Oletko ihastunut tyyppin josta et ollut aluksi kiinnostunut?

Unohda.

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä vastaavia kokemuksia kun itse olen nyt 5 viikkoa tapaillut tosi tiiviisti yhtä naista,josta tuli toisen tapaamisen jälkeen fiilis että tämä ei ole oikein samanluontoinen kuin itse ja on vähän outo.Mutta silti jatkoin hänen tapailua ja edelleenkin tapailen koska hänessä on ilmennyt niin paljon semmoisia piirteitä mitä itsessäkin on ja mitä arvostan.En kyllä edelleenkään ole hirveän ihastunut häneen mutta häntä on kiva nähellä ja jutella.Onko teillä mitää vastaavaa tilannetta käynyt ja sitten olettekin rakastuneet siihen ihmiseen?Vai vaikuttaako tämä että tän kans juttu on ihan toivoton?

Unohda jos pidät heti outona tuntematta häntä sen enempää.

Käyttäydyitkö itse oudosti?

Kannattaa ensinnäkin olla hakematta vastauksia tähän vauvapalstalta, koska täällä olevien kanojen mielestä toivo on heti mennyttä, jos suhde ei ole alkanut räjähtävällä Disney-romanssilla.

Eli jotain yhteisiä, arvostamiasi piirteitä on, mutta jotain eriluonteisuutta myös. Millaisia piirteitä? Itse näkisin, että jos elämän perusarvot ovat samoilla linjoilla, niin muut eroavaisuudet eivät merkkaa sitten niin paljon; toisaalta, jos toinen on esim. kirppareita suosiva kerskakulutus- ja shoppailukulttuurin inhoaja ja toinen tilaa Wishistä päivittäin uutta krääsää, niin mikään yhdistävä rakas harrastus tuskin kompensoi niin isoa rakoa elämäntyyleissä.

Millä tavalla hän vaikutti sinusta oudolta?

Joskus rakkaus syttyy hyvinkin hitaalla liekillä, joskus ei. Minulla on sekä kokemuksia siitä, että tunteita ei lopulta ollut tarpeeksi ja myös siitä, että useamman kuukauden(!) juttelun päätteeksi ymmärsin rakastuneeni deittiini.

En ole koskaan ollut kiinnostunut heti. Mikä johtuu osittain kyllä siitä, että tapaaminen ja yhteydenpito ei ole ollut kovin tiivistä. Jos vietetään paljon aikaa yhdessä, niin luulisin että sitten sen tietää aikaisemmin. Tai ehkä siinä täytyy aina olla jonkinlainen "miettimisaika" ennen kuin voi olla täysin varma tunteistaan. Ei siksi, että tunteet olisivat niin laimeita, vaan koska ihminen ei aina heti tiedä itsekään mitä tuntee. Mutta mikäs kiire teillä on. Ehkä teistä voi tulla ainakin kavereita, jos hän on mukava tyyppi.

kyllä. -ole ihastunut tyyppeihin, joista en aluksi ole ollut lainkaan kiinnostunut ja joita kohtaan kiintymys ja iastuminen on ajan myötä vain kasvanut lisää. Mutta on käynyt myös toisinpäin. - Eli olen kerrankin ihastunut ja melkein rakastunutkin erääseenkin melko palavastikin,  mutta yllättäenkö sitten onkin käynyt niin, että mitä paremmin olen oppinut tuntemaan ja tietämään hänet niin sitä useammin olen löytänyt itseni kysymästä, että mihin oikeastaan aikanaan aluksi ihastuinkaan hänessä.

On toivoa. Anna mahdollisuus, niin itsellesi kuin toisellekin.