Vaimo kuoli ja jäin yksin kolmen pienen lapsen kanssa

Jaxuhali

Tsemppiä!

Älä esitä!

Voisit saada apua joko kirkosta, julkiselta puolelta tai ihan vaikka kertomalla lähipiirille totuuden jaksamisesta. Toki voit miettiä myös järkiavioliittoa lasten vuoksi.

Otan osaa. Koeta jaksaa lasten takia hetki ja päivä kerrallaan. Onko sulla ketään sukulaista tai ystävää, joka voisi tulla seuraksi. Sinun ei ole nyt hyvä olla yksin suuren surun kanssa.

Mummoni jäi leskeksi nuorena kahden lapsen kanssa. Hän suri sitä joskus vielä vanhanakin, mutta sanoi hänellä olleen kuitenkin hyvä elämä. Suru helpottaa ajan kanssa, vaikka nyt siltä tunnu.

Toivottavasti saat terapiaa ja jokin vertaistukiryhmä ois hyväksi sulle.

Älä jää yksin.

Vierailija kirjoitti:

Voisit saada apua joko kirkosta, julkiselta puolelta tai ihan vaikka kertomalla lähipiirille totuuden jaksamisesta. Toki voit miettiä myös järkiavioliittoa lasten vuoksi.

Juu, mies voi ajatella järkiavioliittoa. Kun nainen jää leskeksi, niin jos 2 vuoden sisällä uskaltaa tavata jonku, kyllä kivitetään ja lujaa..

Tällä palstalla tuskin saat muuta kuin paskaa. Kannattaa katsoa nuorten leskien Facebook-ryhmiä ja valtakunnallisen yhdistyksen sivuja.

Otan osaa suruusi. Kerro tilanteestasi ja tuntemuksistasi neuvolassa ja pyydä apua.

Vertaistuki voi olla arvoltaan aivan korvaamatonta. 

Niin ja voimia, olet varmasti hyvä isä lapsillesi mutta uskalla hakea rohkeasti apua <3 

Osanotto.

Kuoliko hän sairauteen vai yht’äkkiä? Ts.oliko asiaan yhtään osattu varautua etukäteen?

Jokatapauksessa- uskon, että olo on todella kauhea, mutta koita jaksaa lasten takia. Olet heille nyt se maailman tärkein. Muista kuitenkin pitää myös huolta itsestäsi.

Sukulainen jäi yksin kolmen lapsen kanssa, ja nuorin oli vastasyntynyt. 

Kaikki auttoivat ja hän on hyvin pärjännyt lasten kanssa. Pyydä apua niin paljon kuin tarvitset. 

Vierailija kirjoitti:

Osanotto.

Kuoliko hän sairauteen vai yht’äkkiä? Ts.oliko asiaan yhtään osattu varautua etukäteen?

Jokatapauksessa- uskon, että olo on todella kauhea, mutta koita jaksaa lasten takia. Olet heille nyt se maailman tärkein. Muista kuitenkin pitää myös huolta itsestäsi.

Syöpädiagnoosi tuli noin puolivuotta sitten. Siitä lähtien toki olemme olleet varautuneita, mutta silti kaikki tuntuu niin kamalalta. Onneksi sukulaiset auttavat, vaikka kukaan ei silti ymmärrä... Olen niin yksin tämän kaiken roskan kanssa! Sydämeni on murtunut😫

Olen tosi pahoillani. Elämä on toisinaan kovin julmaa. Voin vaan yrittää kuvitella tunteitasi. Jaksathan uskoa, että jonain päivänä surun kanssa on vähän helpompi olla? Lämpimiä ajatuksia sinulle.

Hei. Hirveä asia, mutta kerro nuo tuntemukset vaikka samoilla sanoilla jollekin esim. sosiaalityötekijälle. Voit saada käytännön apua lapsiperheen arkeen. 

Jos taas puhekumppania tarvitset, voi seurakunnasta löytyä nopeasti ja ilmaista, sellaisia jotka kuuntelevat ja tukevat eivätkä tuputa uskoa.

Elämä jatkuu ja kipu helpottaa ja sinulla on lapsia, joiden vuoksi jaksat.

Pahimman tuskan keskellä mene eteenpäin ihan pieni hetki kerrallaan: seuraavaan ruokailuun asti, päiväuniin asti, iltapalaan asti... jaksat pienen hetken kerrallaan.

Älä peitä lapsilta suruasi. Itke ja kerro lapsille että isillä on ikävä äitiä.

Pyydä apua neuvolasta, perhetyöstä, seurakunnalta. Ihan mistä tahansa ja joka paikasta. Hae itsellesi keskusteluapua terveyskeskuksen kautta.

Liity nuorten leskien FB-ryhmään. He tietävät miltä sinusta tuntuu ja saat sieltä parhaat neuvot.

Sukulaiseni jäi myös leskeksi kahden pienen lapsen (toinen erityislapsi) kanssa, hänen vaimonsa kuoli liikenneonnettomuudessa jonka osasyyllinen sukulaiseni oli. Vaikka hänenkin tuskansa (ja vielä asiaan liittyvä syyllisyys) tuntuivat musertavilta, hän on edelleen pystyssä jaloillaan. Voi hyvin, on parisuhteessa, lapset kasvaneet aikuisiksi ja selvinneet kaikesta huolimatta ihan täysjärkisinä.

Paljon voimia sulle ap ja virtuaalisia haleja. Pahimpina hetkinä keskity vaan hengittelemään rauhassa, sen enempään ei tarvitse pystyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisit saada apua joko kirkosta, julkiselta puolelta tai ihan vaikka kertomalla lähipiirille totuuden jaksamisesta. Toki voit miettiä myös järkiavioliittoa lasten vuoksi.

Juu, mies voi ajatella järkiavioliittoa. Kun nainen jää leskeksi, niin jos 2 vuoden sisällä uskaltaa tavata jonku, kyllä kivitetään ja lujaa..

Täsmälleen näin. Jäin muutama kuukausi sitten leskeksi ja kahden lapsemme yksinhuoltajaksi. Olen tavannut mukavan miehen, joka on auttanut minua suuresti pysymään elämän syrjässä kiinni. Joudumme kuitenkin pitämään suhteemme salassa ulkopuolisilta, koska tiedän, että moraalinvartijat lynkkaisivat meidät välittömästi siitäkin huolimatta, että olemme vapaita aikuisia ihmisiä ja autamme toisiamme.

Kannattaa olla tarkkana sen suhteen että millaisen kuvan kunnan sosiaalitädit saavat. On sattunut että ottavat juuri isiltä lapset pois tällaisissa tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osanotto.

Kuoliko hän sairauteen vai yht’äkkiä? Ts.oliko asiaan yhtään osattu varautua etukäteen?

Jokatapauksessa- uskon, että olo on todella kauhea, mutta koita jaksaa lasten takia. Olet heille nyt se maailman tärkein. Muista kuitenkin pitää myös huolta itsestäsi.

Syöpädiagnoosi tuli noin puolivuotta sitten. Siitä lähtien toki olemme olleet varautuneita, mutta silti kaikki tuntuu niin kamalalta. Onneksi sukulaiset auttavat, vaikka kukaan ei silti ymmärrä... Olen niin yksin tämän kaiken roskan kanssa! Sydämeni on murtunut😫

Osanottoni. Meillä kävi samalla tavalla. Mies meni puolessa vuodessa syöpädiagnoosin jälkeen. Olen ollut koko syksyn hukassa, mutta kaikkeni teen lastemme eteen. Otan kaiken avun vastaan, mitä tarjotaan ja olen pyytänyt sitä itsekin. Ystäville puhuminen ja vertaistuki ovat auttaneet minua pysymään järjissäni.

Voimia sinulle ap. ja jaksamista tämän, nyt vaikean aikasi kanssa ja senkin läpi (kuitenkin) elämiseesi!