Amerikassa vauvan sisarukset saavat osallistua synnytykseen!

Jaa yksi kuvista olikin Hollannista, oletin että eurooppalaiset olisivat sen verran järkeviä että eivät hyväksyisi tämmöistä. -ap

Aivan sairasta. Nuo asiat kuuluvat aikuisille naiselle ja miehelle.

Kohta varmaan otetaan lapset katsomaan kun vanhemmat tekee lapsen.

Jotain rajaa.

Enpä olis poikaa halunnut omaa syntymäänsä todistamaan. Meni pieleen suurinpiirtein kaikki mikä vaan voi mennä.

HUi sentään ja voi kauhistus.

Mitä jos vaikka kysytään niiltä sisaruksilta, että oliko se ihan kamalaa, ennen kuin päätetään niiden puolesta, eikös?

Enkä usko että yhtäkään lasta pakotetaan mukaan tilanteeseen, jossa lapsi ei tunne oloaan hyväksi. Eiköhän noilla lapsilla ole ollut täysi oikeus mennä toiseen huoneeseen , jos eivät ole halunneet olla läsnä.

Synnytys ON luonnollinen tapahtuma, kun sen antaa sellainen olla. Meillä se vaan on niin medikalisoitu, että on vaikea ymmärtää, että se voi myös tapahtua kaikessa rauhassa omassa kodissa ilman huutoa ja kirkumista, puudutteita lääkkeitä ja lääkäreitä. Joiden olemassaolo on vain hyvä asia, mutta ei todellakaan jokaisessa synnytyksessä välttämätön.

Muistan yhden kuvan missä äidillä oli vesisynnytys, ja synnytyksen jälkeen oli lapsetkin pistetty istumaan sinne veriseen altaaseen jotta saadaan hyvä kuva. Alkoi hieman ällöttää.

Tuo eurooppalainen kuva olikin hollannista, missä kaikenlainen new age -hömpötys on vallallaan. Siellä jo suurin osa lapsista syntyy kotona, ja Hollannissa onkin Euroopan suurin imeväisikäisten kuolleisuusaste. 

Kamalaa. Ongelma on etenkin siinä, ettei lapsi käsitä tilannetta kuitenkaan täydellisesti. Esim. kun äiti ei hallitse itseään ja reaktioitaan, äitiin sattuu kuin moottorisahalla halkaistavaan, äiti itkee hysteerisesti (oikeasti onnesta) kun lapsi on syntynyt. Lapsi ei ymmärrä yhtään, minkälaisia tunteita synnytykseen liittyy ja miksi joku haluaa siihen ryhtyä. Ei sitä kaikki aikuisetkaan kunnolla ymmärrä. Synnyttäminen on luonnossa seurattuna todennäköisesti paljon hirveämpää, kuin mitä lapsi olisi ikinä kuvitellut.

Vierailija kirjoitti:

HUi sentään ja voi kauhistus.

Mitä jos vaikka kysytään niiltä sisaruksilta, että oliko se ihan kamalaa, ennen kuin päätetään niiden puolesta, eikös?

Enkä usko että yhtäkään lasta pakotetaan mukaan tilanteeseen, jossa lapsi ei tunne oloaan hyväksi. Eiköhän noilla lapsilla ole ollut täysi oikeus mennä toiseen huoneeseen , jos eivät ole halunneet olla läsnä.

Synnytys ON luonnollinen tapahtuma, kun sen antaa sellainen olla. Meillä se vaan on niin medikalisoitu, että on vaikea ymmärtää, että se voi myös tapahtua kaikessa rauhassa omassa kodissa ilman huutoa ja kirkumista, puudutteita lääkkeitä ja lääkäreitä. Joiden olemassaolo on vain hyvä asia, mutta ei todellakaan jokaisessa synnytyksessä välttämätön.

Ei lapsi pysty päättämään tuollaisista asioista.

Vaikka synnytys on luonnollinen tapahtuma, on se myös raju ja naisen kehoa usein runteleva. Verta, kipua, repeämiä. Tällaista voi olla pienen tai edes isomman lapsen hyvin vaikea käsitellä ja ymmärtää. Äiti huutaa tuskissaan pelottavassa, oudossa sairaalaympäristössä. Ja entä sitten, kun sattuukin jokin komplikaatio, ja äitiä lähdetään kiireellä kärräämään leikkaussaliin, kun vauvan sydänäänet heikkenevät? Kaikki luonnollinen ei kuulu siltikään lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Tuo eurooppalainen kuva olikin hollannista, missä kaikenlainen new age -hömpötys on vallallaan. Siellä jo suurin osa lapsista syntyy kotona, ja Hollannissa onkin Euroopan suurin imeväisikäisten kuolleisuusaste. 

Linkkiä tilastoon, kiitos.

Olen ihmetellyt ihan samaa, kyllä pieni lapsi saattaa järkyttyä siitä veren määrästä. Tai ihan jo siitä, että äiti huutaa kun sattuu, mutta kukaan ei tee mitään, varmasti aiheuttaa ahdistusta lapselle. Monia ohjelmia olen katsonut, joissa synnytyksessä on pienempi sisarus mukana ja aika usein naamalta loistaa kauhu, ahdistus, epämukavuus jne.

Entä sitten, jos jokin menee pieleen? Jos äiti repeää pahasti ja lapsi on sitä töllistelemässä, entä jos tarvitsee lähteä hätäsektioon? Siinä sitten on pieni lapsi jaloissa kun on kiire, eikä kukaan ehdi hänelle selittää, mitä tapahtuu vaan varmaan luulee äidin k'uolevan.

Sinänsä hullua että USA:ssa alastomuus on muuten tabu, ei pidetä sopivana että pienet lapset näkee edes omaa vanhempaa alastomana, jos tämä on eri sukupuolta. Edes paljaita rintoja ei voi näyttää uutiskuvissa, esim. vähäpukeisista alkuasukasheimoista näytetään kuvia vain miehistä.

Ööh, juu ei. En varmaan vaan tajuu, mutta en tahtoisi vartavasten aiheuttaa esikoiselle traumoja :0 miten selität katetroinnin, epiduraalipistoksen, imukupin käytön...? Kiireisen sektiopäätöksen, kun äiti viedäänkin vauhdilla suuren joukon saattelemana pois ja kumppani jää hämmentyneenä jälkeen...

Entä jos pikkusisar elvytetään? Joutuu kiireellä teholle?

Vierailija kirjoitti:

HUi sentään ja voi kauhistus.

Mitä jos vaikka kysytään niiltä sisaruksilta, että oliko se ihan kamalaa, ennen kuin päätetään niiden puolesta, eikös?

Enkä usko että yhtäkään lasta pakotetaan mukaan tilanteeseen, jossa lapsi ei tunne oloaan hyväksi. Eiköhän noilla lapsilla ole ollut täysi oikeus mennä toiseen huoneeseen , jos eivät ole halunneet olla läsnä.

Synnytys ON luonnollinen tapahtuma, kun sen antaa sellainen olla. Meillä se vaan on niin medikalisoitu, että on vaikea ymmärtää, että se voi myös tapahtua kaikessa rauhassa omassa kodissa ilman huutoa ja kirkumista, puudutteita lääkkeitä ja lääkäreitä. Joiden olemassaolo on vain hyvä asia, mutta ei todellakaan jokaisessa synnytyksessä välttämätön.

Kotisynnytykset on siis aina tälläisia? Äidit on rauhallisia ja hiljaisia ja kaikki menee hyvin? Voisin kyllä hyvin kuvitella, että useimmat naiset vois kotona huutaa ja kirkua, mutta sairaalassa taas eivät, koska ovat vähän vieraskoreita.

Sulla on vähän turhan romantisoitu kuva synnytyksistä ja etenkin kotisynnytyksistä.

Lapsi ei hyödy tällaisesta luonnollisuudesta, jossa joutuu pelkäämään äitinsä puolesta ja kokemaan synnyttämisen kauhut jo pienenä. Minun äidinvaistoni sanoo, että menen synnyttämään uuden ihmisen piiloon (vaikka metsän reunaan/nykyään sairaalaan) rauhassa muilta pennuilta ja tuon sitten hänet tutustumaan sisaruksiin, kun taas pystyn hallitsemaan itseni ja huomioimaan heidätkin.

Moni pikkulapsi juttelee haluavansa isona perheen, moni tyttö leikkii äitiä nukelleen. Tietyssä iässä vauvahaaveet kuitenkin karisevat, osalla ne palaavat aikuisuuden myötä takaisin. Mutta moniko 11-vuotias juttelee haluavansa isona perheen? Varmaan joku jossain, mutta kaikille tyttölapsille tulee jossain vaiheessa se vaihe, kun tajuavat, mitä synnytyksessä tapahtuu, ja ajattelevat, että hyi olkoon, minä en ainakaan ikinä halua synnyttää. Valtaosalle teineistäkin synnyttäminen on todella vieras ajatus. Mutta varsinkaan lapset eivät ole vielä kypsiä käsittelemään synnytyksen kaltaista asiaa, ja siksi he lykkäävätkin asian pois mielestään sitten, kun ymmärtävät, mitä siinä tapahtuu.

Luonnollista synnyttäminen toki on, aivan kuten seksi, tai se, kun leijona raatelee seepran, tai se, kun vanhus kuolee keuhkokuumeeseen hiljaa tukehtuen. Minusta lasten pitäisi antaa olla kuitenkin lapsia. Lapsen raahaaminen väkisin aikuisten maailmaan on tälle vahingollista. Lapselle voi tietysti kehitystasonsa mukaan puhua asioista, mutta kovin yksityiskohtaiselta mässäilyltä ja kuvilta lapsia on suojeltava.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt ihan samaa, kyllä pieni lapsi saattaa järkyttyä siitä veren määrästä. Tai ihan jo siitä, että äiti huutaa kun sattuu, mutta kukaan ei tee mitään, varmasti aiheuttaa ahdistusta lapselle. Monia ohjelmia olen katsonut, joissa synnytyksessä on pienempi sisarus mukana ja aika usein naamalta loistaa kauhu, ahdistus, epämukavuus jne.

Entä sitten, jos jokin menee pieleen? Jos äiti repeää pahasti ja lapsi on sitä töllistelemässä, entä jos tarvitsee lähteä hätäsektioon? Siinä sitten on pieni lapsi jaloissa kun on kiire, eikä kukaan ehdi hänelle selittää, mitä tapahtuu vaan varmaan luulee äidin k'uolevan.

Aivan varmasti pieni lapsi järkyttyykin. Moni isäkin on aivan paskana kun oma vaimo huutaa tuskasta, vaikka ymmärtää kyllä pikkulasta paremmin, mistä tilanteessa on kyse. Samaten veren määrä voi saada aikuisenkin polvet veteliksi, ja muutenkin synnytys herättää varmasti hyvin ristiriitaisia tunteita kaikissa.

Liittyisikö tämä siihen, että Yhdysvalloissa maksetaan synnytyksistä järkyttäviä summia, ja ajatellaan ettei maksavalta asiakkaalta voi sitten mitään kieltää. No, yksi argumentti lisää maksuttoman sairaanhoidon puolesta.

Miksi synnytyksessä pitäisi kiljua? Ei itse synnytys satu yhtään, supistukset tuntuvat kipuna, mutta ei nyt sentään sellaisina, etteikö sitä hetkellistä kipua sietäisi. Itse seisoin seinään nojaten, kun supistus tuli ja mieheni hieroi selkää. Sitten juteltiin hetki ennen seuraavaa.

Oma mieheni traumatisoitui aikoinaan pahasti joutuessaan vierestä katsomaan ihan normaalisti mennyttä synnytystä. Toisen tuskan, huudon ja kärsimyksen katseleminen voi olla hyvin vaikeaa käsiteltävää jopa raavaalle miehelle, saati pienelle lapselle, olkoonkin, vaikka kyse on näinkin iloisesta ja luonnollisesta tapahtumasta kuin synnytys.