Lue keskustelun säännöt.
Olen varmaan tylsä ihminen super-ihmisten rinnalla
26.11.2018 |
Minä ajattelen olevani aito, sillä minulla ei ole minkäänlaista tarvetta esittää muuta kuin tällaista tavallista pohjoisen tyttöä. Minä tykkään siitä että ihmiset on iloisia silloin kuin on siihen aihetta. Muutkin tunteet miellän kuuluviksi tilanteen mukaan.
Työelämässä huomaan jatkuvasti olevani ns.viilipytty. Jos joku työkaveri sanoo kahvipöydässä jotain "hassua", saatan hymyillä tähän, mutta mitään valtavia naurun räkätyksiä ja puheensorinaa typerästä ja tyhjänpäiväisestä en saa aikaiseksi. En myöskään halua halailla työkavereita heidät nähdessään TYÖPAIKALLA tai muutenkaan herkistellä. Olen hyvin asiapitoinen, toskin en tietysti töykeä.
Vasta törmäsin yhteen työkaveriini kaupungilla ja hän nauroi ja viuhtoi minun ihan normaaliin kommenttiin. Katsoin häntä hämmästyneenä...taisi ajoittaa naurunsa vain vähän väärään kohtaan.
Eihän kukaan ihminen voi oikeasti pitää kaikkea maailmassa ihanana ja kaikkia rakkaina ja aah on niin ihanaa.
Onko muita aitouden kannattajia?
Kommentit (6)
Mainitsit että olet asiapitoinen, ja että peräänkuulutat aitoutta. Ihmisiä on asialähtöisiä ja ihmislähtöisiä (yksi miljoonasta tavasta jakaa ihmiset eri ryhmiin), ja mielestäni on ihan mahdollista ellei peräti todennäköistä että siinä missä sinä olet aidosti oma asiapitoinen itsesi, myös se pälpättäjä on aidosti oma ihmislähtöinen itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kuvittelet ettei se naurava, puhelias ja halaileva tyyppi voisi olla oma aito itsensä?
:DDD
mä oon periaatteessa ihmiskeskeinen, mut mulle on sanottu et on hyvä etten oo ns tyhjännauraja. :DD
mun huumorintaju on joskus vähän erikoista, ja etenkää ihmisten kanssa jotka on mulle vieraita niin en osaa yhtyy sellaseen "hoh - hoh - hoh, kylläpä sataa lunta hoh - hoh - hoh" ja räkätystä päälle tyyppiseen juttuun. :DDDDD
Aika tyypillistä p-suomen ihmisille, ulkopuoliselle voi näyttää jäykältä ja kankealta käytökseltä.
Kirjoitinkin alkuun että kyllä ihminen saa olla iloinen ja nauraa jos jotain hauskaa sanotaan tai tapahtuu. Mutta kyse on nyt siitä että eihän joku ihan tavallinen ilmoitusmuotoinen asia voi olla ihanaa hahahah-hauskaa. Joillakin ihmisillä on aina ihanaa ja kaikki asiat naurattaa niin että maa tömisee. Sitten kun heille jotain kertoo itsestä niin nämä samaiset tyypit eivät edes tunnin päästä muista asiaa mitä juuri vasta ylireagoi.
Minäkin vihaan ihmisiä jotka puhua pölpöttävät asioistaan ja toiset yhtyvät asiaan kenenkään kuuntelematta aidosti toisiaan. Pahimmat on 50+ rouvat ja parikymppiset "haluun olla ammatikseni bloggaaja" meikkibeibit...