Lue keskustelun säännöt.
Naiset, mitä mieltä olette 31-vuotiaasta miehestä joka on ollut koko ikänsä sinkku?
17.11.2018 |
Löytyy korkeakoulututkinto, rahaa, ulkonäköä, oma asunto... Koskaan en kuitenkaan ole onnistunut vahingossakaan naisiin tutustumaan. Itseasiassa muutama on yrittänyt tehdä tuttavuutta, mutta olen kuin eri ihminen silloin. Muutun erittäin passiiviseksi varmasti vaikutan jopa hieman tyhmältä, osittain tarkoituksellakin. Aivan kuin haluaisin vain äkkiä tilanteesta pois ennenkuin ehtii syntyä mitään vakavaa tai edes siihen viittaavaa. Voin ihan rehellisesti sanoa, että kyseessä on tämänhetkisen elämäni suurin ongelma. Mihin suuntaan tästä etenen, yritänkö vain tehdä tuttavuutta vaikka väkisin vai annanko asian vain olla, koska ei tämä elämä nyt niin kehnoa näinkään ole. Ongelma on myös tuo, että luonteeni tuntuu muuttuvan merkittävästi sillä hetkellä kun joudun kyseiseen tilanteeseen.
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mitään. Olen itse 29-vuotias nainen, en ole koskaan seurustellut enkä halua seurustella. En näe sitä tarpeellisena. Teininä saatoin asiaa hieman märehtiä. Minua ei myöskään kiinnosta muiden seurustelut. Seksiä olen harrastanut, kykenen helposti elämään ilman.
Ajattelen että voi olla samantyylinen ihminen kuin minä. En ymmärrä miten ihmiset päätyvät parisuhteisiin kun minusta ei ole kukaan ollut kiinnostunut. Pitkään jaksoin yrittää mutta lopulta lopetin kun aiheutti ahdistusta vain. Seksiä en kaipaa kun en ole kokeillut, oikeastaan kuulostaa aika ällöttävältä hommalta eli varmasti parempi yksin. N35
Seurusteleminen on vaikeaa.
N24 (seurustelen nyt ensimmäistä kertaa)
En mitään mieltä. Veljeni on yli 3-kymppinen, eikä hänkään tietääkseni ole koskaan seurustellut. En tiedä miksi, enkä ole ruvennut tenttaamaan syytä. Ei kaikilla ihmisillä ole parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tuosta pitäisi tehdä ongelma? Säästyy monelta murheelta jos on yksin. Jos sairastuu ja kun tulee vanhaksi, tarvitsee apua, mutta seurusteellaanko ja mennäänkö naimisiin sen vuoksi?
Toisaalta sekään ei ole hullumpi idea. Joten älä ajattele tunteella, ajattele pitkällä tähtäimellä ja ota järki käteen.
Rakkautta ei ole olemassakaan. Tarvitset kuitenkin joskus apua.
Mitä jos rupeaisit sanomaan noissa tilanteissa suoraan : olen vähän sosiaalisesti kömpelö näissä tilanteissa, annan yleensä ihan hassun kuvan itsestäni. Mitä menetettävää sulla on? Mä naisena lämpenisin heti tuollaiselle avoimuudelle ja haavoittuvaisuudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä...mulle taas on turn off sanavalmiit, puheliaat, ekstrovertit pelimiehet. Ehkä koska mua isketään aika paljon. Just sellanen joka vaikuttaa vain lievästi kiinnostuneelta, hiljaselta ja erilaiselta on se, joka saa mun mielenkiinnon heräämään.
Ei kaikkien miesten tarvii olla mitään supliikkimiehiä. Monet naiset tykkää just päinvastasesta.
Lakkaa yrittämästä. Älä mieti, että oot iskemässä. Juttele, kuin kaverille.
Kyllä sä voit näyttää outoutes. Kaikki me ollaan outoja 😂
Eikö dr seusskin sano, et kun löydät sen jonka outous on yhteensopiva sun outoutesi kanssa, niin rakastut ☺
Olen aika lailla samanlainen (mutta nainen), joten ymmärrän hyvin. Sitä tosin en osaa sanoa mitä kannattaisi tehdä, kun tuskainen itsekin samaa asiaa. Tai no ei tämä nyt mitään tuskaa ole, en ole ollenkaan varma pystyisinkö edes elämään parisuhteessa. Juuri tuo, että muuttuu kuin eri ihmiseksi miesten seurassa, on jotenkin harmillista. Minulla ei ole koskaan ollut edes ystäviä, jotka olisivat vastakkaista sukupuolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan niitä ihmisiä jotka ei koko ikänään seurustele tai saa lapsia. Enemmän taitaa olla nykyään kuin ennen.
No eihän sitä hyvällä katsota, ja sanon tämän jonkun verran vanhempana sinkkumiehenä. Täälläkin annetaan taas kivoja ja ruusuisia tsemppiviestejä, mutta todellisuudessa ne asiat eivät koskaan realisoidu. Keskustelupalstoilla voi lässyttää vaikka mitä ruusunpunaista ihkutsemppausta, mutta niin kauan kuin naisten asenteet ja koko yhteiskunnan systeemi ovat mitä ovat, on kypsään ikään ehtinyt sinkkumies ylijäämää ja epäkuranttia kamaa suurimmalle osalle potentiaalisista naisista.
Ei, minulla ei ole mitään asenneongelmaa. Tämä ei ole vain pääni sisässä. Tämä on se valitettava asiaintila miten maa makaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 33v asti elänyt ikisinkkuna ja ajattelinkin, että varmaan elän loppuikäni yksin, mutta niin se vaan löytyi rakas ja ollaan 3v asuttu yhdessä ja en haluaisi enää koskaan elää yksin, niin ihanaa on ollut.
Minulla oli sama homma ja meni aina naisten kanssa asiat päin persettä. Sitten kerran tapasin yhden aika terävän tytön joka kuunteli puheitani ja todettiin että taitaa olla seksi joka ei kiinnosta ja jopa pelottaa, hänellä ihan sama asia. Nyt ollaankin seurusteltu 7 vuotta. Joskus on ihan oikeasti sellainen tilanne että ihminen ei välttämättä tiedä mikä se oma suuntautuminen on ja sitä luulee olevansa jotenkin sekaisin päästään. Jos naiset lähentelee hyvin suoraviivaisesti niin tällaiselle henkilölle se on asia joka saa pakokauhun valtaan. Vaikka ymmärrän kyllä miten moni mies olisi varmaan mielissään....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ruma. Anteeksi jos tämä sattuu mutta on totuus. Et ole viehättävä millään lailla naisten silmissä.
Noiden perusteella mua kyllä kiinnostais =D
Friikki, friikki! Ei toivoa enää. Jos et viimestään 20 vuotiaana seurustele on peli menetetty.
Vierailija kirjoitti:
Voin ihan rehellisesti sanoa, että kyseessä on tämänhetkisen elämäni suurin ongelma.
Miksi se on ongelma?
Nykyään se vähän tuppaa olemaan niin että jopa työhaastatteluissa tentataan parisuhteista ja aikeista... Pahimmillaan joku jättää sinut palkkaamatta jos kerrot, että olet yli 30 etkä koskaan seurustellut kenenkään kanssa. Saa antaa alapeukkuja mutta tiedän kyllä miten nykymaailma toimii, se on helvetin raadollinen paikka jossa halutaan tiettyyn muottiin laitettuja ihmisiä tietyille paikoille koska todetaan että silloin homma todennäköisemmin toimii niinkuin toivotaankin.
Jotain vikaa. Varmuuden vuoksi kannattaa kiertää.