemmilleni, jonne myös miehen piti tulla mukaan. Hän päätti jäädä siskolleen loikoilemaan. Tulimme tytön kanssa kotiin, kävimme pulkkamäessa ja joulusaunassa. Mies on edelleen siskonsa luona, tietääkseni. Jotenkin isku vasten kasvoja taas. Toivoin, että tekisimme yhdessä asioita nyt joulun pyhinä, mutta yksin tässä taas iltaa vietellään. Toki voisin mennä tytön kanssa miehen siskolle, mutta olemme kyläilleet jo kolme päivää ja tyttökin kaipaa jo hieman rauhoittumista. Laitoin miehelle juuri viestiä, että aikooko hän olla koko illan siskonsa luona, mutta vastausta ei tietenkään tule...
Tiedän, kuinka säälittävää tämä on. En oikein tiedä, mitä tehdä. En osaa luottaa omiin tunteisiini tässä asiassa. Välillä tuntuu, että kaikki on ihan ok, mutta sitten taas löydän itseni samasta tilanteesta yksin voivottelemasta sitä, että mies ei välitä...
No, vaikuttaisi siltä, että olet yksin niiden kahden lapsen kanssa myös silloin, jos jäät nykyiseen ratkaisuusikin...