Lue keskustelun säännöt.
Tarvitseeko lapsen harrastaa mitään?
12.11.2018 |
Tuttuni sanoo, että koska hänkään ei lapsena harrastanut mitään, hän katsoo, ettei hänen lastensakaan tarvitse. Hieman provosoiva aloitus, mutta tosi elämästä kuitenkin.
Meillä lapset harrastavat molemmat yhtä lajia, ja molempiin vähän tönin heitä. Minä en harrasta mitään erityistä lajia, mutta liikun kyllä lenkkeillen, uiden ja pyöräillen. Luen paljon kirjoja ja rakastan elokuvia ja tämä on tarttunut molempiin lapsiin. Mieskään ei harrasta urheilua, mutta lenkkeilee myös ja käy salilla säännöllisen epäsäännöllisesti. Hän on nörtti, ja sen huomaa että vanhin lapsistamme voisi hyvinkin olla samanlainen. Nuorin on niin pieni, että ei harrasta mitään, mutta välillä pohdin mikä voisi olla hänelle sopiva juttu. Tällä hetkellä ajattelen, että se on musiikki (mutta harmillisesti en ehdi hänen kanssaan muskareihin).
Mitä mieltä sinä olet? Harrastaako lapsi usein vanhempiensa unelmaa, tai onko hän harrastamatta koska se on se esimerkki minkä vanhempi antaa? Onko sinulla lasta, joka ei koskaan sano mitä haluaisi harrastaa ja joudut ohjaamaan häntä johonkin (kuten minä), vai annatko hänen olla harrastamatta mitään?
Kommentit (9)
Annan olla harrastamatta. En ole itsekään harrastanut ikinä mitään ja ihan kunnon kansalainen minusta tuli.
Olen yrittänyt nuorempaa lasta patistaa partioon, mutta ei siitä välitä. On selkeästi samanluonteinen kuin minä - harrastukset lähinnä ahdistaa. Lapsi viihtyy kotona tai kavereiden kanssa. Vanhemmalla lapsella yksi harrastus, uinti kerran viikossa. Muuta ei kaipaa. Joskus kävi jalkapallossa mutta ei pitänyt siitä, kun se oli niin vaativaa ja kilpailuhenkistä.
Mulle tämä nykyinen tilanne käy. Kaikki ei välitä harrastamisesta. Onnellisia lapsia ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ajatellut, että se yksi harrastus voisi tuoda jotain lisää lapsen elämään, jos ei muuta niin ainakin erilasia kavereita niiden koulukavereiden lisäksi. Ja haluan näyttää, että he voivat kyllä tehdä näin jos haluavat, että en omalla esimerkilläni eli ns. harrastamattomuudellani estä heitä kysymästä että saavatko mennä. Ap
Kyllä ja ei. Meillä nuorin 5v, ei harrasta mitään. Käyty kokeilemassa joitain lajeja. Ei kiinnosta, niin en pakota. Tehdään kumminkin asioita, mutta ilman ryhmää. Uidaan, hiihdetään, luistellaan ym. Vanhin 7v aloitti syksyllä harrastaa tanssia. Oli tiettyyn tyylilajiin kiinnostusta jo 3-vuotiaasta. Ekana vuonna en vienyt, kun ei oltaisi päästy melkein ikinä. Sitten ei päässyt ryhmään mukaan. Ja seuraavana vuonna ei ollut pitäjää. Nyt syksyllä pääsi harrastaa sitä mitä on halunnut ja mielellään meneekin. Harjoiteltiin äidin opastuksella kotona 4 vuotta. Itsekkin tanssinut yli 20 vuotta. Ja voin sanoa, että on yksi ryhmän parhaimmistosta!
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ajatellut, että se yksi harrastus voisi tuoda jotain lisää lapsen elämään, jos ei muuta niin ainakin erilasia kavereita niiden koulukavereiden lisäksi. Ja haluan näyttää, että he voivat kyllä tehdä näin jos haluavat, että en omalla esimerkilläni eli ns. harrastamattomuudellani estä heitä kysymästä että saavatko mennä. Ap
Öö omalla harrastamattomuudella estät lasta kysymästä että saavatko mennä? En oikein ymmärtänyt. Kyllä varmaan moni harrastamaton vanhempi osaa kysyä lapselta haluja harrastamiseen vai meinaatko niinku että kun äiti ei harrasta niin ei kysy lapselta? Eihän se ole muutenkaan pienen lapsen tehtävä itse ehdottaa sitä harrastusta. Varmaan harva lapsi ajattelee tyyliin: wau kun mutsi käy kuntosalilla niin mäkin haluun harrastaa...
Lapsen kehityksen kannalta harrastus, usein varsinkin järjestetty joukkueharrastus tai missä on muita ihmisiä jotka harrastavat samaa on tärkeää. Siellä opitaan/opetellaan monia kehityksen kannata tärkeitä asioita, muiden kanssa toimeentuloa, pettymyksiä, onnistumisia ym.
Mielestäni kaikkien lapsien kannattaisi harrastaa yhtä liikuntalajia ja yhtä lajia, mikä olisi jotain muuta kuin liikuntaa jos lapsi olisi kiinnostunut, esim vaikka jonkin taiteellinen kuten musiikki tai piirtäminen tai sitten jotain muuta, vaikka ruuanlaitto tai "autojen ja polkupyörien laitto".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Mielestäni kaikkien pitäisi...” niin taidat olla varsinainen ”mielestäni” ihminen...
Riippuu haluatko lapsista pariksi tunniksi eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kasvatus on lapsen valmistamista selviytymään yhteiskunnassa.
Mikä tarkoittaa erilaisia taitoja, liikunnallisia, älyllisiä ja sosiaalisia. En usko, että pelkkä päiväkoti ja koulu pystyvät ne täysin tarjoamaan. Haluan antaa lapselleni vahvuutta selvitä elämän vaikeuksista ja koen, että lapseni saa etumatkan muihin lapsiin päiväkpdin ja koulun ulkopuolisilla harrastuksilla.
Lisäksi olen aina itse tykännyt tehdä kaikenlaista, koululaisena harrastin pianon soittoa ammattikouluasteelle saakka eli paljon ei puuttunut, että olisin pystynyt opettamaan virallisestikin. Joten tietysti olin odottelevalla kannalla, josko oma lapsi olisi myös musikaalinen, vein muskariin ja vähän ennen kolmivuotiapäiväänsä alkoikin kärttää viulua. No, viulistin täytyy olla erittäin hyvässä fyysisessä kunnossa, joten laitettiin lapsi temppukerhoon ja uimakerhoon, joista kummastakin lapsi pitänyt. Mies harrasti lapsena palloilulajeja laajalla rintamalla ja menestyikin niissä. Ei siis sinänsä ole ihme, että meidän lapsemme pitää harrastuksista, kun me kumpikin olemme pitäneet.
Mutta jos lapsi ei halua harrastuksiin, niin ei niitä nyt noin paljoa tarvitisisi olla, yksi kerta viikossa jotain ryhmätoimintaa kouluikäiselle riittäisi ihan hyvin. Yrittäisin kuitenkin löytää sen yhden harrastuksen, koska tosissaan en usko, että kasvatus on riittävän hyvää ilman harrastusta.
Mutta tämä on henkilökohtaista. Vaikka minä uskon näin, niin muut voivat uskoa jotain muuta ja toimia sen mukaan. Aloittaja kuitenkin kysyi mielipiteitä, ei totuuksia.
Kaikki harrastavat kyllä jotakin. Lukemista, pelaamista, ulkoilua...
Harrastaa voi ihan itsekin ja kotonaan, harrastuksen ei tarvitse olla muualla järjestettyä.