Ihastuminen

Itse ihastuin toiseen ihmiseen vasta kun oma suhde veteli viimeisiään.

MINÄ tiedän että mieheni on ihastunut työkaveriinsa. Ei oikeastaan enää mitenkään huomio minua.

Olen ymmärtänyt että se on lähes pakollista. Väistämätöntä.

Eri asia on miten sen käsittelee. Ottaako herätyksenä ja tarttuu omaan suhteeseen uudella otteella. Vai pakeneeko päiväunelmiinsa.

Itse huomasin että mies oli muuttunut ja kysyin ihastumisesta. Mies ei tunnustanut. Vähätteli että joutavanpäiväistä flirttiä vain. Vaati kylmiltään kiinnijäämisen jotta tunnusti miten pitkälle flirtti oli viety. Miehelle se oli piristysruisketta meidän suhteeseen ja pumppasi naisesta ihastusta ja huomiota irti. Huomioi minua normaalia enemmän. Mikä tietysti nyt tuntuu likaiselta. En voi sitä koskaan unohtaa.

Miehelle ihastuminen ei kestänyt päivänvaloa. Sanoo että puistattaa koko ihminen nyt kun tietää että nainen oli oman avioliittonsa työntänyt jäihin ja oli todelliset aikeet ottaa tästä uusi mies.

Ihmisten tunteilla ei saa pelata, siinä aina joku loukkaantuu ja haavat voi kuollettaa rakkauden. Velvollisuus kertoa kumppanille siinä vaiheessa, kun avaa peliä muihin suuntiin. Aivan liian yleinen tarina on aloittaa avioliiton ulkopuolinen suhde leikitellen ja kokeillen, ja sitten "varmana ratkaisustaan" muistaa sivumennen ilmoittaa puolisolleen että jätän sinut nyt kun kokeilin tätä toista.

juu lisää?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka yleistä pitkässä yhteiselossa on ihastua johonkin toiseen kuin omaan kumppaniin?oletteko kertoneet tästä kumppanille tai onko kumppani huomannut asian itse?

Tarpeeksi kauan kun on yhdessä, niin noita muihin ihastumisia tulee väistämättä.

Jos ja kun on kotiolot kunnossa, niin rakkaus omaan puolisoon on kuitenkin niin vahva ettei mokomaan ohimenevään ihastukseen lähde soheltamaan.

Toki toisinkin toimitaan, valitettavankin paljon.

Itse ihastuin erääseen mieheen mutta siihen se jäi.ikinä en kertonut tai Toiminut asian suhteen mitenkään.kyllä se o.a kumppani voiton vei