Miten pääsisi irti alakuloisuudesta ja masennuksesta

Emmä tiedä kuinka vakavaa tämä on, mutta taas heräsin itkemään aamulla. Olo on ihan turta. Olen yksinäinen, erosin ja muutin toisel paikkakunnalle joku aika sitten. Ero painaa vielä, en ole päässyt yli ja ystäviä on tosi vaikea saada. Olen totaalisen yksin, ainoana seurana lapseni. Tätä on jo jatkunut pian vuoden.



Olen niin turta, etten jaksa edes olla äiti, tekee pahaa lapseni puolesta, en yksinkertaisesti pysty enempään kuin laittaan ruuat ym. teksii mieli vain itkeä ja itkeä ja itekeä enkä oikeasti muuta teekkään.



MIten tästä ikinä selvitään??

ehkäpä psykologista ja / tai väliaikaisesta mielialalääkityksestä olisi apua

Auttaa kun saa edes jonkun kanssa jutella. Olen monta kertaa ollut vastaavassa tilanteessa. Voimia sinulle!

(kuten seurakunnan avoin päiväkerho, MLL:n kerho) joissa sinulla on mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin ja saada kenties ystäviä sitä kautta. Yksinäisyys masentaa kenet tahansa!



Kotiin ei saa jumiutua, se pahentaa tilannetta eikä kukaan tule sieltä sinua hakemaan.

Ota vaikka lähiseurakunnan diakoniin yhteyttä tai kuntasi sosiaalitoimeen. Pikkuhiljaa siitä alkaa elämä voittaa, kun saat elämääsi rytmiä ja rakennetta. Ajattele lapsesi parasta, vaikka itsestäsi tuntuisikin vaikealta lähteä!

Nykyiset lääkkeet eivät aiheuta minkäänlaista riippuvuutta. Auttavat saamaan elämän taas näyttämään kirkkaammalta. Jaksat solmia sitten uusia kontaktejakin. Lapsenkin takia olisi tärkeää, että hoidat itsesi kuntoon.

Lääkäriin rohkeasti, tuo ei enää kuullosta itsestään ohimenevältä alakuloisuudelta

...