Kertokaa ensirakkaudestanne! Minkä ikäisiä olitte? Mietittekä koskaan häntä?

Olin kahdeksantoista ja mies oli minua muutaman vuoden vanhempi. Hänen karismansa oli uskomaton, hän näytti ihan italiaanolta. Pitkä, komea ja tumma. Upea kihara musta tukka ja täydellinen kasvojen profiili. Vilkas, eloisa ja sosiaalinen. Olin myyty samantien.

Vein hänen poikuutensa, vaikka hän oli minua 2 vuotta vanempi.

Äitini sanoi ”siinä on sinulle hyvä, kiltti ja hyvin tienaava aviomies”. En ottanut neuvosta vaaria, kun piti haluta myös jotain pahaa poikaa, joka ei kuitenkaan ollut kiinnostunut minusta.

Tämä kiltti poika olisi ollut hyvä mies ja hänen kanssaan oli hyvä ja helppo olla, mutta koska pelkäsin hyviä tunteita, niin toimin aivan päin vastaisesti. Sitä on varmaan vaikea uskoa.

Eniten harmittaa, että satutin niin hyvää miestä.

Hän laittoi jälkeenpäin viestiä, että ”mulla on niin ikävä, näen sut kaikkialla, minne ikinä menenkään”...

En pystynyt tunnelukkojeni kanssa toimimaan tuossakaan miten olisin halunnut oikeasti toimia.

No, näin 12 vuoden jälkeen tällä ei ole enää mitään merkitystä.

Kerran näin kaupassa tämän miehen naisen kanssa.

Itsellänikin on siis jo 2 lasta ja mies.

Olisi silti joskus kiva kuulla miten hänellä menee nyt.

Mietin. Olin silloin varmaan 6 tai 7 vuotta.

Olin lukiossa ja kaverini kanssa käytiin tanssilavalla - ne oli 70-luvulla voimissaan. Kaikkien tavoittelema poika ihastui minuun ja alettiin sitten olla yhdessä. Hän oli rikkaasta perheestä ja minä en.

Äitinsä ei hyväksynyt minua ja laittoi pojan opiskelemaan kauaksi. Poika oli sitten melkoinen tossukka, kun alistui äitinsä komentoon, joten hyväkin että siitä ei tullut lopulta mitään. Yli vuoden kuitenkin surin ja joskus hän tulee vieläkin mieleen.

Kerran näin hänet vaimonsa ja lastensa kanssa kaupassa. Se kaunis poika oli silloin punakka ja tanakka enkä ollut uskoa samaksi ihmiseksi. En tietenkään itsekään ollut enää se sama kiharatukkainen kaunis tyttö.

Hän itseasiassa on jo tänään ehtinyt soittaa minulle. Olin 18 ja hän kaksi vuotta vanhempi. Teimme yhdessä lapsen mutta sitten se rakkaus muuttui jossain välissä ja nyt hän on paras ystaväni.

Olen itse nelikymppinen ja mietin joskus ensirakkauttani, mutta vain siksi, etten ymmärrä miten ikinä rakastuin häneen. Tavattiin 20-vuotiaana ja suhde kesti noin kolme vuotta. 

Mä rakastuin 15-vuotiaana Puolassa puolalaiseen poikaan, joka oli mua muutaman vuoden vanhempi. Vuosia oltiin vielä kirjeenvaihdossa, mutta sitten se hiipui. Olen yrittänyt etsiä häntä, mutta en löydä. Ensirakkaus ei taida koskaan unohtua. Tästä on aikaa n. 40 vuotta.

En ole varma kuka loppujen lopuksi oli ensirakkaus.

Ihastuin teininä helposti. Aina, kun tutustuin ihastuukseni ja sain mitä halusin, kyllästyin ja jatkoin matkaa taakseni katsomatta.

Muistan rukoilleeni 3 eri pojan takia ja loppujen lopuksi sain heidät kaikki itselleni, mutta hitto, olinko sitten tunnevammainen vai mitä, vain yksi noista jäi kunnolla kaihertamaan.. ja juuri se, joka ei ollut niin kiinnostunut minusta..

Myös eräs poika jäi mieleen. En ole montaa kertaa halunnut ketään niin kovasti kuin häntä, tietenkään en koskaan päässyt hänen kanssaan sille asteelle. Hänet vietiin lastenkotiin Helsinkiin. Ikävöin häntä monta, monta viikkoa ja varmaan kuukausiakin. Nyt seuraan yhtä sarjaa, jossa eräs päähenkilöistä pukeutuu samalla tavalla kuin hän ja muistuttaa häntä nuorena, tunnen se piston sydämmessä ja perhoset vatsassa.. kuinka ra.. ihastunut minä olinkaan!

Vierailija kirjoitti:

Olin kahdeksantoista ja mies oli minua muutaman vuoden vanhempi. Hänen karismansa oli uskomaton, hän näytti ihan italiaanolta. Pitkä, komea ja tumma. Upea kihara musta tukka ja täydellinen kasvojen profiili. Vilkas, eloisa ja sosiaalinen. Olin myyty samantien.

Olimme pitkään suhteen jälkeen facebook-ystäviä. Nykyään hänellä on japanilainen vaimo ja kaksi lasta.

Olimme 19-vuotiaita tavatessamme. Poika oli komea, elämäniloinen, sosiaalinen ja todella hauska. Muistan, että heti ensitapaamisesta koin, että olemme samalla aaltopituudella ja meillä on syvä yhteys, kuin olisimme tunteneet aina. Eroon päädyimme, koska olimme molemmat liian tunneihmisiä ja yhtälö ei toiminut. Suhteesta on jo yli 10 vuotta aikaa ja molemmilla perhe tahoillaan, mutta tiedän että molemmat ajattelemme ajoittain toisiamme. Hän aina välillä laittaa viestiä, jossa antaa ymmärtää, että minua yhä ajattelee. Omalta kohdaltani ajattelen myös häntä lämmöllä, mutta toisaalta toivon hänelle hyvää elämää perheensä kanssa. Tiedän, että samoista syistä kuin joskus aikoinaan erosimme, päätyisimme varmasti myös näin aikuisina eroon, jos olisimme suhteessa. Minulle sopii paremmin nykyinen tasainen insinöörimieheni, vaikka välillä kaipaankin sitä syvää keskusteluyhteyttä joka minulla ja ensirakkaudella oli.

En tiedä kaipaanko nuoruuttani vai ensirakkauttani.

Jo pelkästään se tunne, kun heräät aamulla ja mietit ”mitä vain voi tapahtua”. Puhelin soi, ja soi. Useat ystävät pyytävät sinne ja tänne. Kerätään loppujen lopuksi porukka kasaan.

Mennään keskustaan ja puistoon.

Silmäillään porukkaa, juodaan alkoholia, nauretaan ja vähän esitetään.

Se tunne, kun ei ole väliä huomisesta. Se hetkessä eläminen.

Huh. Ei sitä jaksaisi enää. Mutta, jos ajassa voisi palata takaisin, niin palaisin sinne edes yhdeksi päiväksi. Halaisin kaikki ihmiset läpi, koska tietäisin, että elämä repii meidät kaikki erilleen.

Kertoisin kuinka välitän.

Se 2000-luvun alussa vallinnut ”pissismi” ei ollutkaan huono tapa, näin jälkikäteen ajateltuna kaikkien kaulassa roikkuminen siideripäissään ja jatkuva hokeminen ”minä rakastan teitä!!!” ei näin vanhempana tunnukkaan nololta.

Olen polttanut niin monet sillat takanani. Toisaalta oli pakkokin, sillä minulla oli itselläni niin paha olla ja oli pakko kasvaa aikuiseksi.

Mietin kuinka vielä 2009-2013 välisenä aikana välillä joku laittoi viestiä. Ei enää. Kun viimeisimmätkin alkoivat saada omia lapsia taisi se nuoruus päättyä siihen.

Itsellänikin siis 3 lasta, mutta olen saanut ensimmäisen jo 10 vuotta sitten.

Ja joo, en ole mikään elämäni menettänyt luuseri, on tullut matkusteltua, hankittua 3 eri ammattia, jopa yksi AMK-tutkinto, jota ei varmaan kukaan olisi siitä hullusta pissiksestä koskaan uskonut :D

Silti, haikailen.. kaipaan..

Tänään lähden pitkästä aikaa yöelämään omalle paikkakunnalleni, viime kerrasta vuosi (jos ulkomaanmatkaa ei lasketa) ja toivon että näkisin tuttuja..

Ei ehkä varsinaisesti ensi rakkaus mutta ihastuin/rakastuin n. 14 vuotiaana erääseen poikaan ja vieläkin, 4-kymppisenä tämä henkilö saa minun pään pyörälle.

Seurustelin ensirakkauteni kanssa kolme vuotta, erosimme 15 vuotta sitten, elämä ja nuoruuden huuma veivät erilleen. Mies ei koskaan täysin kadonnut mielestä, ero oli todella raskas ja kipeä ja kärsin siitä monta vuotta. No, elämä teki temput, kohdattiin pari vuotta sitten yllättäen, ja olin sulaa vahaa jo pelkästä katseesta, ja niin oli hänkin. Paljon se vaati, mutta nykyisin olemme taas yhdessä ja olemme aivan yhtä naurettavan rakastuneita kuin silloin 17-vuotiaana <3

Muistan toki, Pia, lukion ekalla. Istuttiin perättäisissä penkeissä ja nauratin ja vähän kiusasin. valitettavasti en päässyt iltaisin mihinkään, eikä voitu tava koulun ulkopuolella. Keväällä oli luokan kesken juhlat muutama kilometri kotoani, mutta en päässyt silloinkaan livahtamaan juhliin. Pia oli sitten niissä juhlissa hankkiutunut raskaaksi pahimman yläasteen pahimmalle koulukiusaajalle joka oli kuokkinut itsensä juhliin mukaan.

Joskus on hetki tullut mietittyä että mitähän sille kuuluu, ei oltu yhteyksissä sen jälkeen kun siltä jäi lukiosta seuraava vuosi väliin.

En ole sellaista kohdannut. Ei ole annettu meille ki*ttimiehille oikeutta rakkauteen.

Olin 14 ja mies 16, kohta jo 40 vuotta yhdessä :D