Seuraa 
Liittynyt9.11.2018

Onko täällä muita vasta plussanneita?Täällä arviolta 4+5 menossa ja tuntuu että jossain pakko hieman avata tätä tunteiden vuoristorataa ja päästä hehkuttamaan ilouutista. Pari kuukautta sitten oli kemiallinen raskaus ja nyt näyttäisi siltä että todella tärppäsi oikeasti!

Sivut

Kommentit (25)

Nebbis
Seuraa 
Liittynyt7.10.2018

Täällä pitäisi olla 6+4. Ensimmäinen olisi tulossa, joten ei osaa kuin pelätä ja toivoa että kaikki on kunnossa 😄 Varhaisultraan en meinannut mennä, kun ei ole mitään varsinaista syytä. Eli vielä pitää jännittää onko tuulimuna, vaiko oikeasti joku kasvamassa!

Hemulitäti
Seuraa 
Liittynyt9.11.2018

Joo kyllä nää ensimmäiset viikot voi olla melko piinallisia, mutta ei auta kuin toivoa parasta ja yrittää olla stressaamatta liikoja. Aika näyttää miten käy, toivon mukaan tietysti parhain päin. Itse olen kyllä menossa varhaisultraan, se on tässä kunnassa ilmeisesti ihan rutiinijuttu, esikoisestakin kävin. Minulla on siis entuudestaan yksi lapsi, joka täyttää keväällä kolme. En malta odottaa että pääsen hänelle kertomaan että hän saa pikkusisaruksen, siinä on sitten tietysti isot asiat läpikäytäväksi pienelle ihmiselle <3

Toivotaan että kaikki sujuu hienosti meillä, onnellista odotusta!

Nuoskapallo
Seuraa 
Liittynyt5.4.2017

Moikka! Täällä myös yksi plussannut ilmoittautuu! Viikkoja vasta 4+1. Reilu vuosi tuli yritettyä ennen kun nyt tärppäsi. Apua piti käydä hakemassa lapsettomuus polilta liian lyhyen kierron takia, mutta jo toisella teroilla pidennetyllä kierrolla tärppäsi. Ennestään löytyy 3v muksu. Esikoisen kanssa kävin yksityisellä varhaisultrassa, mutta tällä kertaa yritän säästää rahaa ja olla menemättä. Peukut pystyyn että kaikilla pysyy pienet mukana menossa! ❤️

emiliaa94
Seuraa 
Liittynyt5.11.2015

Liittyisin myös joukkoon, toissapäivänä tein plussatestin, seitsemäs yrityskierto. Nyt arviolta 4+4 menossa😊
Ikää mulla on 24v, miehellä 27 ja ensimmäinen lapsi tulossa. Toivotaan että pysyy matkassa.❤️

Daia
Seuraa 
Liittynyt10.11.2018

Moikka! Täällä olis 5+5, tarkat ja säännölliset menkat, niin tuskin heittää? Ensimmäinen raskaus, yritettiin reilut puoli vuotta. Nyt toivotaan, että tää jatkuis.. Ollaan kovasti toivottu ja piti aloittaa yrittäminen jo aiemmin, mutta elämäntilanteen takia sit vähän lykättiin. 

Päätettiin jo aikaa sitten, että ennen ensimmäistä ultraa ei kerrota muille. Pelkään, että tulee keskenmeno tms ja joudun sitten innokkaille tuleville isovanhemmille tuottamaan pettymyksen, kertoisin mielummin sitten, kun on varmempaa. Eihän mikään tietty ole, mutta kuitenkin.. Nyt kuitenkin jo tuntuu siltä, että ois kiva päästä puhumaan tästä asiasta jonkun kanssa. 

Mut on yllättänyt miten nopeasti tuli oireita. Tosi lieviä kyllä, mutta kyllä vessassa saa ravata, väsyttää ja nälkä on jatkuva. Alavatsassa tuntuu erilaiselta ja turvottaa. Pahoinvointia tulee kun nälkä yllättää, niin täytyy pitää huoli ettei pääse nälkään asti. 

Tsemppiä kaikille :) 

Nebbis
Seuraa 
Liittynyt7.10.2018

Joo se pahoinvointi on kyllä salakavala :D muuten mulla on hirmu lievät oireet, mutta oksennus meinaa tulla vähän liiankin helposti.. Sitä mietin, kun alkuun oli aavistuksen enemmän oireita, alavatsassa menkkamaista kipua tosin lievempänä, jatkuva nälkä ja vessahätä. Nyt viikon ollut vain paha olo, onko se ihan normaalia 🙄 Turvotus kyllä lisääntyy kokoajan.

Mites muilla? :D

Hemulitäti
Seuraa 
Liittynyt9.11.2018

Ihanaa että muillakin on tärpännyt! <3 Mua kanssa mietityttää että missä vaiheessa raskaudesta uskaltaa kertoa, mutta yksi läheinen ystäväni tietää jo kun sattui kysymään juuri sinä päivänä kun plussasin että ootanko vauvaa niin häkellyin enkä osannut valehdellakaan ;) Esikoisesta kerrottiin läheisille vasta rakenneultran jälkeen, paitsi tämä yksi ystäväni arvasi asian jo aiemmin silloinkin. Ihme meedio.

Mulla on melkolailla samantyyppisiä oireita kuin ensimmäisestä raskaudestakin, eli närästää (onneksi ei ole ihan sietämätöntä), nälättää jatkuvasti (syöminen onneksi helpottaa sitä närästystä), pissattaa, väsyttää ja oon tosi herkkä tuoksuille. Oon jo huomannut että jotkut ruoat maistuu nyt erilaiselle, tai sit kuvittelen vain. Myös alavatsaa turvottaa ja välillä hieman juilii ja alaselkä hieman kipuilee ajoittain, tämä tosin ei välttämättä johdu raskaudesta. Makeanhimo on myös taas palannut, edellisessä raskaudessa oli myös kova makeanhimo joka hellitti oikeastaan vasta kun lopetin esikoisen imetyksen.

Tulipa pitkä sepustus :D

Nuoskapallo
Seuraa 
Liittynyt5.4.2017

Kaamea väsymys täälläkin.. Vähän on myös ellonut joinakin aamuina, mutta ei vielä mitenkään enempää. Esikoista odottaessa viikko plussan jälkeen alkoi jäätävä pahoinvointi, jää nähtäväksi onko taas tulossa samanlaista.

Miä kerroin parhaalle ystävälleni tärppäämisestä, muille ollaan ajateltu kertoa vasta ultran jälkeen. Ellei taas pidä kesken suvun joulupöydästä lähteä oksentamaan niin kun kävi esikoista odottaessa :D

Onpas sulla tosiaan meedio kaverina Hemulitäti!

emiliaa94
Seuraa 
Liittynyt5.11.2015

Täälläkin jatkuva nälkä, pissahätä ja ihan älytön väsymys oireina. Alavatsa myös turvoksissa ja kipuilee tämän tästä. Ihan mukavia oireita (väsymystä lukuun ottamatta) kun tietää mistä johtuvat :)

emiliaa94
Seuraa 
Liittynyt5.11.2015

Mielialat menee kyllä ihan laidasta laitaan. On mulla ollu aiemminkin hyvin vahvasti hormoneihin liittyviä mielialanvaihteluita, mutta nämä on kyllä vielä potenssiin 100 :D
Välillä on ihan onnensa kukkuloilla, välillä taas pelottaa ja ahdistaa enemmän kuin koskaan aiemmin. Onhan tämä suuri elämänmuutos ja varmasti pelkokin kuuluu asiaan. Kuitenkin koen huonoa omaatuntoa siitä että tunnen näin, koska kuitenkin ollaan yli puoli vuotta jo tosissaan toivottu vauvaa. Varmasti toki väsymyskin tuo osansa tähän että mieli on välillä maassa. Ja varmaan ulkona vallitseva harmaa maisemakin.. toivottavasti kohta kuitenkin helpottaa :)
Onko muilla samanlaisia ajatuksia?

Hemulitäti
Seuraa 
Liittynyt9.11.2018

Emiliaa94 nuo mielialanvaihtelut kuulostavat hyvinkin tutulta. Tsemppiä!

Minä olen muutenkin ihmisenä hyvin tunteellinen ja itkeä tirautan helposti, raskaana ja imetysaikana ne hormonit varmasti osaltaan tähän vaikuttavat ja sitä tuntee itsensä välillä hormonihirviöksi. Stressaan myös helposti liikaa asioista ja kannan äitinä syyllisyyttä vähän turhan helposti. Täytyisi muistaa olla armollinen myös itseään kohtaan eikä murehtia pienistä.

Esikoista odottaessani kaikki oli aivan uutta ja ihmeellistä ja kaikki panikoinnit tulivat myös hieman yllätyksenä, tai se niiden tunteiden ristiriitaisuus ja voimakkuus. Valtavan välittämisen, odotuksen ja rakkauden mukana kun tulikin pelko - ja tietenkin toivo siitä että kaikki kuitenkin sujuu hyvin. Kaikki tämä tunnekuohu varmasti valmistaa siihen äitiyteen, koska se jatkuva pelko ja huoli ja syyllisyyskin (aiheetonkin) kuuluvat siihen äitiyteen ja niitä pitää oppia hallitsemaan ettei ne hallitse ja elämään niiden kanssa. Täytyy keskittyä siihen positiiviseen ja ihanaan puoleen äitiydessä ja odotuksessa!

Ajattelin että tämä toinen raskaus sujuisi leppoisammin ja tietyllä tavalla asenteeni onkin leppoisampi, onneksi, mutta parit alkuraskauden paniikit olen kyllä jo ehtinyt vetää. Täytyisi vain muistaa myös se maalaisjärki asioissa, mutta välillä tuntuu että tieto lisää tuskaa ja murehtii ihan pienistäkin asioista. Sit yritän muistuttaa itseäni siitä, että teen kaikkeni lapsieni, esikoisen ja tulevan lapseni, eteen ja toimin heidän parastaan ajatellen ja sen on riitettävä.

Pandaemo
Seuraa 
Liittynyt10.7.2018

Täällä myös plussat, vko 5+2. Ajatukseni pyörii vain tässä asiassa koko ajan. Meillä on yritetty 1v 7kk, kesällä päästiin lapsettomuushoitoihin. Heinäkuussa oli keskenmeno näillä samoilla vkoilla kuin nyt... Tämä kierto, josta nyt raskaus alkoi, todettiin hoidoissa epäonnistuneeksi kun munasoluja kypsyttävä lääke oli saanut munasarjoihin nestekystia aikaan. Säästettiin inseminaatiotritys siis parempaan kiertoon, mutta lääkäri kehotti kuitenkin kotikonstein yrittämään (meissä kummassakaan kun mitään ns. vikaa ei ole löytynyt). Ja niin se sitten ilmeisesti tärppäsi! Ensimmäinen ultra on vasta parin viikon päästä, mikä tuntuu loputtoman pitkältä ajalta odottaa, että mitä sieltä löytyy vai löytyykö mitään... Miten te muut saatte ajatuksenne raskaudesta pois, ettei aika tuntuisi niin pitkältä?

Daia
Seuraa 
Liittynyt10.11.2018

Onnea Pandaemo teille, pitkään ootte yrittäneet! 

Mulla ei oo ollut vielä mielialan vaihteluita juurikaan, eikä toisaalta tää tunnu vielä ns. todelta. Ollaan toivottu tätä ja oon tosi onnellinen tästä, mutta ehkä kun se ei ole pienen pahoinvoinnin lisäksi vielä mitenkään "näkyvää" eikä olla käyty vielä ultrassa, niin ei vielä uskalla uskoa todeksi? Hieman pelkään, että on "tuulimuna" tai tulee keskenmeno, ehkä sekin hieman tasoittaa fiilistä.. Onneksi eka äitiysneuvola on suht pian.

Muuten oon jatkanut ihan normiarkea, toki syömisissä ym. ottanut uuden tilanteen huomioon. Pyrin pitään samat työrytmit ja kaikki samalla tavalla kun tähänkin asti. Mut vaikee sitä ajatusta on saada täysin muualle, hetkellisesti vaan. Sit kun hetkeen ei muista, niin sit vähän tuntuu alavatsassa tai tulee pahoinvointia :D 

Noobi
Seuraa 
Liittynyt15.11.2018

Täällä yksi noin puoli tuntia sitten plussannut (eli 4+1). Kyseessä toinen lapsi, jonka LA on kolme päivää esikoisen synttäripäivän jälkeen :).

Ehkäisy jätettiin pois syyskuussa, eli ensimmäisestä normaalista kierrosta tärppäsi. Tunteissa menossa kunnon Tornado, vaikka suunniteltua olikin. Jännittää!

Ilta
Seuraa 
Liittynyt13.10.2018

Tänään plussattu, rv 5 kai. 😊 Olisiko kiinnostusta suljetulle fb-ryhmälle? Jaksaako joku tehdä sen? Hänet pitäisi pyytää kaveriksi, jotta pystyy kutsua ryhmään, mikä ei näy muille. Esikoisen aikana oli moinen ja se oli hauskaa😁

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat